Monellako ei ole lapset melkein koskaan hoidossa?

Sukulaisilla tai kavereilla? Miksi näin on?

 

Miten määritellään "melkein ei koskaan"?

 

Kun tuo miun typykkä on vasta 1,5-vuotias, ni eihän se oo vielä joutanut.

 

Aikaisemmin ei ollut siitä syystä että ei ollut hoitajaa ja isä ei lasta luokseen ottanut.Nyt parin kaverin ansiosta tilanne hieman parantunut ja välillä pääsen jo tuulettumaankin ihan hyvin

 

No melkein ei koskaan on ehkä kerran vuodessa yhden yön jossakin..

 

Meidän tytöt eivät ole koskaan olleet hoidossa. Ei ole hirveästi hoitopaikkoja . Jos on ollut pakko päästä jonnekin, niin anoppi on tullut pariksi tunniksi.

 

:wave: En kehtaa viedä/kysellä mihinkään. Ja eiköhän se riitä että ovat päiväkodissa kun mulla kouluaika, en raaski enää mihinkään muualle sen lisäksi kuskata hoitoon, vaikka kahdenkeskistä aikaa ei miehen kanssa juuri olekaan kuin näin iltaisin...

 

Ei ole tarvetta, pari kertaa vuodessa mennään samoihin kekkereihin mutta muuten mennään erikseen ja matkoille sun muille reissuille lähtee koko perhe aina.
Koulujen loma-ajatkin voin olla kotona joten silloinkaan ei tarvita jeesiä.

 

No ei muilla kuin isovanhemmilla. Kavereilla ei oo ollu koskaan hoidossa eikä muilla sukulaisilla.
Isovanhemmilla varsinaisessa hoidossa jos mä ja mies töissä niin ettei päiväkodin ajat riitä esim. viikonloppuisin ja iltaisin.
Muuten vaan mummun luona aika useestikin. Kun kerta tykkäävät touhuta keskenään niin mikäs siinä.

 

Mulla ei koskaan hoidossa, itse otan lapsenlapsia yökylään.

 

:wave: Joskus palkataan lapsenvahti ja ehkä kerran vuodessa tai kahdessa äitini hoitaa lapsia. Äitini auttaisi varmasti enemmän jos asuisimme lähellä.

 

Kerran olimme äijän kanssa jo viime vuonna kahdestaan iltaa viettämässä: Dion konsertissa! Ja kaverini oli muksujen kanssa kotona... Nuorin oli 4 ja vanhin 11...

 

Mä en haluu olla erossa lapsista. En pysty tekemään oikeen mitään ja tuntuu tosi "tyhjältä". Oon ehkä liian tottunu tähän vilskeseen. =)

 

Mä en ole kauhean hyvä pyytämään apua ja tukiverkosto on melkein olematon johtuen monista eri syistä. Olen kyllä jaksanut yllättävän hyvin, mutta miehen kanssa olisi toki kiva saada välillä kahdenkeskeistä aikaa enemmän kuin se pari tuntia illalla.

 

meillä ei vaan ole yksinkertaisesti ketään sukulaista tai tuttavaa keneltä edes kysyä...nuo ei oo koskaan olleet missään..

 

:wave: Isovanhemmat ei osallistu meidän arkeen ja tukiverkostoa ei ole ja niin kovaa tarvetta lapsenhoitoon ei oo vielä ollut, että oltais palkattu hoitaja. Me elellään näin. Meillä on joka muksulla jotain erityistä tukea tai hoitoa vaativa juttu, joka vaatii hoitajalta enemmän, ku tavallisesti. Sekin rajoittaa... Näin on ok. Aikani surin tätä, kun vanhin oli pikkuinen. Nyt on hyvä.

 

Ei meilläkään ole olleet muualla kuin päiväkodissa. Silloin kun olen käynyt synnyttämässä ja mies tietty mukana, niin muut on jääneet kotiin ja kaveri tullut meille yöksi. Silloin ovat nukkuneet, ja ovat olleet hereillä tän kaverin kanssa max. 3 tuntia kun isäntä jo on tullut kotiin. Syy on se että meillä ei oikeastaan ole ollut tarvetta, ei haluta juosta baareissa, eikä oikein muutakaan keksittäis mihin ei lapset vois ottaa mukaan. Aina ne kulkee mukana (ei kyllä hirveesti käydä missään). Toinen syy on se että ei ole luotettavia hoitajia lähellä. Anoppille ei ikinä, toinen mummo kuollut ja ukki kaappijuoppo. Muutama muu luotettava sukulainen asuu 250 km:n päässä. Pitäis ehkä luottaa enemmän ihmisiin?

 

mulla 4 lasta, vanhin oli yökylässä tädillään kerran kahden ikäisenä.
Muut ei oo ollu koskaan =)

 

Yön yli ei ole ollut (ei ole halunnut eikä olla väkisin viety), mutta muuten kyllä isovanhemmilla ja lähisukulaisilla.

 

Kuulutaanko "ei melkein koskaan"-sakkiin, jos meidän kaikki lapset ei oo yhtäaikaa hoidossa / hoitaja kotona yön yli kun korkeintaan kerran vuoteen, jos sitäkään?

Vaikka nuo isommat yökyläilee kavereilla ja mummolassa / kummilassa ja sukulaisissa aina välillä, mutta silloinkin muut lapset on kotona.

 

:wave:

Eipä ole ketään kelle nuo hoitoon antas kovinkaan usein kun kaikki on aina töissä ja sitten kun heillä on vapaata niin on kans vapaata.

Mutta kun tähän on tottunut eli tämä on meille normaalia niin nyt olis vaikee kuvitella että lapset olis usein jossain yökylässä. =)

 

no oli meilläki talvella miehen kans kahden keskistä aikaa, kun anoppi kattoi sen aikaa ku käytiin KAHDESTAAN SAUNASSA. vähäkö oli luksusta, ja ei me osattu ees puhuu mitään, niin häkeltyneitä oltiin...

 

no oli meilläki talvella miehen kans kahden keskistä aikaa, kun anoppi kattoi sen aikaa ku käytiin KAHDESTAAN SAUNASSA. vähäkö oli luksusta, ja ei me osattu ees puhuu mitään, niin häkeltyneitä oltiin...

Ihanaa

 

Meillä on ollut poika hoidossa vaan muutaman kerran ihan siitä syystä, että sukulaiset asuu kaukana ja siskolla on oma pikkuinen. Yks kummi asuu siskon lisäks lähellä, mut sil on aika paljon muita menoja.

Porukoilla ollessa ollaan kyl voitu jättää vähäks aikaa tai vaik iltayöks mummon hoiviin, että ollaan ite päästy käymään vapaalla tavalla tai toisella. Hyvin on mennyt. Harvemmin vaan tulee käytyä. Porukoiden täällä käydessä ei hoitajiks jätetä... Tuntuis hassulta ite lähtee johonkin käymään ja jättää kyläilijät lapsenlikaks. Ehkä jossain vaiheessa niinkin, jos päästään lähemmäs muuttamaan ja nähdään useemmin.

 

1-3x vuodessa ovat, eli eiköhän se ole sitten "melkein ei koskaan"
Ja syyt on ne ettei paikkoja ole juurikaan enkä edes raaski viedä noita pienempiä useammin. Ehtii ne sitten isompinakin kyläillä.