Millä ihmeellä saisin mieheni ymmärtämään, että arjen pyörittäminen täytyy tapahtua molempien ehdoilla, ei pelkästään toisen? Olen lastemme kanssa kotona ja pääsääntöisesti liikumme rattailla, koska kaikki palvelut ovat lähellä kotiamme. Jos jonain päivänä tarvitsen autoa, mieheni kyllä pääsee töihin mutta tapana on ollut että illalla haen hänet yhdessä lasten kanssa. Nyt sitten on tilanne, etten syystä tai toisesta pääse hakemaan häntä ja pyysin tulemaan työautolla kotiin illalla. Mutta sepäs ei taas käynytkään. Selitys oli varmaankin hänen mielestään hyvä, mutta minun päähäni se ei vain mahtunut. Jotenkin vain tuli tunne, että ilmeisesti minun pitää joka kerta kysyä ensin häneltä ennen kuin menen lupaamaan jollekin toiselle jotain. Meneekö ihan oikein?
Ymmärtikö kukaan pointtiani?
Ymmärtikö kukaan pointtiani?