Mitta täynnä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Laura
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Laura

Vieras
Minulla on mitta aivan täynnä tätä valitusta sairaanhoitajien palkoista ja työn vastuullisuudesta. Minä EN ole törmännyt sairaanhoitajiin, joista saisi sellaisen käsityksen, että heidän työnsä olisi jotenkin vastuullista. Uskon, että esim. leikkaussalissa työskentelevät ovat eri juttu - heidät olen tavannut vain nukutettuna.

Sairaanhoitajan työ on potilaan näkökulmasta katsottuna: ruoan jakamista, petivaatteiden vaihtoa ja potilaan pesulle vientiä, jne. Siis siivoojan ja perushoitajan työtä. Mihin tämä käsitys korkeasta koulutuksesta perustuu? Jos SAIRAANHOITAJA ei osaa edes tippaa potilaalle laittaa, vaan paikalle pitää kutsua anestesialääkäri, niin ihmettelenpä vain. Ja ihan tiedoksi, että kysymyksessä on ollut ihan tavallinen tipan laitto - ei mitään erikoista. On siinä lääkärilläkin ihmettelemist. Että se siitä korkeasta tietotaidosta.

Arvostus sairaanhoitajien työtä kohtaan nousee vain, kun työn taso ON sitä mitä mediassa hoetaan - korkeatasoista ja vaativaa. Eikä vain paljon höpötystä, joka ei perustu mihinkään faktoihin.
 
Otahan pieni laura ensin selvää asioista ennen kuin kirjoitat tänne niistä. Ensinnäkin työ on vastuullinen siinä suhteessa että kyse on ihmishengestä. Toiseksi lääkäri monesti laittaa tipan eikä sairaanhoitaja. Jos sairaanhoitaja tekee mielestäsi siivoojan töitä niin sinun ajatusmaailman mukaan siivoojakin voisi tehdä sairaanhoitajan työtä. Tule sinä sitten potilaaksi esim. Leikkaukseen niin katotaan kuin sinun käy. Et varmaan itsekkään ymmärrä mitä kirjoitit. Mittani täytty sinun kirjoituksesta. Mikäs itse olet ammatiltas?
 
<<Tule sinä sitten potilaaksi esim. Leikkaukseen niin katotaan kuin sinun käy.

No Laura jätti kyllä juuri nimenomaan leikkaussalihoitajat pois laskuista.

Hiljattain oli muuten uutinen yliopistollisten sairaaloiden hoitajapulasta - yliopistolliset sairaalat valittivat sitä, että nykykoulutus ei tuota PÄTEVIÄ sairaanhoitajia. Eli nämä AMK-hoiturit eivät ole tarpeeksi päteviä yliopistollisiin sairaaloihin - toki muodollisesti, mutta eivät käytännössä. Jutussa vaadittiin rajusti koulutuksen tason nostamista.
 
Vastaan nyt sairaanhoitajana viestiisi ja olen luultavasti mielestäsi jäävi vastaamaan ja aion vielä puolustaakin ammattikuntaamme.

Itse teen sairaanhoitajan työtä yliopistollisen sairaalan neurologisella osastolla.Potilasaineistomme koostuu erilaisista neurologisista sairauksista kärsivistä potilaista kuten;aivohalvaus-,aivoverenvuoto-,ms-,parkinson-,hermosärkyiset,neliraajahalvaantuneet- jne potilaat.Uskallan väittää, että pelastamme henkiin päivittäin useampia potilaita ja autamme näitä potilaita toipumaan ja kuntoutumaan takaisin elämään.Koen työni todellakin vastuullisena ja koen olevani hyvin koulutettu ja vastaavani vaativista tehtävistä.Lääkehoitomme ovat monesti monimutkaisia ja niissä pitää olla aluksi myös lääkäri mukana, jotta näemme miten potilas reagoi tiettyihin lääkkeisiin ja jo tästä johtuen tulee akuutteja reaktioita niin pystymme niihin heti vastaamaan hyvällä hoidolla.Sairaalan säännöissä lukee, mitä lääkkeitä ja hoitoja sairaanhoitaja saa antaa itse ilman ""valvontaa"" ja mitkä hoidot taas tehdään lääkärin valvonnassa.Näissä tapauksissa siis vaaditaan lääkärin läsnäolo, joista sellainen ohjeistus on annettu ja kukaan hoitaja ei silloin mielivaltaisesti saa mennä lääkkeitä yksin antamaan.Tiesitkö Laura, että sairaaloissa on tiukat säännökset erilaisista hoidoista, jotta myös sinun hoitamisesi olisi korkeatasoista ja potilasvahinkoja pystytään välttämään etukäteen.Ja eri osastoilla säännökset ovat erilaisia.

Vaikka laitan päivittäin tippateitä potilaille niin aina en minäköön onnistu tippaa saamaan kaikille vaikka koenkin sen taidon hyvin osaavani.Sitä varten on sairaalassa olemassa päteviä anestesialääkäreitä, jotta potilaan ei tarvitse turhaan monista pistoista kärsiä.Eihän ketään palvele se, että sinulle kokeillaan laittaa tippaa 10 kertaa siinä onnistumatta.Tämä tuskin tekee kenestäkään huonoa hoitajaa ja toisekseen nämä ovat niitä taitoja, joita ei voi oppia kuin harjoittelemalla.Vaikka sairaanhoitajan koulutus kestäisi kymmenen vuotta niin käytännnön taitoja ei kirjatieto opeta vaan ne pitää oppia nimenomaan käytännössä.

Osastomme on myös ns.raskashoitoinen eli teemme täyttä työtä koko vuoromme.Ja todellakin hyvään hoitoon kuuluu potilaiden peseminen silloin, kun he eivät siihen itse pysty.Kuvittele makaavasi vuodepotilaana kuukaudesta toiseen ilman pesua!Nämäkin kuuluvat vaativaan hoitoon, koska vuodepotlaillamme täytyy usein olla ainakin happilisä menossa myös suihkun ajan ja myös siellä täytyy koko ajan seurata ettei elintoiminnot romahda ja olla valmius hoitamaan akuutteja tilanteita jos niitä syntyy.Ja vuodevaatteet toki vaihdamme suihkun yhteydessä puhtaisiin.Ovathan vuodepotilaat 24h vuorokaudessa samassa pedissä koska heitä ei saa sieltä nostaa oireiden vuoksi.Voimme vain vaihtaa heiltä asentoa säännöllisesti.Varmasti potilaastakin mukava saada puhdasta alle!

Se kahvikupponen tai ""ruokatunti"" on sitä, että syömme henkilökunnan huoneessa osaston tiloissa ja keskeytämme vähän väliä syömisemme ja käymme vastaamassa soivaan kelloon kun potilas hälyttää taikka jos jokin elintoimintolaite hälyyttää.Missä muissa ammateissa ihmiset juoksevat kesken ruokatuntinsa hoitamaan työasioita jne?Meillä ei myöskään koskaan lähdetä ""porukalla"" syömään lounasta lounasravintoloihin, koska se on ykseínkertaisesti mahdotonta.Monessako muussa ammatissa sitoudutaan työhön samalla tavalla?

Ja kyllä,jaamme ruokaa ja syötämme halvaus-, aivoverenvuoto jne potilaita, joilla ei itsellä ole mahdollisuutta syödä halvauksen yms oireiden vuoksi.Heitä ei myöskään voi jättää yksin syömään nielemisvaikeuksien ja tukehtumisvaaran vuoksi vaan joka lusikallinen ja suupala on seurattava.Jokainen milli siitä mitä potilas suuhunsa laittaa merkitään myös ylös, jotta tiedämme potilaan päivittäisen kokonaisravintomäärän ja voimme seurata ettei potilas kärsi kuivuudesta ja liian vähäisestä ravitsemuksesta.Nämä kaikki vähäiset työmme koen kyllä kertovan siitä tieto-taidosta mitä pitää olla kokonaisvaltaisessa potilaan hoidossa.Se mikä näyttää sinusta turhalta ja tyhjänpäiväiseltä ei ole sitä meille.Me mittaamme pissaa ja seuraamme ulostamista jne, jotta tiedämme onko potilaalle kehittymässä mahdollisesti esim.virtsaumpi tai onko hän niin kuiva ettei virtsaa tule ja tarviiko hän esim.katetrin virtsaamisen helpottamiseksi.Vuodepotilailla myös ummetus on erittäin yleistä makaamisen ja lääkitysten vuoksi.Ajattele, jos kukaan ei tietäisi kuukauden maattuasi, että milloin olet viimeksi ulostanut eikä sitä olisi missään ylhäällä ja et itse sitä pystyisi kertomaan!Olisi suolitukos ja olisit todella kivulias.

Voisin jatkaa ja kertoa tuhansia esimerkkejä, mutta toivon että tämä sai silmiäsi aukeamaan edes hieman.
 
Kiitos vastauksestasi. Sen verran silmäni aukesivat, että olen iloinen siitä, että edes jossain joku potilas siis saa ilmeisesti (kirjoituksestasi päätellen) hoitoa.

Olen 35-vuotias. Olen ollut sairaalassa tähän ikään mennessä vakavan matkalla saadun taudin johdosta 3 viikkoa, monta muutaman päivän reissua, monta viikon pätkää esim. sepsiksen johdosta, jne. Eli voisin sanoa, että omaan kokemusta ison kaupungin yliopistollisen ja kaupungin sairaalan eri osastoilta.

Papereissani lukee, että erittäin omatoiminen potilas, auttaa myös muita potilaita. Hmm. Ihan positiivinen arvio. En siis kuulu erittäin sairaanakaan siihen joukkoon, jolla ei ole tarmoa kuin kutsukellon soittamiseen. Niin, siinähän voikin olla syy, että minut on luokiteltu potilaaksi ""jota ei tarvitse hoitaa, hän hoitaa itse itsensä"".

Ja jos joku vielä voisi kertoa, että mikä sen tavallisen sairaanhoitajan työn ihan oikeasti erottaa siivoojan tai perushoitajan työstä, jos siihen korkeaan ammattitaitoon ei voida lukea kuuluvaksi edes sitä, että hoitaja osaa laittaa tipan?? Enkä edelleenkään puhu tapauksista, joissa potilas on kuivunut, suonet syystä tai toisesta täysin hukassa!

Minulle on ilmeisesti sattunut vain huono tuuri. Sovitaan niin. Se ei kuitenkaan muuta käsitystäni sairaanhoitajan työstä tavallisilla vuodeosastoilla. Minä en ole koskaan päässyt todistamaan ""hengenpelastusta"" tai mitään muutakaan akuuttia korkeaa ammattitaitoa vaativaa tilannetta. Kaikkea muuta kylläkin, joka on saanut minut rukoilemaan, etten koskaan joudu sairaalaan näiden katkeroituneiden naisten armoille, jotka tuntuvat kostavan potilaille tympääntymisensä työhönsä.

Ja kerropa sinä, sairaanhoitaja, minulle, miksi sairaanhoitaja pyytää sinulta anteeksi antaessaan sinulle paperit kotiutuessasi? Anteeksi ja toivoo, ettei sinulle jäänyt ihan kamalia muistoja tästä sairaalassaolosta? Ja miksi osaston vastaava hoitaja haluaa jutella kanssasi sairaanhoitajien touhuista ja toivoo, että tekisit potilasasiamiehelle valituksen?! Saadakseen nämä koston enkelit lopultakin kilometritehtaalle?? Hohhoijaa.
 
Moni hakeutuu sairaanhoitajakouluun päästäkseen töihin sairaalaan ja saadakseen sieltä iskettyä hyväpalkkaisen lääkärimiehen.
Tosin moni päätyy yöpäivystystä tekevien kandien yhteiseksi panopuuksi.
 
""Uskon, että esim. leikkaussalissa työskentelevät ovat eri juttu - heidät olen tavannut vain nukutettuna.""

On tosiaan aika vaikea arvioida nukutetun hoitsun ammattitaitoa.
 
Naurattavan katkeraa tekstiä... Tippaa ei saa laittaa vaikka olisi sh koska siihen pyrokratia vaatii tippaluvan.. Niin siinä käy kun joudutaan ottaan sijaisia ja henkilökunta ei riitä kuin pakollisiin.. Mitenkähän käy hoituslle joka ei petaa sankyä tulevalle potilaalle ja joka ei tuo ruokaa kuntavitaan ja joka ei auta potilasta pesuissa... Huvittaa että näitä töitä vähätellään varsinkin kun osa potilaista on sellaisa tonnikeijuja että selkä ei tahdo kestää ja autettava on... Itse olen suunnitellut että lähden tehtaalle töihin siellä on tuntipalkka isompi eikä tarvitse kuunnella typeriä potilaita päivästä toiseen jotka vaan odottavat että kaikki tapahtuu puolesta kun ei se shn työn tulos näy kuitenkaan..
 
Minun isäni oli yliopistollisen sairaalan neurologisella osastolla ja hoidettiin sitomalla sänkyyn kiinni ja dumppaamalla täyteen rauhoittavia. Pesu tapahtui sängyssä jollain rasvalla (ei vedellä), hiuksia ei pesty ollenkaan. Ravinto meni letkulla kun ei huumattuna kyennyt nielemään (lue: ei tullut vaippaan mitään niin ei tarvitse vaihtaa) eli tippa jos toinenkin osattiin kyllä laittaa. Aina kun menin vierailuajalla hoitajat olivat ""palverissa"" huoneessaan (näin ikkunasta). Tehohoidossa olleet sairaanhoitajat olivat mukavia ja tosiaan pitivät huolta, mutta osastolla olleet sairaanhoitajat olivat kyllä kai päteviä, mutta eivät sopivia. Kauhistuin siitä mikä on hoidon taso.
 
Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin saivartelu, niin voisi ehkä jättää senkin tekemättä. Jos huomasit, niin tuon lauseen voi ymmärtää kahdella tapaa. Sinun tavallasi ja siten kuin ap kirjoittaja sen tarkoitti....
 
Välillä tuntuu, että terveydenhoitoalalle hakeutuvat ovat itse hoidon tarpeessa ja siitä kiinnostus ""sairaanhoitoon"". Eräs sairaanhoitajatuttavani esim. erikoistui psykiatriaan, koska erikoistumiseen kuuluu terapia, jonka tarpeessa hän katsoi olevansa. Siskoni on sairaanhoitaja, ollut parikymmentä vuotta. Hän ei ole juuri koskaan töistä poissa sairauden vuoksi, koska pelkää mitä muut ajattelevat. Ja hän on ollut täysin burn-out. Burn-outiaan hän on hoitanut ottamalla vahvoja rauhoittavia ja siideriä sekaisin. On kuulemma ihana tunne, kun saa sammua, eikä silloin tunne ahdistusta. Muutaman vuoden tätä jatkettuaan ja käytyään lääkärillä hakemassa Alproxejaan ja Diapamejaan sekakäyttöä varten, eräs lääkäri totesi, että ""sinullahan on masennus, etkö ole itse huomannut!"". Hän sai masennuslääkkeet, mutta varoo visusti kertomasta kenellekään töissä, koska sehän olisi ihan kamalaa, jos työkaverit saisivat tietää. Heikkouden ja sairauden mahdollisuus omassa itsessä kielletään viimeiseen asti. Osastonhoitajaksi ja apulaisosastonhoitajaksi hänen kertomansa mukaan pääsee, jos on jonkun ylihoitajan kaveri tai naimisissa lääkärin kanssa... ;) Eräs tutun tuttu on päihdepsykologi ja töissä päihdekuntoutusosastolla (taisi Tony Halmekin käväistä joissain niistä). Tämä psykologi varastaa rauhoittavia lääkkeitä työpaikkansa lääkekaapista (niin muuten siskonikin on kertonut tehneensä). Psykologi käyttää kaiken vapaa-aikansa Kallion rähjäisimmissä pubeissa huume- ja viinahöyryissä ja käytöksestä päätellen hänellä on paitsi päihde- myös seksiriippuvuus. Monta vuotta sitten sairastetun klamydian takia hän on tullut lapsettomaksi... Eipä tuollainen päihdepsy kyllä äitinä pärjäisikään... Tällaiset ongelmakimput sitten hoitavat muita ihmisiä, esittävät pirun vahvaa, heikkouden paljastaminen on tabu heidän keskuudessaan. Itse ovat vähintään yhtä rikki kuin potilaansa.
 
Siis ihmettelen vaan miten tämä aihe sairaanhoitajista liittyy parisuhde palstalle??? Siis onko kyse siitä että laura seukkaa jonkun hoitsupojan kanssa, tai sai siltä pakit, heh heh hee
 
Nappi, minkä vuoksi isäsi oli joutunut neurologiselle osastolle?Ajattelin sitä, että miksi hänet on laitettu lepovöihin jne.Toki meilläkin neurologisella osastolla on aika ajoin potilaita lepovöissä.Silloin kun potilas joudutaan laittamaan lepovöihin, kysytään siihen lupa lääkäriltä ja lääkärin pitää siihen kirjallinen lupa antaa.Lääkäri ei anna lupaa tähän ellei kriteerit lepovöihin laittamiseen täyty.Tätä hoitokeinoa käytetään vain äärimmäisissä tapauksissa silloin, kun potilasturvallisuutta ei enää muuten pystytä takaamaan.Eli potilas on vaaraksi itselleen ja/tai muille potilaille.Yleensä potilaat, jotka osastollamme joutuvat lepovöihin ovat alkoholisteja, joilla on delirium tremens=juoppohulluus, esim.aivohalvauspotilaat, joilla infarkti sellaisella alueella aivoissa ettei ole sairaudentuntoa;ei esim.ymmärrä etteivät jalat toimi tms.Toisilla taas on aivokasvain, joka aiheuttaa esim.harhoja, sekavuutta, kävelyvaikeuksia,tasapainoepävarmuutta jne.Näissä tapauksissa täytyy aina miettiä, kummasta aiheutuu suurempi haitta potilaalle.Jos hän esim.sairaudentunnottomana, huimaavana,sekavana, harhoissa jne lähtee kävelemään ja kaatuu ja tästä aiheutuu vammoja on mielestäni pienempi paha turvata potilas lepovöin kuin tieten tahtoen odotella milloin onnettomuus tapahtuu.Jos potilas harhaisena ja sekavana hyökkää hoitohenkilökunnan tai muiden potilaiden kimppuun aiheuttaen näille vammoja, on tässäkin tapauksessa pienempi paha turvata sekä potilas itse, että muut potilaat ja henkilökunta lepovöin.

Tuosta kun sanoit, että isäsi pumpattiin täyteen rauhoittavia en niele ihan semmoisenaan.Jos isäsi on alkoholisoitunut ja sen vuoksi ollut lepovöissä ja ollut mahdollisesti juoppohulluus-tilassa niin siinä tapauksessa käytämme kyllästyshoitoa.Eli annamme tiettyä rauhoittavaa lääkettä 2 h:n välein niin kauan, että potilas nukkuu.Kun potilas pääsee uneen, pääsee myös elimistö rauhoittumaan ja selviämään tästä tilasta pois.Vaihtoehtona on ilman rauhoittavien ""pumppaamista"" se, että potilas riehuu, vahingoittaa itseään tai muita,saa mahdollisesti epileptisiä kohtauksia pitkään jatkuneen alkoholin käytön seurauksena jne, koska deliriumissa elimistön muutkin toiminnot ovat monesti täysin sekaisin.

Mutta rauhoittavia ei enää nykyisin ""pumpata"" kehenkään ilman painavia syitä ja ellei sairaus rauhoittavia lääkkeitä vaadi.Sehän ei ole mikään pitkällinen hoitokeino mihinkään.

Se ettei isääsi muuten ole hoidettu hyvin esim.ei ole pesty jne niin sitä ei voi puolustella millään tavoin.Potilas pitää hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla kaikissa tilanteissa.

Ravitsemusta ei myöskään missään tapauksessa siirretä nenä-mahaletkuruokinnaksi sen helppouden takia vaan siihen täytyy olla hyvät perusteet.Jos isäsi on ollut siinä tilassa sairautensa ja lääkitysten takia ettei hän suun kautta ole pystynyt syömään niin ravitsemus on täytynyt turvata letkun kautta.Nenä-mahaletkun kautta menevät valmisteet ovat niin kalliita ettei niitä huvin vuoksi tiputella missään paikassa.

Hoitajien toistensa kanssa juttelua ja palavereita toki on.Missään työpaikassa tuskin tehdään koko ajan vain pelkkää työtä kenenkään muun kanssa juttelematta.Esim.seuraavaan työvuoroon tulevan hoitajan on mahdotonta hoitaa potilasta, jos edellisen vuoron hoitaja ei pidä raporttia potilasiat ja siitä mitä määräyksiä,hoitoja yms potilas on sinä päivänä saanut.Meidän osastollamme ainakin kuitenkin on mahdotonta pitää pitkin päivää ""palavereita"", silloin kävisi potilaille huonosti.
 
Ja kaikki kampaajat ovat huoria, sihteerit kevytkenkäisiä johtajien huvittajia, naispuoliset rekkakuskit lesboja jne???Onkohan nyt vähän yleistystä?!!!!!Alkoholisteja ja muita riippuvuusongelmaisia nyt varmaan löytyy kaikista ammateista.Ehkäpä teillä on suvussanne ja omassa perhepiirissänne ongelmia, jotka ovat aiheuttaneet siskosi sairastumisen...
 
Florence Nightingale - tarkistin oikeinkirjoituksen googlettamalla. Katsoin jo kauan aikaa sitten sairaanhoitajien esikuvasta dokumentin. Ohjelma hieman vähensi sädekehää naisen ympäriltä.

Olen osallistunut Ellien 50+ palstalla Koukkuniemi-keskusteluun. Ei siitä aiheestä enempää.

Olen elämäni varrella törmännyt pariin ihmiseen, jotka pitävät työympäristöään sairaalassa ikävänä. Molemmat ovat työskennelleet välinehuollossa.

Sairaaloita on olemassa ja niitä tarvitaan. Mitä siitä tulisi, jos ne lopetettaisiin. Ei yhtään mitään.

Tykkäsin teinityttönä lukea Lääkäri sarjaa. Pieniä Harlekiini-tyyppisiä vihkosia. Jokaisen tarinan lopussa sh sai komean lääkärin miehekseen.

Jokaisella työpaikalla on sutinaa ja ongelmia.
Olen pitkän elämäni varrella ollut monessa työpaikassa ja kaikenlaista on mahtunut noihin vuosiin.

Ihan hyvin näistä asioista voidaan kirjoitella parisuhdepalstalla.

Jos makaa vuodepotilaana sairaalassa, kai sekin jonkinlainen parisuhde on.

Monella potilaalla lienee nykyään tietokone käytössään osastolla.

Ehkä tästäkin viestiketjusta poikii jotain hyvää.

Olen läkähtyä tyttären tekemään herkulliseen illalliseen.
Otin vielä tähteet kattilan pohjalta ja taas maistui.

Kirjoitan näköjään usein syömisestä. Lapsillani on tapana sanoa, että saan kaiken ruoan syömisen näyttämään herkulliselta.

Ehkä jutuistani joku huonosti syövä saa veden kielelle.

Sh kirjoitit mielenkiintoisesti juoppohullujen hoidosta.

Exäni sai aikoinaan juoppohulluuskohtauksen ja kohtauksen jälkeen hän hylkäsi perheensä.

En tiennyt silloin asiasta mitään. Olen ottanut valtavan paljon asioista selvää ja väitellyt napit vastakkain ammatti-ihmisten kanssa.

Internetistä on ollut minulle paljon hyötyä ja iloa.

Moni ihmettelee miksi kirjoittelen nimettömänä yleisellä foorumilla. Miksi en kirjoita esim. Hesariin.

Olin Hesarin lukija lähes 30 vuotta. Kaikkeen kyllästyy.
Siirryimme HBL:ään ja elämä näyttää ihan toiselta.

Ei ihmiset muualla Suomessa Hesaria paljoa lue.
On niitä lehtiä muitakin.

Ellejä luetaan tasaisesti ympäri Suomea ja jonkin verran myös rajojen ulkopuolella. Luulisin, että tavoitan jutuillani melko monta ihmistä.

Muistan, kun sairaanhoitajat olivat lakossa 90-luvun puolivälissä. Naapurissamme asui sairaanhoitaja ja häntä haastateltiin televisiossa lakon johdosta.

Olen aina saanut erittäin hyvää kohtelua sairaanhoitajilta ja muilta terveydenhoitoalan ihmisiltä.

Psykologeja ja psykiatreja riittää jokaiseen junaan.
Kaikenlaista on tullut kuultua ja itsekin törmäsin avioeron jälkeen monenlaiseen ammattikuntaan.

Minulle soitettiin tänään iltapäivällä Mielenterveyden keskusliitosta Käsikädessä lehtitilauksen takia.
Tapani mukaan rupattelin pitkään puhelimessa.

Tuo lehti kannattaa tilata työpaikoille ja kotiin. Erittäin hyvää asiatietoa mitä ei saa aikakausilehdistä.

Uskon vapaaehtoistyön ja vertaistuen voimaan.

Ei tämä netissä vietetty aika ole turhaa touhua.

Nostan hattua kirjoituskärpäsen puraisemalle sairaanhoitajalle. Olet hyvä kirjoittamaan. Kirjoita lisää tänne Elleihin ja muuallekin.

Sydämeni aina itkee verta, kun luen juttuja sairaanhoitajista.
Ehkä minun olisi sittenkin aikoinaan pitänyt mennä sinne pääsykokeisiin.

Pysykää ihmiset mieleltänne virkeinä, nukkukaa hyvin ja olkaa hyviä ja helliä toisillenne.

Ehkä näillä konsteilla sairaanhoitajat pääsevät vähemmällä.
Aikaa riittää kunnon lounastuntiin, kahvitaukoon ja vaikkapa lorvimiseen Elleissä.

Tänään työpaikallani intranet kaatui. Siksi kai sitten innostuin kirjoittamaan näin pitkän löpinän.

Huomenna ja koko viikonlopun lätisen ihmisten kanssa puhelimessa. Ehkä joskus teen taas työtä vapaaehtoisena.

En ehkä puhelimessa vaan ihan ruohonjuuritasolla vaikka pyllyä pyyhkimässä kroonikko-osastolla.

Äitivainajani aina sanoi, että paskalla ei ole hampaita.
Mikäpä minun on pyyhkiessä hampaattomien vanhusten takapuolia. Ihan samaa hommaa kuin siivottomien juttujen lukeminen Elleissä ja monella muullakin foorumilla.
 
Isällä oli aivokasvain. Hormoni ym arvot saatiin lääkityksellä kuntoon, mutta sekavuus vaan jatkui. Aluksi en ynmmärtänyt mistä se johtui, mutta kun olivat antaneet liian ison tujauksen rauhoittavia magneettikuvausta varten isä ei herännytkään vaan jouduttiin viemään tehovalvontaan josta tullessaan oli ihan terävänä ja täyisissä tolkuissa. Ehdin juttelmaan tunnin verran isän kanssa kun hoitaja tuli ja tuikkasi jotain ahteriin ja muutaman minuutin kuluttua jutut meni ihan sekavaksi. Kävin kysymässä että mitä isälle annettiin ja sain vastaukseksi jonkun lääkeaineen jota annettiin ennen kuin isä tulee levottomaksi. Aivokasvain oli pieni ja operoitavassa paikassa, aiheutti näköhäiriötä ja ehkä osittain sitä rauhattomuuttakin, mutta vain lääkittynä selällään maatessa ja sidottuna, koska isä oli ipeloissaan kun näki outoja eikä kukaan auttanut. Lääkäriltä oli lupa kun kysyin siteistä, mutta todennäköisesti siksi että kaikille olisi helpompaa ja olisin toki ne siteet yöllä ymmärtänytkin. Isällä oli työperäinen tausta joka ilmeisesti aiheutti sen ettei rauhoittavat tehonneet toivotulla tavalla, vaan veivät sekaisin. Kun lopulta sain jonkun kuuntelemaan mistä on kyse isä kuntoutui viikossa niin hyvin että siirrettiin kaupungin sairaalaan mikä sitten onkin jo kokonaan toinen juttu.
 
Huomasin että olet hyvä hoitaja, mutta sanoit että hoidat myös neliraajahalvaantuneita. Itse olen ""jatkopaikassa"". Olen aina ihmetellyt miten muualla suoli toimitetaan...aina lukee: spontaanisti, vaikka ihmisellä ei omaa ponistusvoimaa, Tarkoittaa sitä että loppu-osa suolesta jää täyteen. Sitten käytetään aikuisilla vaippoja kun ihmetellään että ""sitä"" tulee. Koulutuksessa ei puhuta juuri mitään halvaantuneista ja huomaa että kaikki on tehty väärin. Ei hoitajien vika, vaan koulutuksen
 

Yhteistyössä