kertokaas
tai ainakin ultran painoseuranta. Rv tällä hetkellä 21+0 ja koko ajan pelko tulevasta kasvaa. Pelottaa synnytys ja se, kuinka se nyt etenee.
Esikoisen kohdalla siis näin: Laitokselle lähdettiin maanantaina aamulla. Neiti syntyi ma-ti välisenä yönä. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin. Neiti meinas jäädä jumiin kun oli niin ahdas synnytyskanava tai jotain. Mulla voimat meinas uupua ihan täysin. Tytöllä solisluu murtui kun oli niin ahdasta ja minä menetin 2 litraa verta ja olo oli sen mukainen muutamat viikot. Hb laski 60.
Eli traumoja on jäänyt ekasta synnytyksestä. Ei niinkään niin suuria traumoja, mutta huomaan että nyt kun tämä toinen raskaus etenee niin pelot kasvaa kasvamistaan
Rakenneultra vasta ensi viikon perjantaina ja pelottaa, että se nyt sitten jää viimeiseksi ultraksi enkä yhtään tiedä paljonko tämä lapsi kasvaa täällä. En halua enkä uskalla synnyttää alateitse yhtään isompaa mitä esikoinen oli. Niin, esikoinen oli siis 3985g. Ei mitenkään kamalan suuri, mutta mun synnytyskanavaan varmaan kuitenkin melko suuri.
Mitkähän mahdollisuudet on saada käynnistys tai edes tarkempi seuranta painosta jne. Nt-ultrassa vauva vastasi viikon isompaa. Myös vko 15 ylimääräisellä käynnillä vastasi viikon isompaa. Pelottaa ihan tosissaan tuleva En saa mielenrauhaa ja stressaan vain asiasta. Ja vielä puolet jälejellä. Hulluksihan tässä ehtii tulla sen asian tiimoilta. Ja mulle vielä sattui lääkäri joka on oikeasti melko "vastuuton". Ei siis välitä oikein kunnolla siitä mitä odottaja sanoo omista tuntemuksistaan tai oireistaan. Esikoisen kohdalla oli sama lääkäri, mutta en mä osannut pelätä mitään silloin, en tiennyt mitä tuleva tuo tullessaan. Nyt osaan pelätä ja tiedän mitä voi olla tulossa. Kyseinen lääkäri ei tehnyt esikoisen aikana ainoatakaan sisätutkimusta eikä edes jälkitarkastuksessa tutkinut alapäätä.
Esikoisen kohdalla siis näin: Laitokselle lähdettiin maanantaina aamulla. Neiti syntyi ma-ti välisenä yönä. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin. Neiti meinas jäädä jumiin kun oli niin ahdas synnytyskanava tai jotain. Mulla voimat meinas uupua ihan täysin. Tytöllä solisluu murtui kun oli niin ahdasta ja minä menetin 2 litraa verta ja olo oli sen mukainen muutamat viikot. Hb laski 60.
Eli traumoja on jäänyt ekasta synnytyksestä. Ei niinkään niin suuria traumoja, mutta huomaan että nyt kun tämä toinen raskaus etenee niin pelot kasvaa kasvamistaan
Rakenneultra vasta ensi viikon perjantaina ja pelottaa, että se nyt sitten jää viimeiseksi ultraksi enkä yhtään tiedä paljonko tämä lapsi kasvaa täällä. En halua enkä uskalla synnyttää alateitse yhtään isompaa mitä esikoinen oli. Niin, esikoinen oli siis 3985g. Ei mitenkään kamalan suuri, mutta mun synnytyskanavaan varmaan kuitenkin melko suuri.
Mitkähän mahdollisuudet on saada käynnistys tai edes tarkempi seuranta painosta jne. Nt-ultrassa vauva vastasi viikon isompaa. Myös vko 15 ylimääräisellä käynnillä vastasi viikon isompaa. Pelottaa ihan tosissaan tuleva En saa mielenrauhaa ja stressaan vain asiasta. Ja vielä puolet jälejellä. Hulluksihan tässä ehtii tulla sen asian tiimoilta. Ja mulle vielä sattui lääkäri joka on oikeasti melko "vastuuton". Ei siis välitä oikein kunnolla siitä mitä odottaja sanoo omista tuntemuksistaan tai oireistaan. Esikoisen kohdalla oli sama lääkäri, mutta en mä osannut pelätä mitään silloin, en tiennyt mitä tuleva tuo tullessaan. Nyt osaan pelätä ja tiedän mitä voi olla tulossa. Kyseinen lääkäri ei tehnyt esikoisen aikana ainoatakaan sisätutkimusta eikä edes jälkitarkastuksessa tutkinut alapäätä.