Ei tervehditä aina (siis selvissä tilanteissa, ei välttämättä jostain 5 kilsan päästä ym) ja sitten jutellaan jos jutellaan ym. Eli tämmösten kans en jaksa jutella kuin ehkä kerran tai kaks, sit jää siihen ellei ole jokin pakollinen tilanne keskustella (koulumaailmassa ja työmaailmassa näitä on). Ja huvittavinta on, et jotkut tämmöset saattaa kovasit haluta ystävystyä mutteivät välttis tervehdi jne =D Eikä siis ole kyse näissä tapauksissa ujoudesta.
Myös sellanen minä-minä-minä ja ei pidetä itse yhteyttä. Myös ihan sit se, et jos oikeesti se huumorintaju ei natsaa..en jaksa olla sellasten kans, joiden kans ei natsaa. Se on tosi tylsää. Tai jos ei oo oikeen mitään puhuttavaa, siis ei oikeen yhtään..niin ei kiinnosta sitten. Kun on sellasia, joiden kans natsaa sit tosi hyvin.
Minkäänlaista hyväksikäyttöä ym en hyväksy. Tosin ei mulla onnistukaan, ku en oo sellanen luonne et mut sais semmoseen ryhtymään. Ei oo sitä miellyttämisen halua. Sit ihan ystävää ym voin joskus kuskata, kun kerta muakin voi vaik viedä johki. Tai mitä tahansa muuta se nyt oiski sit.
Eniten mulla tekee se, et natsaako ne jutut ollenkaan. Jos ei oo puhuttavaa, ei mistään mistä nauraa ja se on vaan semmosta...niin sit ne kemiat vaan ei sovi. Sit voi olla ihan ystävällinen, mut en sellasta ihmistä jaksais silleen enempää katella..et kävisin kahvilla ym. Ku ei siinä ois mitään järkeä.
