Mitkä ihmeen "parisuhdemarkkinat"?

jos ei palstamamma silti löytäis toisesta mitään vikaa niin ihmettelisin suuresti.

Varmasti löytäisi.

 

Totuus on, että myös miehet pitävät rimaa liian korkealla. Jokainen peräkamarin lökäpöksy haaveilee täydellisestä missistä. Tavisnaiset eivät kelpaa.

Ei itseasiassa pidä paikkaansa.. Joku noita numeroita pyörittelin niin sanotaanko vaikka, että olen 8 eli ihan kohtuullisen näköinen mies enkä ole ikinä suuremmin tuntenut vetoa noihin ns. 10 naisiin eli täydellisiin misseihin. Ihan vaan sen takia, että tuntuvat järjestäen olevan pilalle hemmoteltuja prinsessoja ja täynnä itseään. Perus "naapurintyttö" eli ok näköinen nainen jonka ulkonäössä on jotain miellyttävää vaikkapa kauniit silmät ja luonne huumorintajuinen jne. viehättää eniten. Ehkäpä minussa sitten on jotain vikaa mutten ikinä ole edes fantasioinut mistään teeveessä esiintyvissä julkkisnaisista näyttelijöistä/muusikoista/malleista ym.

 

Ei itseasiassa pidä paikkaansa.. Joku noita numeroita pyörittelin niin sanotaanko vaikka, että olen 8 eli ihan kohtuullisen näköinen mies enkä ole ikinä suuremmin tuntenut vetoa noihin ns. 10 naisiin eli täydellisiin misseihin. Ihan vaan sen takia, että tuntuvat järjestäen olevan pilalle hemmoteltuja prinsessoja ja täynnä itseään. Perus "naapurintyttö" eli ok näköinen nainen jonka ulkonäössä on jotain miellyttävää vaikkapa kauniit silmät ja luonne huumorintajuinen jne. viehättää eniten. Ehkäpä minussa sitten on jotain vikaa mutten ikinä ole edes fantasioinut mistään teeveessä esiintyvissä julkkisnaisista näyttelijöistä/muusikoista/malleista ym.

No mä nyt en uskonut tähän juttuun alunperinkään Emmä oikein usko et noita juttuja ihan tosissaan voi numeroida x)

Mitähän viddua mä vielä pyörin täälä..
Meen nukkumaan.

Jatkakaa...

 

Miksi pitäisi löytää joku puoliso? Mitä hyötyä sellaisesta on?

Ei mitään muuta kuin että sitä saa panna jos se antaa

 

Sori

Älä sä mitään soreja pyytele. Pointti tuli selväksi. Ei se niin mene, et mies voi olla tavis hölmöläisen näköinen, mut naisen pitäisi olla joku missi. Mut jos parinhaku perustuu pelkälle ulkonäölle, ni ei tartte monien ihmetellä miksi ovat yksin. Mä olen aina kuvitellut olevani niiden rouheiden äijien perään, mut aina olen rakastunut kuitenkin niihin lähes rintakarvattomiin taviksiin. Rakkaus ei katso ulkonäköä.

 

Älä sä mitään soreja pyytele. Pointti tuli selväksi. Ei se niin mene, et mies voi olla tavis hölmöläisen näköinen, mut naisen pitäisi olla joku missi. Mut jos parinhaku perustuu pelkälle ulkonäölle, ni ei tartte monien ihmetellä miksi ovat yksin. Mä olen aina kuvitellut olevani niiden rouheiden äijien perään, mut aina olen rakastunut kuitenkin niihin lähes rintakarvattomiin taviksiin. Rakkaus ei katso ulkonäköä.

En päässytkään vielä lähteen..
Koska tää oli kyllä hienosti sanottu! ja ma sen tahtosin vaan sanoa.

Nyt meen..
Oikeesti.

 

Älä sä mitään soreja pyytele. Pointti tuli selväksi. Ei se niin mene, et mies voi olla tavis hölmöläisen näköinen, mut naisen pitäisi olla joku missi. Mut jos parinhaku perustuu pelkälle ulkonäölle, ni ei tartte monien ihmetellä miksi ovat yksin. Mä olen aina kuvitellut olevani niiden rouheiden äijien perään, mut aina olen rakastunut kuitenkin niihin lähes rintakarvattomiin taviksiin. Rakkaus ei katso ulkonäköä.

Mä en ymmärrä koko parisuhdemarkkinoiden päälle yhtään mitään
Mitä ihmettä se edes tarkoittaa
Mistä sitä voi tietää missä jonkun tapaa tai millanen ihminen jollain tavalla kolahtaa. Senhän näkee vasta sitten kun se tapahtuu. Ja vaikka olis kuinka ajatellut millaista ihmistä olisi ajatellut löytävänsä, eihän sitä voi etukäteen tietää millainen ihminen sitten loppujen lopuksi kolahtaa.

 

nämähän ovat niitä harvoja asioita joissa mitkään säännöt eivät päde. toisen romu on toisen aarre.

 

Älä sä mitään soreja pyytele. Pointti tuli selväksi. Ei se niin mene, et mies voi olla tavis hölmöläisen näköinen, mut naisen pitäisi olla joku missi. Mut jos parinhaku perustuu pelkälle ulkonäölle, ni ei tartte monien ihmetellä miksi ovat yksin. Mä olen aina kuvitellut olevani niiden rouheiden äijien perään, mut aina olen rakastunut kuitenkin niihin lähes rintakarvattomiin taviksiin. Rakkaus ei katso ulkonäköä.

Minni pitkästä aikaa!!!!!! *viskoo yläfemmaa*
Ei oo mimmii näkyny.

 

Minni pitkästä aikaa!!!!!! *viskoo yläfemmaa*
Ei oo mimmii näkyny.

Voih, kiitti! Enpä ois uskonut et kukaan hullu muistais mua. Ei ole paljoa kerennyt käymään.

 

Voih, kiitti! Enpä ois uskonut et kukaan hullu muistais mua. Ei ole paljoa kerennyt käymään.

Pahin hullu muisti.

Sä oot sitte menny retale hommaa itelles elämän!

 

Mä en ymmärrä koko parisuhdemarkkinoiden päälle yhtään mitään
Mitä ihmettä se edes tarkoittaa
Mistä sitä voi tietää missä jonkun tapaa tai millanen ihminen jollain tavalla kolahtaa. Senhän näkee vasta sitten kun se tapahtuu. Ja vaikka olis kuinka ajatellut millaista ihmistä olisi ajatellut löytävänsä, eihän sitä voi etukäteen tietää millainen ihminen sitten loppujen lopuksi kolahtaa.

No näinhän se tuppaa juuri menemään. Mulle on joskus käynyt niin, et olen kuvissa nähnyt jonkun tyypin ja heti todennut, et ei ole mun tyyppiäni ja sit kun olen livenä nähnyt ja tutustunut ni oksat pois. Ei todellakaan voi tietää. Siihen vaikuttaa niin monet muut seikat kuin ulkokuori.

 

Pahin hullu muisti.

Sä oot sitte menny retale hommaa itelles elämän!

Joo tavallaan. Töitä, lapsia, mies, kissoja. Etenkin kissat.

 

Mä en ymmärrä koko parisuhdemarkkinoiden päälle yhtään mitään
Mitä ihmettä se edes tarkoittaa
Mistä sitä voi tietää missä jonkun tapaa tai millanen ihminen jollain tavalla kolahtaa. Senhän näkee vasta sitten kun se tapahtuu. Ja vaikka olis kuinka ajatellut millaista ihmistä olisi ajatellut löytävänsä, eihän sitä voi etukäteen tietää millainen ihminen sitten loppujen lopuksi kolahtaa.

Mulla meni aloitusviestin lähettämisen jälkeen sängyssä filmi poikki ja se mun pointti jäi vielä. Mutta sulla ja "pojalla" se tuli.

Eli mun mielestä puolison haussa ei ole asetelma "paras voittakoon", vaan ketkä on enemmän toisilleen sukulaissieluja kuin toiset. Oon mä ennen mun miestä kohdannut mun mieheen verrattuna "tasokkaampiakin" äijiä joiden kanssa meinasi tulla vakavampaakin, mutta vain mun miehen kohdalla tuli "klik", että tässä se mun oma mies on. Muista miehistä tuli tunne, että nyt olen koskemassa toisen omaan, tää mies ei kuulu mulle vaikka meillä synkkasikin.

Eikä mun miehen suhteen tarvinnut kilpailla. Ei miettiä onko mun tissit ok, mites meidän harrastukset sopii yhteen, ja miettiä että vieköhän naapurin Maija tän miehen kun sillä on hoikempi vyötärö kuin mulla. Täytänkö mä jonkun listan paremmin kuin toinen.

Ja mun miehen ja mun vajavaisuudetkin ja ongelmat on jotenkin meidän omia, meille räätälöityjä.

 

että tässä se mun oma mies on.

 

Nii, oma. Ei kenenkään muun. Enhän mä ota toisen taloa, autoa tai lompakkoakaan.

 

Nii, oma. Ei kenenkään muun. Enhän mä ota toisen taloa, autoa tai lompakkoakaan.

nuo omistamiset on kamalia.
jos ei nyt kissoista ja koirista puhuta.

 

nuo omistamiset on kamalia.
jos ei nyt kissoista ja koirista puhuta.

En mä ainakaan ole omistushaluinen mun kissasta, se katti menee menojaan kuinka itse haluaa.

No jos mä en käytä sanaa "oma", vaan "mulle tarkoitettu". Käsitettä "se oikea". Mut sit mennäänkin jo uskonnon/kohtalon alueelle vaikka yritän pitää tämän ketjun uskontovapaana.

 

Mulla meni aloitusviestin lähettämisen jälkeen sängyssä filmi poikki ja se mun pointti jäi vielä. Mutta sulla ja "pojalla" se tuli.

Eli mun mielestä puolison haussa ei ole asetelma "paras voittakoon", vaan ketkä on enemmän toisilleen sukulaissieluja kuin toiset. Oon mä ennen mun miestä kohdannut mun mieheen verrattuna "tasokkaampiakin" äijiä joiden kanssa meinasi tulla vakavampaakin, mutta vain mun miehen kohdalla tuli "klik", että tässä se mun oma mies on. Muista miehistä tuli tunne, että nyt olen koskemassa toisen omaan, tää mies ei kuulu mulle vaikka meillä synkkasikin.

Eikä mun miehen suhteen tarvinnut kilpailla. Ei miettiä onko mun tissit ok, mites meidän harrastukset sopii yhteen, ja miettiä että vieköhän naapurin Maija tän miehen kun sillä on hoikempi vyötärö kuin mulla. Täytänkö mä jonkun listan paremmin kuin toinen.

Ja mun miehen ja mun vajavaisuudetkin ja ongelmat on jotenkin meidän omia, meille räätälöityjä.

Ei tuohon nyt osaa mitään sanoa, tai ainakaan minä

Paras voittakoon niin siinähän pitäisi olla kaksi tai enemmän mistä valita ja harvoin noin kai on. Kauheelta tuntuis ajatella jos pitäis valita muutamasta ehdokkaasta se yksi

 

Siis, jo ihan naapuristani löytyy minua paljon iloisempi ja touhukkaampi nainen joka tuntuu pärjäävän kaikessa, kivannäköinenkin on. Mä häviän hänelle monessa lajissa jos kilpailemaan ruvetaan. Mutta mun mies on sanonut ettei kestäisi häntä vaimona vaan juuri mä olen hänelle sopiva. Eikä nää ole mitään mitä hän puhuisi lämpimikseen tai mua miellyttääkseen, mun kaulimen viistäessä jo miehen otsahiuksia.

 

Ja sit jos mä nyt tässä kaikkitietävyydessäni antaisin -ihan vaatimattomana - ihmiskunnalle suuren ohjeen parinvalintaan, eli minkä Echo Kaksplussalta on patentoinut, niin:

Ihmisillä pitäisi olla enemmän kykyä tunnistaa milloin joku potentiaalinen puolisoehdokas ei ole hänelle tarkoitettu, vaikka hänen kanssaan synkkaisikin.
Pitäisi olla tunne "tuo kuuluu nyt jollekin muulle, omat näpit irti."
Se on synkkaamisesta huolimatta semmoinen pienenpieni, tietty vierauden tunne, "meidän kohtalot ei ole samassa postiosoitteessa, samassa suvussa" jne.

 

'Parisuhdemarkkinat'- sana on muuten yksi kamalimmista mitä löytyy. Kun itsessään parisuhde on kaunista (pääsääntöisesti ja ainakin alussa, vääriä valintojakin jokainen tekee matkallaan mutta ne ovat opettavaisia ja silmiä sekä vallankin sydäntä avaavia ) eikä siihen ihan heti kyllä lähde mieltämäänkään mitään osto ja myynti- kojua...

Jokainen päivä on täynnä kohtaamisia . Ikinä et voi tietää, kehenkä törmäät ja tutustut, kuka on se joka tänään pysäyttää sut ja kenties mullistaa sun maailman. Parempi kun kulkee avoimin sydämin erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin, kyllä ne kemiat kohtaavat toisensa jos ovat kohdatakseen . Ja jos kumppania on hakemassa/etsimässä, niin....kyllä näillä sydämen asioilla on vain tapana järjestyä sen kummemmin etsimättä, ehkä se liiallinen "nyt on pakko saada kumppani elämääni"- hakuisuus on sitä markkinahumussa menemistä puolikkailla valoilla...

Mutta jos meniskin vain sillä ajatuksella, että lähtee tutustumaan uusiin ihmisiin oman itsensä kanssa - eikä sillä hakupäällä- pakko saada- ahdistuksella - niin siinä on enemmän sitä mahdollisuutta sille, että törmää mielenkiintoisiin ihmisiin, joiden joukossa voi olla se sielunkumppanikin . Ja joka yllättää sut juuri silloin, kun et siihen ole ollenkaan varautunut .

 

'Parisuhdemarkkinat'- sana on muuten yksi kamalimmista mitä löytyy. Kun itsessään parisuhde on kaunista (pääsääntöisesti ja ainakin alussa, vääriä valintojakin jokainen tekee matkallaan mutta ne ovat opettavaisia ja silmiä sekä vallankin sydäntä avaavia ) eikä siihen ihan heti kyllä lähde mieltämäänkään mitään osto ja myynti- kojua...

Jokainen päivä on täynnä kohtaamisia . Ikinä et voi tietää, kehenkä törmäät ja tutustut, kuka on se joka tänään pysäyttää sut ja kenties mullistaa sun maailman. Parempi kun kulkee avoimin sydämin erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin, kyllä ne kemiat kohtaavat toisensa jos ovat kohdatakseen . Ja jos kumppania on hakemassa/etsimässä, niin....kyllä näillä sydämen asioilla on vain tapana järjestyä sen kummemmin etsimättä, ehkä se liiallinen "nyt on pakko saada kumppani elämääni"- hakuisuus on sitä markkinahumussa menemistä puolikkailla valoilla...

Mutta jos meniskin vain sillä ajatuksella, että lähtee tutustumaan uusiin ihmisiin oman itsensä kanssa - eikä sillä hakupäällä- pakko saada- ahdistuksella - niin siinä on enemmän sitä mahdollisuutta sille, että törmää mielenkiintoisiin ihmisiin, joiden joukossa voi olla se sielunkumppanikin . Ja joka yllättää sut juuri silloin, kun et siihen ole ollenkaan varautunut .

Jep.

Ja jos nyt kuitenkin käyttäisi kaupallista termiä:heräteostokset on kaikkein parhaita.
Sit jos oikein etsimällä etsii sopivaa vaatetta niin ei löydä kuin vähän sopivia tai semmoisia ihan-kivoja.

Tuo pätee miehiinkin mun mielestä.

 

Siis, jo ihan naapuristani löytyy minua paljon iloisempi ja touhukkaampi nainen joka tuntuu pärjäävän kaikessa, kivannäköinenkin on. Mä häviän hänelle monessa lajissa jos kilpailemaan ruvetaan. Mutta mun mies on sanonut ettei kestäisi häntä vaimona vaan juuri mä olen hänelle sopiva. Eikä nää ole mitään mitä hän puhuisi lämpimikseen tai mua miellyttääkseen, mun kaulimen viistäessä jo miehen otsahiuksia.

Hieman luulen ettei monikaan mies jaksa liian innokasta ja iloista naista joka jatkuvasti jotain touhuaa Siivoamista, siivoamista.. Jatkuvasti jotain aktiviteetteja jne.
Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että vaikka olen urheilullinen tyyppi ja tykkään, että talo on siistissä kunnossa niin hyperaktiivinen nainen saa lähinnä kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Liika on liikaa.

Mies 32v

 

Äääääääää! Mun ilta päättyi "tahdon takoa sun markkinarakoa"-korvamadon vaivatessa ja nyt se sit jatkuu samaan malliin...

Pitikö muistuttaa?