Alkuperäinen kirjoittaja monen äiti;29380690:
Rakkaus esikoista kohtaan vähenee/QUOTE]
totta, miksi niin harva tunnustaa???!
Höpö höpö. Rakkaus on vaan kasvanut.
Meillä lapsilla ikäeroa 2v2kk, ja mustasukkaisuutta ei toistaiseksi ole juurikaan ollut (vauva pian 10kk). Ihan pari kertaa muistan, että olisi ollut jotain pientä (vauvan ensimmäisen kotipäivän aamulla esikoinen oli kämpimässä aamulla viereen, mutta mulla olikin vauva rinnalla - esikoisen naama vähän venähti, mutta leppyi saman tien kun sanoin, että molemmat mahtuvat äidin kainaloon. Toinen oli kun vauva lähti ryömimään ja alkoi ottaa esikoisen leluja, ekoina päivinä otti esikoisella vähän koville, mutta hyvin on mennyt sen jälkeen) Niin ja siitä tuli itkua, kun esikoinen olisi halunnut imettää, ja selitin, ettei se valitettavasti onnistu!
Esikoinen on ollut tosi kova hoitamaan vauvaa, ja olin yllättynyt, miten aikaisin lapsista on jo ollut seuraa toisilleen. Heti kun vauva alkoi viihtyä lattialla, esikoinen on heti aamusta pyytänyt että laitan vauvan "leikkimään", ja esimerkiksi hilannut oman leikkinsä jumppamaton päällä loikoilevan vauvan viereen
Jossain vaiheessa vauva oli itkuinen, eikä sitä oikein voinut laskea sylistään, mutta aloin kantaa vauvaa liinassa, niin sain esikoisen kanssa tehtyä kaikkea normaalisti, ja kotityötkin sai tehtyä.
Isoin ero on ollut - ihan odotettavasti - että kaiken joutuu tekemään tuplana, joten esimerkiksi lähtemiseen pukemisineen, ruokailuihin ym. menee kauemmin aikaa kuin ennen, kun täytyy huolehtia kahden lapsen tarpeista. Kun ollaan liikkeellä, on kaksi tenavaa nosteltavana autoon, talutettavana ja kannettavana kauppaan jne. Huonossa tapauksessa molemmat vääntää vaippaan kakat juuri kun olen saanut heidät puettua
(esikoinen ei ole vielä täysin kuiva, kakat tulee vaippaan)
Joskus on tullut olo, että kädet ei riitä (esimerkiksi hiljattain kun molemmilla oli oksennustauti), mutta yllättävän hyvin on voinut sumplia niin, ettei kumpikaan jää huomiotta - ja tuossa vanhemman iässä sitä omaa vuoro onkin jo hyvä oppia välillä odottamaan. Esikoinen on onneksi ollut tosi kiinnostunut katsomaan vauvan hoitoa ja auttamaan (hakee vaipan ja rasvat, puhtaat sukat, pyyhkii maidot suupielestä ym.), mikä on helpottanut tietysti tosi paljon, kun se vauvanhoito ei ole esikoiselta pois, vaan mukavaa yhteistä tekemistä. Välillä kumpikin lapsi on heräillyt yöllä ja on tuntunut, ettei koskaan saa nukkua. Vauvan synnyttyä esikoinen vielä nukkui päikkärit, mutta harvoin vauvan kanssa samaan aikaan.
Ei ole tarvinnut stressata vaate- ja tarvikehankinnoista (inhoan kaupoissa juoksemista), kun on saanut hakea vaatehuoneesta seuraavan koon vaatelaatikon
Tosi kivaa on ollut, helpompaa kuin odotin.