J
J
"Joutsen"
Vieras
Alkuraskauden täydellinen "oireettomuus".. Ei pahoinvointia, ei mitään arkuutta, jomotusta tai turvotusta missään (kaikkea kyllä tuli sitten myöhemmässä vaiheessa raskautta koettua kyllästymiseen asti)
Missä vaiheessa aloit oireilla?
K
"Kukka"
Vieras
Jokaisessa viidessä raskaudessani olen tuntenut pientä ällötystä siinä vaiheessa, kun vatsakumpu on alkanut kasvaa. Se kumma tunne, että minussa kasvaa jokin. Joka raskaudessa tämä kumma huomio on yllättänyt.
M
"mimmi"
Vieras
Masennus. Selittämätön masennus. Toivottu lapsi, rakastava mies ...kaikki kunnossa. Ja mä masennuin ja se jatkui liki vuoden lapsen syntymän jälkeen. Vastaava en ikinä ollut ennen kokenut, einvoinnut mitenkään ennakoida. Ilmeisemmin hormoonityrskyt sotki mua "normaalia" enemmän. Toisen raskauden kohdalla osattiinkin jo ennakoida ja meni siksi vähän paremmin.
Lapset nyt 6v ja 4v ja masennus vaan kaukainen muisto. Mutta joo, mulle raskaus ei todellakaan ollut mitään "elämäni kunnossa"-aikaa. Onneksi on tuo ihana ukonkytale kun jaksoi rinnalla ja rakastaa <3
Lapset nyt 6v ja 4v ja masennus vaan kaukainen muisto. Mutta joo, mulle raskaus ei todellakaan ollut mitään "elämäni kunnossa"-aikaa. Onneksi on tuo ihana ukonkytale kun jaksoi rinnalla ja rakastaa <3
N
"nuuh"
Vieras
H
"hei"
Vieras
Aivan mieletön voimattomuuden tunne varsinkin nyt viimeisellä kolmanneksella. Veri katoaa raajoista ja päästä, lattialta vaikea nousta ylös kun ei voimat riitä, esikoista ei jaksa työntää vaunuissa.
V
vierassss
Vieras
Se miten hemmetin raskaana sitä on 24/7 Tämä on 3 raskauteni ja viivojen pamahdettua tikkuun on raskaus tuntunut/sitä ajatellut jollan tavalla aivan jatkuvasti.Edelliset raskaudet menivät jotenkin siinä elämän mukana mutta tämä ei ns jätä rauhaan hetkeksikään.Tosin johtuisiko pahimmasta pahoinvoinnista ikinä ja siitä että edellisestä raskaudesta on yli 7 vuotta,johan tässä on tullut ikää itsellekin ja aika kullannut muistot kenties
Tämä on 3 raskauteni ja viivojen pamahdettua tikkuun on raskaus tuntunut/sitä ajatellut jollan tavalla aivan jatkuvasti.Edelliset raskaudet menivät jotenkin siinä elämän mukana mutta tämä ei ns jätä rauhaan hetkeksikään.Tosin johtuisiko pahimmasta pahoinvoinnista ikinä ja siitä että edellisestä raskaudesta on yli 7 vuotta,johan tässä on tullut ikää itsellekin ja aika kullannut muistot kenties
?
....
Vieras
R
Raskaana
Vieras
Se miten paljon se vaikutti elämään heti alkumetreillä. Juokseminen oli pakko lopettaa, kun ei vaan henki riittänyt (haukoin ilmaa kuin kala) ja nivelet alkoi särkeä ihan mielettömästi. Loppuraskaus oli mielestäni helpompaa, koska se iso maha jotenkin oikeutti kaikki oireet.
K
kahvikirahvi
Vieras
Närästyksen voimakkuus, pahoinvoinnin rajuus ja se ettei pissahätää voinut pidätellä ollenkaan, vaan sinne vessaan oli päästävä just sillä sekunnilla kun huomasi että hätä on.
Jatkuva kipu, joka alkoi ensi oireista ja jatkui tavalla tai toisella synnytykseen asti. Molemmilla kerroilla. Olenkin sanonut, etten ole koskaan ollut niin kipeä kuin raskaana ollessani, ja se olikin aika masentavaa kuin oloani dissattiin missä ikinä siitä jotain sanoin. Olisi pitänyt nauttia, ja olla tyytyväinen.
P
Pylläri
Vieras
Se, ettei se ollut mitenkään kauhean vaivalloista. Terkalta kysyin puolenvälin jälkeen että missä kohtaa se tuskailu alkaa ja hän sanoi että ei välttämättä missään; että isoimmassa osassa tapauksista kaikki menee aivan okei mutta niistä vain ei koskaan kuule mitään. Ja näin mullakin.