Mites sitä pärjää kolmen lapsen kanssa?

Meillä myös yllätys-kolmonen, vanhemmat lapset 5.5v ja 4v pojat. Tämä kuopus on tyttö, ja nyt melkein vuodne ikäinen koko perheen lellikki-prinsessa. Tosi helppo vauva ja en osaisi kuvitella elämää ilman häntä. Itse näen niin, että tästä vauva-ajasta olen nauttinut oikeestaan eniten. Pojat ovat jo niin isoja, että osaavat jo tehdä paljon itse ja auttaa myös vauvan hoidossa. En ole niin sumu-väsynyt nyt kuin poikien vauva-aikana. Olen itse sitä mieltä, että suurin muutos oli toisen lapsen tulo perheeseen, kolmas menee jo vähän siinä sivussa. Uusi auto tosin hankittiin, tavallinen farmari -ei mitään tila-autoa. Itseäni on myös helpottanut, että pojat ovat päiväkodissa osan viikkoa ja samaa suosittelen sinullekkin jos vain suinkin mahdollista. Pärjäätte varmatsi, ja pian jo ajattelet että näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi!

 

Meillä ei kolmannen syntymä muuttanut kyllä mitään. Tietysti aika täytyi jakaa 3 lapselle. Ainoastaan ostettiin tuplarattaat. Asunto ja "purkkiautomme" pysyivät samana, ne ovat asennekysymyksiä.

 

Voimia sulle ap! Mutta selviydyt aivan varmasti kolmannenkin kanssa.
Keskeytystä on vähän hankala suositella. Omasta ystäväpiiristäni en tunne yhtään normaalilla tunne-elämällä varustettua naista, joka olisi siitä lopulta selviytynyt.
Mullakin on siis kolme ja nuorimmainen on vauva. Lapsilla on isot ikäerot, joten oman työmaansa aiheuttaa tosiaan vanhempien lasten harrastuksiin kuljettaminen. Toisaalta kuljetusta on järkeistetty ja minimoitukin vauvan syntymän myötä. Eli yksinkertaisesti jotain harrastuksia karsittiin ja vieläkin ois karsimisen varaa.
Vauva on aivan ihana juttu vanhemmille sisaruksille.
Meidän kolmonen ei ollut mikään extrahelppoluxus-vauva, vaan isotöisempi kuin sisaruksensa aikoinaan.
Tän kolmosen kans me ollaan käyty harva se päivä joissain perhekahviloissa, vauvakerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa. Me ollaan molemmat viihdytty niissä.
Löydät varmasti oman ihanan tapasi vauvailla.

 

Meillä myös yllätys-kolmonen, vanhemmat lapset 5.5v ja 4v pojat. Tämä kuopus on tyttö, ja nyt melkein vuodne ikäinen koko perheen lellikki-prinsessa. Tosi helppo vauva ja en osaisi kuvitella elämää ilman häntä. Itse näen niin, että tästä vauva-ajasta olen nauttinut oikeestaan eniten. Pojat ovat jo niin isoja, että osaavat jo tehdä paljon itse ja auttaa myös vauvan hoidossa. En ole niin sumu-väsynyt nyt kuin poikien vauva-aikana. Olen itse sitä mieltä, että suurin muutos oli toisen lapsen tulo perheeseen, kolmas menee jo vähän siinä sivussa. Uusi auto tosin hankittiin, tavallinen farmari -ei mitään tila-autoa. Itseäni on myös helpottanut, että pojat ovat päiväkodissa osan viikkoa ja samaa suosittelen sinullekkin jos vain suinkin mahdollista. Pärjäätte varmatsi, ja pian jo ajattelet että näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi!

Mä taas nautin kakkosen vauva-ajasta tosi paljon, elämäni parasta aikaa. Hän on edelleen meidän "vauva", ja olen koko ajan elänyt uskossa, että tämä oli viimeinen vauvamme. Vaikka eihän hän mikään vauva enää ole.

 

Voimia sulle ap! Mutta selviydyt aivan varmasti kolmannenkin kanssa.
Keskeytystä on vähän hankala suositella. Omasta ystäväpiiristäni en tunne yhtään normaalilla tunne-elämällä varustettua naista, joka olisi siitä lopulta selviytynyt.
Mullakin on siis kolme ja nuorimmainen on vauva. Lapsilla on isot ikäerot, joten oman työmaansa aiheuttaa tosiaan vanhempien lasten harrastuksiin kuljettaminen. Toisaalta kuljetusta on järkeistetty ja minimoitukin vauvan syntymän myötä. Eli yksinkertaisesti jotain harrastuksia karsittiin ja vieläkin ois karsimisen varaa.
Vauva on aivan ihana juttu vanhemmille sisaruksille.
Meidän kolmonen ei ollut mikään extrahelppoluxus-vauva, vaan isotöisempi kuin sisaruksensa aikoinaan.
Tän kolmosen kans me ollaan käyty harva se päivä joissain perhekahviloissa, vauvakerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa. Me ollaan molemmat viihdytty niissä.
Löydät varmasti oman ihanan tapasi vauvailla.

Kiitos tästä! Minkä ikäiset sulla vanhemmat lapset on?

 

Kun nuorin synty, vanhemmat lapset oli 6 ja 11 vuotta.
Ja rehellisyyden nimissä on tosiaan sanottava, että mun nautinnollisimmat vauva-ajat oli ykkösen ja kakkosen kanssa. Että se kolmonen ei vääjäämättä oo helppo, vaikka musta tuntuu, että se on aika yleinen kansanuskomus.
Eikä munkaan parisuhde kukoista...
Ja ei mullakaan ole kauheasti tukiverkkoa. Omat vanhemmat ja siskot on niin kaukana, että niistä ei ole apua ja anoppi on enemmän riippakivi kuin ilo.
Mut selvitty on. Nuorin on siis kohta vuoden. Kaikista hulluinta on, että haaveilen jopa neljännestä. Tosin se ei ole järkevää, kun parisuhdekin on mitä on.
Selviät varmasti ja vauva on varmasti aivan ihana!