Mites sinulla meni asiat, kun lähdit....

["vilperin äiti"]

vauvanhakureissulle sairaalaan, minnes isommat lapset menivät hoitoon vai menitkö yksiksesi synnyttämään ilman puolisoasi?

Olen itse asiat räknännyt niin, että menen yksin ja mies jää lapsen kanssa kotiin. Eihän siellä synnärillä yksin tarvitse olla, aina salissa joku kätilö tai opiskelija käy vointia kyselemässä. Hyvin siellä yksinkin pärjään.

( Mutta kauhuissani olin siitä, kun juttelin äitini kanssa tänään niitä näitä puhelimessa. Ja hän oli sitä mieltä, että kyllä he mielellään tulevat lastamme katsomaan, kun se h-hetki tulee, että mies pääsee mukaan synnytykseen. No hiivatti sentään, eihän sitä voi tietää milloin se hetki koittaa. Ei aina lapset välttämäti synny juuri laskettuna aikana. Enkä minä haluaisi, että täällä olisivat vanhempani montakin päivää kytiksellä, että milloin minulla lähtö tulee. Johan tuosta nyt stressin vasta saisin. Ekakin meni 2 viikkoa yliaikaiseksi, jouduttiin käynnistämään, 2 päivää meni ja meni, sitten vasta sektiolla tenava tuli maailmaan. En ole onneksi heille tarkkaa laskettua aikaa sanonut, olen vain sanonut, että toukokuun lopussa. )

 

["mievaan"]

Jos et halua mistä mukaan ja mies ei väkisin halua mukaan, niin miksi sitten et voisi yksin mennä. Sinähän siinä synnytät

Ei sun vanhempiasi tarvi sitten ottaa, se on täysin sun ja miehesi päätös että miten toimitte.

Itse olin kotona lapsien kanssa, kunnes yöllä meni vedet, soitto äitille joka tuli taksilla paikalle ja mä lähdin samalla taksilla sairaalaan. Mutta äiti asuukin samassa kaupungissa

 

[Mona Lisa]

No meillä esikoinen on hoidossa sillon kun tulen joskus seuraavaksi synnyttämään. Isovanhemmat sitten tarvittaessa vie/hakee hoidosta omaan kotiinsa hoitoon illaksi, kun ollaan miehen kanssa synnärillä.

Kuinka kaukana isovanhemmat asuvat? Onnistuuhan se niinkin, että ilmottelet heille kun synnytys käynnistyy ja tulevat kun ehtivät sairaalaan (jos eivät kotiinne ehdi) ja vievät sitten lapset siitä ja miehesi saa jäädä sairaalan yksin kanssasi.

Kyllähän ne supistukset yleensä aika kauan kestää ennen kun oikeasti synnyttää. tai riippuu varmaan vähän. Ilmottaa sitten ajoissa. Ei kai se pahakaan ole, vaikka ottaisivat lapset vaikka varmasti ei olisikaan synnyttämään menossa.

Haluisin ehdottomasti miehen mukaan synnytykseen seuraavaksikin. Kauheeta olis siellä yksin olla O:...saa pitää miehen kädestä kiinni

 

[äippä x2]

Meillä oli sovittu että isovanhemmat tulee vahtiin esikoista kun lähetään synnyttään. Synnytys käynnisty yöllä klo4 ja isovanhemmat tuli sillon heti vahtimaan, toinen oli varautunut oleen töistä sitten pois. Meillä oli se hyvä puoli et synnytys oli nopee ja mies ehti takasin kotiin synnytyksen jälkeen niin et mummo ja vaari ehti sit heti aamusta jo töihin. Mutta siis mää en olis halunnu synnyttää yksin, olis ollut tylsää. Kummassakaan synnytyksessä ei kätilö oo pahemmin aikaa viettäny siellä salissa ja oon ollu niin hyvässä kunnossa kuitenkin koko ajan et ei olis ollu kiva vaan tuijotella kelloo ym. Mut tietty jos susta tuntuu hyvältä ajatukselta mennä yksin synnyttään niin miks ei.

 

[Phoebsi]

Meillä meni niin, että kuopus antoi odottuttaa itseään yli lasketun ajan, mutta päätti syntyä sopivasti sunnuntaina jolloin mummu ja vaari olivat vapaalla. Kun aloin olla varma että supistukset on niitä supistuksia, niin mies pyysi vanhempansa meille. Olihan se vähän kiusallista, kun alakerrassa on anoppi ja appi, ja yläkerrassa minä kävelen ja hengittelen ja puren hammasta. Onneksi antoivat minulle rauhan olla siellä.

Esikoinen siis meni hoitoon, ja mies tuli mukaan sairaalaan. Olin mielessäni varautunut siihen, että saatan joutua ilman miestä synnyttämään mutta sitä en missään nimessä toivonut. Ystäväni oli esikoista synnyttäessään salissa paljon yksin, aika peloissaankin kaikesta. Kätilöillä oli kiire.

 

[alkuperäinen]

Meillä on se vain, että kummankin isovanhemmat asuvat kaukana. Omat vanhempani siis 2-3 tunnin ajomatkan päästä täältä. Asuuhan toki tässä lähellä miehen veli vaimoineen, mutta eihän sinnekään voi lasta niin vain yks'kaks viedä, kun heillä on vuorotyö.

Eikä kieltämäti ekan lapsen saaminen mitään herkkua ollut, enkä ole vielä edes ajatustasolle päästänyt koko asiaa. Mietitään sitten kun se lähemmäs tulee. Tietysti mietin, että mitäs sitten jos saankin pahimmalla hetkellä esim; paniikkikohtauksen? Mutta kai siitäkin ylitse mennään. Mietin myös ihan turhiakin juttuja, että jos tämä nyt alateitse mahtaisi syntyä, että hitto vie, jos tulisi niin pahoja repeytymiä alaosastoon, että itsestään valuisi housuihin pissaa ja kakkaa. Tuo ei olisi häävi juttu.