Mites muut tavisnaiset ovat saavuttaneet hyvän itsetunnon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tupsukka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tupsukka"

Vieras
Miten muut vaatimattoman näköiset (ehkä hieman paksut, tavisnäköiset) tai muuten vaan ei-upeat naiset olette saavuttaneet hyvän itsetunnon? Miten pystytte olemaan välittämättä siitä, että ette ole ulkonäöltänne sitä mitä haluaisitte ja sen että kauniit ja hoikat ystävänne saavat kaiken huomion miehiltä? Mistä saa ostaa sellaisia tyytyväisyyspaketteja, että ei välitä siitä, että ei ole yhtään viehättävä? On vaan tyytyväinen ja onnellinen omana rumana itsenään. Ja voin kertoa, että teen ulkonäköni eteen todella paljon. Valitettavasti tämä ei vaan kanna tulosta - olen pyöreä ja naamani/kroppani ei koskaan tule olemaan sitä mitä olisin toivonut. Valitettavasti persoonani ei myöskään ole mikään huima, iloinen kylläkin ja todella tavallinen.
 
Olen tosi tavis. En huomiota herättävän ruma, mutta en kauniskaan. Todella perus tavallinen, meikattuna parempi kuin ilman. En lihava, en laiha. Kuitenkin enemmän pyöreä, mutta onneksi sitten olen myös tosi lyhyt :D isä minua lapsena kehui aina kauniiksi ja suorastaan ylisti kuvankauniita tyttäriään ja sieltä varmasti itsetunnolle luja pohja. Olen aina saanut baarissa kyllä seuraa. Luulen että ihmiset näkee sinussa sen mitä itse peilistä näet. Jos näet kauniin ja säteilevän naisen, niin muutkin näkevät sellaisen. Myös iloisuus ja hymy vetää vastapuolta puoleensa. Moni mies kaverini on baarissa tuhahdellut kauniille mutta vähän nyrpeille naisille ettei tuollaisia prinsessoja kehtaa edes jututtaa. Sen sijaan avoimet, iloiset tyypit saa aina seuraa, olipa kaunis tai tavis.
 
Itsetunto on kasvanut onnistumisten myötä. Ihan ylitavis pullukka olen aina ollut. Teininä paha finniongelma, josta jäi iäksi laajentuneet ihohuokoset, kun finniongelma kesti monta vuotta. Hampaat on mitä on, jalat lyhyet. Kuitenkin olen onnistunut tietyissä asioissa mm. kivat lapset, aviomies, olen päässyt niihin kouluihin, joihin olen halunnut. Mukavassa työssä mukavien työkavereiden kanssa. Aikaisemmin olin sairaan hiljainen. Nykyisin olen puheliaampi ja varmaankin työpaikallakin aika lailla niitä hauskimpia ihmisiä ja tulen kaikkien kanssa toimeen.

Ylipainoa edelleen bmi 30. Tykkään laittautua ja koruja pitää olla aina. Tykkään itsestäni nykyisin. Aina en ole tykännyt.
 
Olen tosi tavis. En huomiota herättävän ruma, mutta en kauniskaan. Todella perus tavallinen, meikattuna parempi kuin ilman. En lihava, en laiha. Kuitenkin enemmän pyöreä, mutta onneksi sitten olen myös tosi lyhyt :D isä minua lapsena kehui aina kauniiksi ja suorastaan ylisti kuvankauniita tyttäriään ja sieltä varmasti itsetunnolle luja pohja. Olen aina saanut baarissa kyllä seuraa. Luulen että ihmiset näkee sinussa sen mitä itse peilistä näet. Jos näet kauniin ja säteilevän naisen, niin muutkin näkevät sellaisen. Myös iloisuus ja hymy vetää vastapuolta puoleensa. Moni mies kaverini on baarissa tuhahdellut kauniille mutta vähän nyrpeille naisille ettei tuollaisia prinsessoja kehtaa edes jututtaa. Sen sijaan avoimet, iloiset tyypit saa aina seuraa, olipa kaunis tai tavis.

Tuossa se olennaisin.

Itseasiassa sen takia otin nykyisen vaimonikin kun hän hymyili paljon ja oli iloluonteinen.

Sitten se synkisty kun tajus kenen kanssa on.
 
  • Tykkää
Reactions: *hubba*
Mitä väliä kauneudella on, jos itsetunto on nollassa? Ei kaunis ulkonäkö ja hoikka vartalo tee ihmisestä välttämättä kaunista ja itsevarmaa. Mielestäni kaikki ovat omalla tavallaan kauniita. Itse olen hoikka ja kasvoiltani kaunis, hyvässä työpaikassa ja kaikki hyvin mutta itsetunto on nollassa. En koe olevani kaunis, eikä sillä ole minulle niin väliäkään. Lapset ovat pieniä ja kaikki energia menee ihan muuhun kuin ulkonäön pohtimiseen
 
Mä oon perinjuurin tavallinen, lyhyt, nenä pyöreä, muutoinki pyöreähkö hiukan. Mä tiedän kumminki et mul on hauska persoona, nauran itsekin omille ajatuksilleni välillä. Oon onnistunu saamaan ihania ihmisiä ympärilleni. Todella kauniitakin. Toki harmittaa etten voi olla niin kaunis kuin esim paras ystävä johon päät oikeesti kääntyilee kun ollaan liikenteessä mut oon huomannu että kauniillakin ihmisillä on omat probleemansa. Esim tää mun bestis muutettuaan toiselle paikkakunnalle alkoi kärsiä masennuksesta. Siis mitä ihm. Missin näkönen tyyppikin voi masentua! Mä en oo koskaan ollu taipuvainen muuhun kuin hyväntuulisuuteen ja huumoriin, vahva. Pitää tiedostaa omat vahvuudet ja panostaa niihin. Myös lopettaa kateellisuus ja alkaa arvostaa ystäviä ja läheisiä. Rakkaista ihmisistä kumpuaa lääkettä hyvälle itsetunnolle.
 
Olen keskittynyt elämässäni kiinnostumaan muista asioista kuin ulkonäöstä. Luen ja seuraan mediassa asiakeskeisiä asioita, en ulkonäköön keskittyviä, kuten esim. naistenlehtiä. Tieteen kuvalehteä lukiessa ei tule ajateltua omaa kasvojensa muotoa. Olen hakeutunut ympäristöön, jossa on joko samoin ajattelevia naisia tai paljon miehiä (usein samalla ovat toteutuneet molemmat).

En ole tehnyt tätä ulkonäkösyistä vaan muiden kiinnostusten kohteiden vuoksi, mutta seurauksena on ollut, että ulkonäkö ei ole muodostunut kovin kiinnostavaksi eikä sitä ajattele paljoa, kun ympäristöstä ei saa virikkeitä tuskailla omaa (tai muiden) ulkomuotoa. Siten olen hyvin tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja koen itseni myös seksikkääksi ainakin laittautuessani siitä huolimatta, ettei vartaloni ole lähelläkään täydellistä. Ne ovat vain ominaisuuksia, joita minussa on ja näen itseäni katsoessani itseni paremminkin kokonaisuutena, enkä kokoelmana vikoja.
 
Jaahas, pitää ilmeisesti ostaa Tieteen Kuvalehti.... valitettavasti olen tyhjänpäiväinen, ulkonäkökeskeinen, typerä nainen. Haluan olla kaunis, haluttava, seksikäs.... ei minua kiinnosta tieteen kuvalehdet, ei taloussanomat. Olen iloinen, seurallinen, vitsikäs, mutta maailmanpolitiikasta en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Toivon voivani vaipua huomaamattomuuden ja tajuttomuuden usvaan. Sellaiseen missä en välitä siitä, että en saa huomiota naisena. Kunhan vaan olen ja toteutan kaikki tehtäväni. On helpompaa kun ei tunne tuskaa siitä, että ei saa olla NAINEN...
 
[QUOTE="Tupsukka";29358315]Miten muut vaatimattoman näköiset (ehkä hieman paksut, tavisnäköiset) tai muuten vaan ei-upeat naiset olette saavuttaneet hyvän itsetunnon? Miten pystytte olemaan välittämättä siitä, että ette ole ulkonäöltänne sitä mitä haluaisitte ja sen että kauniit ja hoikat ystävänne saavat kaiken huomion miehiltä? Mistä saa ostaa sellaisia tyytyväisyyspaketteja, että ei välitä siitä, että ei ole yhtään viehättävä? On vaan tyytyväinen ja onnellinen omana rumana itsenään. Ja voin kertoa, että teen ulkonäköni eteen todella paljon. Valitettavasti tämä ei vaan kanna tulosta - olen pyöreä ja naamani/kroppani ei koskaan tule olemaan sitä mitä olisin toivonut. Valitettavasti persoonani ei myöskään ole mikään huima, iloinen kylläkin ja todella tavallinen.[/QUOTE]

No tunnetko jonkun pyylevän persjalkaisen naisen, joka olisi tyytyväinen itseensä ja ei tippaakaan katkera tai ilkeä tai kateellinen eri näiköisille naisille.

itse en.
joten eipä kuule taida olla sellaisia....
 
[QUOTE="hmmm";29358511]No tunnetko jonkun pyylevän persjalkaisen naisen, joka olisi tyytyväinen itseensä ja ei tippaakaan katkera tai ilkeä tai kateellinen eri näiköisille naisille.

itse en.
joten eipä kuule taida olla sellaisia....[/QUOTE]

Eli tappodieetti olisi parasta... voi kauheaa...
 
Itsetunnolla ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Itsetunto lähtee itsestä, ei ulkopuolisten arvioista ja huomiosta.

Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.
 
En ole saavuttanut sitä, se on vain aina ollut hyvä. Johtuisiko jostain synnynnäisestä asiasta, kasvatuksesta tms.? Onnellisuuteni ja itsetuntoni eivät ole riippuvaisia esim. mistään ulkoisista seikoista.
 
Pitää vaan hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ei mua vaan kiinnosta mitä mieltä joku on mun perseestä, naamasta tai tukasta. Ihan sama itseasiassa, toki onhan se mukavaa jos omaa miestä miellyttää. Itse olen itseeni tyytyväinen, tiedän, että olen hyväluontoinen ja sydämellinen ihminen, enkä mikään susiruma vaikka ihan tavallinen olenkin ja joku ei musta pidä niin sitten varmaan etsii muuta seuraa.
 
Jaahas, pitää ilmeisesti ostaa Tieteen Kuvalehti.... valitettavasti olen tyhjänpäiväinen, ulkonäkökeskeinen, typerä nainen. Haluan olla kaunis, haluttava, seksikäs.... ei minua kiinnosta tieteen kuvalehdet, ei taloussanomat. Olen iloinen, seurallinen, vitsikäs, mutta maailmanpolitiikasta en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Toivon voivani vaipua huomaamattomuuden ja tajuttomuuden usvaan. Sellaiseen missä en välitä siitä, että en saa huomiota naisena. Kunhan vaan olen ja toteutan kaikki tehtäväni. On helpompaa kun ei tunne tuskaa siitä, että ei saa olla NAINEN...

Älä välitä, 90 prosenttia naisista ei ymmärrä maailmanpolitiikasta hölkäsen pöläystä. Ei tosin moni mieskään ymmärrä siitä mitään. Itse kyllä haen naista, joka ymmärtää niin maailmanpolitiikkaa kuin kirjallisuuttakin, mutta suurin osa miehistä ei niin tee.
 
Jaahas, pitää ilmeisesti ostaa Tieteen Kuvalehti.... valitettavasti olen tyhjänpäiväinen, ulkonäkökeskeinen, typerä nainen. Haluan olla kaunis, haluttava, seksikäs.... ei minua kiinnosta tieteen kuvalehdet, ei taloussanomat. Olen iloinen, seurallinen, vitsikäs, mutta maailmanpolitiikasta en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Toivon voivani vaipua huomaamattomuuden ja tajuttomuuden usvaan. Sellaiseen missä en välitä siitä, että en saa huomiota naisena. Kunhan vaan olen ja toteutan kaikki tehtäväni. On helpompaa kun ei tunne tuskaa siitä, että ei saa olla NAINEN...

No ei sitä Tieteen Kuvalehteä tarvitse tilata, mutta jos olet noin ulkonäkökeskeinen eikä elämässä ole oikein muuta sisältöä, tuskin pääset tuosta kurjuudesta.
Naiseus ei ole yhtä kuin hätkähdyttävä kauneus. Jos nyt yrittäisit kehitellä jotain muitakin mielenkiinnon kohteita kuin sen peilin, niin sinustakin kiinnostutaan ihan eri tavalla. Tyhjäpäinen nainen on tylsä.
 
Olisihan se kiva olla kaunis ja nuorena yritti enemmän myös sillä saralla, nyt ei jaksa niin vaivautua. Naama on luojan luoma.
Tosin jo nuoresta itsekin arvotin itseäni enemmän älyllisten kykyjeni ja saavutuksieni mukaan.
 
Olisihan se kiva olla kaunis ja nuorena yritti enemmän myös sillä saralla, nyt ei jaksa niin vaivautua. Naama on luojan luoma.
Tosin jo nuoresta itsekin arvotin itseäni enemmän älyllisten kykyjeni ja saavutuksieni mukaan.

Niin, kun se ydin puuttuu niin sitä ei loppupeleissä ole yhtään mitään. Älylliset kyvyt ja saavutukset ovat mitä ovat... toivoisin joululahjaksi hyvää itsetuntoa. Ehkä se löytyisi jonkin uuden kiinnostuksen kohteen myötä...
 

Similar threads

Yhteistyössä