Alkuperäinen kirjoittaja tabu:
Mieheni siskolla ei ole lapsia eikä hänen lapsettomuudesta ole koskaan puhuttu hiiskaustakaan vaikka 20 vuotta olen hänet tuntenut. Vanhemmilleensakaan ei ole koskaan mitään syytä sanonut. Eli tässä tapauksessa täysi vaikeneminen on ollu ainut toimimistapa. Joskus vaan tuntuu että onkohan ollu ihan järkevää?
Itse toivoisin aina, että lapsettomuudestakin puhuttaisiin. Tarkoitan esim. kun monesti on ollut puhetta siitä, että saako tuttavilta/kavereilta kysellä kahvipöydässä että "jokos on pullat uunissa?" tai "onko vauvaa mietitty?" yms. muita vauvauteluita ja yleisesti ollaan sitä mieltä, ettei näistä asioista saa kysyä ja että ne koetaan kiusallisiksi tilanteiksi. Itse kovin avoimena ihmisenä minua ihmetyttää miksei asioista voi puhua niinkuin asiat on. Esim. "ollaan yritetty monta vuotta ja käyty hoidoissakin, mutta vielä ei ole tärpännyt". Ja that´s it. Ei siinä varmaan kummempia tarvitse enää selitellä utelioille. Mielestäni tällä tavalla pystyttäisiin myös rikkomaan lapsettomuuden tabua, ihan niin kuin kaikkia muitakin tabuja; puhumalla niistä.
