Jos lapsella on joku rakas pehmolelu, uniriepu tms. niin huolehdi että se on aina unitilanteessa viekussa. Vaikkei se helpottaisi heti tässä vaiheessa se auttaa pidemmän päälle, eikä meillä ainakaan ole enää mitään pakotetta nukkua unirievun kanssa vaikka molemmilla riepu on ollu vauvasta asti. Nyt siis muksut reilu 4w ja vähän vajaa 3w.
Tutista isompi luopui 1w 7kk iässä (pikkusiskon syntymä ja vanhempien laiskuus varmaan vähän hidasti luopumista, olisi ehkä ollut valmis luopumaan aiemminkin). Kuopus luopui tutistaan noin 1w 4kk iässä siirtyessään pinnasängystä jatkettavaan. Molemmat itkivät muutaman illan tutin perän, mutta iltaruutiinit pidettiin entisen kaltaisena. Pahimman kiukun yllättäessä saatoimme silitellä lapsen uneen tai antaa lapsen nukahtaa lastenhuoneessa syliin ja siitä sitten nostimme hänet sänkyyn.
Muuta meillä ei tehty. Tosin olemmilla oli tukena uniriepunsa ja varsinkin isommalla tutin puute näkyi rievun kulman imeskelynä, mutten pitänyt sitä pahana asiana ja se kenties helpotti tutista luopumista vaikkakin riepu oli 1-1,5w tutista luopumisesta korvaamaton. Ilman riepua uni ei vain tullut. Tai tuli, mutta taistellen. Nykypäivänä molemmat pärjäävät tarvittaessa ilman rättiä, mutta jos pitäisi käydä nukkumaan vieraassa paikassa tai jos sattuu pipi tai tulee muuten vaan harmitus on riepu yhä tärkeä tuki ja turva äidin ja isin lisäksi.
Voimia tutista luopumiseen. Tärkeää olisi kuitenkinpysyä johdonmukaisena, eli älä ota tutteja takaisin kun olet jo päättänyt niiden jäävän historiaan. Ystäväni otti tutit pois ja osti uudet parin illan yrittämisen jälkeen. Lopen lopuksi hänen poikansa joka on esikoistamme melkein vuoden vanhempi pääsi eroon tutista myöhemmin.
:hug: Voimia!! Kyllä se siitä. Lapsen vaan tarvii tottua tilanteeseen ja saada tilalle jotain korvaavaa.
