aina muutoin mustana mutta nyt ei
Kaikki romahti. Olihan se odotettavissa että joskushan ne asiat julki tulee kumminkin. Vuosia sitten jo tapahtuneet asiat kertoi miehelleni hyvä ystäväni eilen, jolle olin puhunut kaikki, ihan kaikki. Saatte mollata, ei tunnu enää missään, on niin paha olo ettei ikinä olisi voinut kuvitellakaan tällaista. Ihan kuin unta, toivoo vaan että mies tulisi ovesta niinkuin joka päivä töiden jälkeen, eilisen jälkeen ei tullut, löi luurin korvaan, sanoi että tappaa itsensä. Kolme tuntia ja hän tulee kotiin vaihtamaan vaatteet ja menee isäni luo ja on siellä viikonlopun. Minulle ei ole suostunut puhumaan, mutta kaverini sai puhuttua mieheni kanssa ja perhetyöntekijät ja heidän kauttaan mies suostuu tulemaan maanantaina saman pöydän ääreen ja on viestissä sanonut rakastavansa haluavansa selvittää asioita. Oma pelkoni on joutua muuttamaan uudesta talosta jos ero tulee ja lapset, miten ne jaksaa. Itkua, valvomista, nälkää, kun ei ruoka maistu ja suu ja kurkku on niin kuiva että tuntuu että tukehdun ja kaiken päälle kiusana vielä hirveä yskä ja nuha. Kaikki kaatuu...
