Miten yleisiä kompilikaatioita sektiossa ovat

[tokan odottaja]

suoliston, virtsarakon, virtsajohtimien tai virtsaputken vauriot?

Jos sinulla on tehty sektio, tuliko sinulle jotain kompilikaatioita sen jälkeen? Mitä? Miten parannuit? Kauanko paraneminen kesti? Kauanko olit sairaalassa sektion jälkeen? Pystyitkö miten hoitamaan vauvaa, kun olit sairaalassa? Entä kotona?

 

["Vieras"]

Suunnitellun sektion komplikaatioista ei ole tilastoja joten vaikea sanoa. En kyllä noista mitä mainitsit ole kuullutkaan eikä niillä "peloteltu" synnärillä.

Ei tullut mitään komplikaatioita, parannuin hyvin. Sairaalassa olin 3 yötä ja vaunulenkillä heti kotiuduttuani. Olin perhehuoneessa miehen kanssa joka hoiti vauvaa ja jäi isyyslomalle samantien. Itse hoidin siihen asti vain imetyksen, joten en osaa sanoa sen tarkemmin miten hoito sujuisi ilman miestä. Parantunut taisin olla viikon-kahden jälkeen leikkauksesta.

 

[alkuperäinen]

vieras, olin vain eilen pelkokeskustelussa äitipolilla lekurin kanssa ja hän vain mainitsi, että sektiossa voi syntyä noita suoliston tai virtsarakon vaurioita. mutta aikanaan kun ekaa olin synnyttämässä + synnytys ei edennyt, mentiin sektioon - niin ei tuossa tilanteessa mitään noista vaurioista puhuttu.

 

["Vieras"]

Joo ei tosiaan mullakaan puhuttu, varmaam siksi kun on niin harvinaisia. Piti ihan googlata kun rupes kiinnostamaan, itsellä sektio kuukauden päästä toiselle lapselle. En tosin käynyt edes pelkopolilla vaan tämä tuli ihan automaattisesti ekan sektion jälkeen. Mut kannattaa lukasta tämä läpi:http://sektio.blogspot.fi/2011/01/ne-paljonpuhutut-laaketieteelliset.html

 

[saunatonttu-sandra]

mun kolmas lapsi syntyi taysissa tammikuussa 2005 suunnitellulla sektiolla perätilan takia.. sain jonku ihme pöpön, joka nosti kuumeen niin että en jaksanu pysyä tolpillani. sen seurauksena veritulppa.. sairaalassa olin kymmenen päivää, kotiin päästyäni ulkoilemassa jo, sen mitä jaksoin.

 

["vieras"]

Neljä sektiota takana. Ensimmäinen hätäsektio, johon liittyi elvytystä ja tehohoitoa. Toinen kiireellinen sektio ja seuraavat suunniteltuja.

Ekassa meni toipumiseen sairaalassa 10 päivää. Tokassa 6 päivää ja lopuissa 5. Mitä niissä sitten sattui, niin kolmannessa vauvaa viillettiin otsaan. Arpi näkyy vielä selvästi nyt 6-vuotiaan otsassa.

Toisessa sektiossa minulta katkaistiin vahingossa valtimo tai laskimo. En muista, kumpi. Verta huilahti hetkessä 2 litraa pihalle, mutta henkilökunta toimi ripeästi ja korjasi vaurion. Leikkaava lääkäri kävi katsomassa minua heräämössä ja kertoi tämän.

Neljännessä selkään menevä puudutusaineletku oli halki ja aine valui patjalle. Olin niin tuskainen osastolla, että en jaksanut kuin ynistä hiljaa. En liikkunut, puhunut, vikisin vain. Mies kertoi näin. Olin yltä päältä hiessä ja mies ihmetteli asiaa ja pyysi hoitajaa katsomaan. Hoitaja käski reipastumaan, koska saan kipulääkettä ihan riittävästi. Joku jossain vaiheessa oli huomannut, että ei tämä nyt ole ihan normaalitilanne ja huomasi, että patja on märkä ja olin kipushokissa.

Kolmas sektio oli ihan onnistunut. =)

 

[kauhee]

No onpa ollu edellisella huono tuuri!
Itella eka kiireellinen sektio, jotain meni vikaan, en sitte oikein tanapaivanakaan tieda, etta mita kaikkea.. kuitenkin aika paljon tuli verenhukkaa (siis tosi monta niita pusseja verta tuupattiin), kaksi vuorokautta teholla ja sairaalassa yhteensa kai reilu viikko. Itse siis luulin tassa vaiheessa viela, etta taa vissiin kuuluu asiaan. Toipuminen oli tosi hidasta ja kivut aika kovat, vauvan hoito vaikeaa kun liikkuminen oli niin tuskallista. Maito ei meinannut nousta, kesti yhdeksan paivaa ennenkuin imetys lahti kayntiin.

Toisen raskauden alussa todettiin, etta ensimmaisesta on jaanyt pysyvia vaurioita, ennuste koko raskaudelle aika kiikun kaakun. Iso osa raskausajasta meni siis lahes vuodelevossa ja synnytys suunnitellulla sektiolla muutamia viikkoja etuajassa (kohtu ei olisi kestanyt supistuksia). Itse sektio meni kivasti puudutuksella (eka oli siis nukutuksessa). Teholla vain muutamia tunteja, ei verensiirtoja. Sairaalassa taas se viikko. Maito nousi vasta kotiinlahtiessa.Kaikin puolin ok kokemus, mutta toipuminen edelleen ollut aika hidasta. Ilmeisesti joitain kipuja erityisesti haavan alueelle on jaanyt ihan pysyvasti. Lisaksi uusia raskauksia ei saa enaan tulla.

 

["vieras"]

Mun äiti kuoli sektioon. En itse ikinä haluaisi sektiota. Tästä syystä jää lapsiluku todennäköisesti yhteen. Ei vaan uskalla uudestaan.

 

[Madicken04]

Neljä sektioa takana, yksi kiireellinen ja kolme suunniteltua. Kaikissa toipuminen nopeaa, jalkeilla olin 6-8h vauvojen syntymien jälkeen ja pystyin hyvin hoitamaan näitä itse (2., 3. ja 4. Lapsien kohdalla miehellä oli noita isompia hoidettavanaan eli vauvat olivat kokonaan minun hoidettavia osastolla). Kaikki sektiot kivuttomia.

Esikoinen: kotiutuminen 3 vrk iässä. Ei komplikaatioita.

Kakkonen: kotiutuminen 2vrk iässä. Ei komplikaatioita.

Kolmonen: kotiutuminen 2vrk iässä. Spinaalipäänsärky.

Nelonen: kotiutuminen 4vrk iässä (olisin päässyt jo 2vrk mutta halusin jäädä sairaalalle huilimaan).

Vauvojen hoito ja kotihommat sujuivat kunhan vältteli raskaampia nostoja yms. Isompien lasten takia miehen on pitänyt alkuun olla kotona näitä hoitamassa.

 

["vieras"]

Yksi sektio, ei komplikaatioita, eka päivä meni sairaalassa muiden palveltavana, toisena päivänä hoidin vauvaa jo itse.

 

["vieras"]

Suunniteltu pystysektio. Vuorokauden kuluttua ylhäällä hoitamassa vauvaa. Ei kipuja eikä komplikaatioita. 3 päivää sairaalassa.

 

[Sassykatti]

Kuten kaikissa gynekologisissa leikkauksissa myös keisarileikkauksessa on virtsarakon ja virtsanjohdinten vaurioitumisen vaara. Yhteensä kirurgisia komplikaatioita ilmaantuu noin 2 %:ssa keisarileikkauksista (Goer 2001). Rakkovaurioita esiintyy alle 0,3 %:ssa ja virtsanjohdinvaurioita alle promillessa, mutta kuitenkin yli kymmenkertaisesti alatiesynnytykseen verrattuna (Rajasekar ja Hall 1997, Jackson ja Paterson-Brown 2001)

Kuoleman riski on tuoreen, yli kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneen brittiaineiston mukaan noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna (Hall ja Bewley 1999). Äitikuoleman vaara oli kyseisessä aineistossa noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500. Suomessa äitikuolleisuus on 6/100 000 eli 1/17 000 synnytystä ja yleisimmät kuolinsyyt hallitsematon verenvuoto ja tromboemboliset komplikaatiot (Erkkola 1997).

Siin on vähä numeroita.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Sektiot pitäisi lain voimalla kieltää, sillä ne ovat luonnon oman valinnan vastaisia

 

[Señora]

Mulle tehtiin sektio viime kesänä. Toivuin tosi hyvin, muutamana yönä otin buranaa, muuten ei juurikaan kipuja. Kävelin 8 tuntia leikkauksesta ja sairaalassa olin 3 päivää. Ei tullut jälkikäteen mitään komplikaatioita, ja vauvaa hoidin normaalisti. Asun 4. kerroksessa, eikä ole hissiä ja vauvan kanssa ihan hyvin kuljettiin portaatkin. Liikuttiin vauvan kanssa heti kotiutumista seuraavana päivänä ja tasan viikon päästä sektiosta kävelin 2 km tikkien poistoon. Haava oli täysin parantunut 10 päivää leikkauksesta. Kotitöitä välttelin pari-kolme viikkoa, oli kerrankin "hyvä syy" laittaa mies hommiin ja itse lepäillä

 

["Lissu"]

Eka sektio oli suunniteltu. Seuraavana päivänä mut jouduttiin leikkaamaan uudestaan sisäisen verenvuodon vuoksi. Niitä vaan kuulemma toisinaan sattuu, prosenteista en tiedä. Kivut oli kyllä hirveät. Toipuminen oli hidasta, noin kuusi viikkoa että olin suunnilleen normaalitilassa.

Seuraava sektio tehtiin kiireisenä, multa repesi kohtu. Sektio meni ok mutta haava tulehtui. Toipuminen oli tälläkin kertaa yhtä hidasta ja tuskallista.

Molemmilla kerroilla jouduin viikon verran olemaan sairaalassa ja kotona en olisi mitenkään pärjännyt, ellei mies olisi jäänyt isyyslomalle.

Tutulta on myös puhjennut virtsarakko sektion yhteydessä (lääkärin moka kuulemma) ja toiselle tuli jokin suolistojuttu, oli teholla jonkin aikaa.

Eli mun tuttavapiirissä on kyllä sektiot olleet aika karuja tarinoita...

 

["Hupsista"]

Jos annettaisiin luonnonvalinnan valita niin meitä olisi aika vähän. Umpilisäke-leikatut olisivat kuolleet, likinäköiset eivät pärjäisi jne. Itse olisin kuollut synnytykseen (tai lapsi olisi). Eli suunniteltu sektio perätilan vuoksi; liian ahdas lantio perätilasynnytykseen, eli vauva ei olisi mahtunut tulemaan.

Oma sektioni oli pitkä; vauvaa ei meinattu saada ulos ja haavaa jouduttiin suurentamaan. Multa tuli hyytymiä oikein urakalla, ja niiden vuoksi olin heräämössä reilut 4h. Se vatsan painelu on ehdottomasti helvetillisin kipu mitä olen kokenut, vaikka saahan siihen lääkkeitä. Ja mun kohdalla sitä vatsaa paineltiin vielä seuraavakin päivä.

Vuorokausi meni pissakatedrissa, sairaalassa olin 4vrk. Kipuja oli. Kolme viikkoa olin kipeä ja avun tarpeessa. Jälkisupparit alkoi kotiutumisen jälkeen ja kesti ainakin kaksi viikkoa aina imettäessä.

En halua enää ikinä sektioon, mutta näyttäisi siltä että joudun taas...

Kaikesta huolimatta kaikki se ei ole mitään sen rinnalla mikä se palkinto on!

 

["Kiira"]

Sektiot pitäisi lain voimalla kieltää, sillä ne ovat luonnon oman valinnan vastaisia

Sun kaltaisten yksinkertaisten ihmisten pääseminen ihmisten ilmoille pitäisi lailla kieltää.

 

[Sassykatti]

Joskus oon muuten hoidellut äitejä joilla alatiesynnytys on mennyt melkosen pieleen, pienessä mielessä miettiny että pitais varmaan onnitella äitii ja ottaa samalla osaa että todennäkösesti kulkee lopun ikäänsä vaipoissa : /

 

["Piu"]

sektiosta 8 viikkoa. ei mitään komplikaatioita, ei kipuja lainkaan.

 

[Tapiontytär]

Viidestä synnytyksestä kolme olleet sektioita, kaksi viimeistä pitivät sisällään ongelmaa ilman kertymisestä vatsaan, joka oli käsittämättömän kivuliasta. Sektiot jälkeiset päivät 2-4 ei voinut liikahtaakkaan.
Lisäksi viimeisimmän sektion jälkeiset heijastekivut oikeaan olkapäähän, jotka olivat niin kovia että taju meni. Sain suonensisäisiä kipulääkkeitä useamman vuorokauden.