Miten voisin olla tukena tytölleni, jonka ystävä teki itsemurhan?

["vieras"]

Eli, tyttöni on 14 v ja hänen vähän vanhempi kaverinsa teki itsemurhan pari viikkoa sitten. Se on ollut todellinen järkytys tytölleni, niin myös minullekin.
Tuo
itsemurhan tehnyt oli lapseni kuvailun mukaan mitä valoisin ja iloisin ihminen mitä voi olla, kaikki muut angstasivat, hän ei ikinä. He olivat samassa päiväkodissa, samassa partioryhmässä, samassa koulussa aina. Mäkin suren niin paljon,että tuntuu että en pysty auttamaan lastani tässä asiassa yhtään eteenpäin.
Tyttöni haluaa sulkeutua vaan omaan huoneeseensa, itkee ja kuuntelee musiikkia.

 

["äiti"]

Ainakin olisi lähellä jos ja kun haluu puhua. Ja tod.näk. miettisin ihan ammattiapuakin, ehkä koulun terkkaria tms.

 

[yh]

annat sen surra rauhassa

 

["carelia"]

Vaikea tilanne. Ehkäpä menet vain viereen ja otat kädestä kiinni tai vedät kainaloon. Olet hiljaa vierellä, lohdutat läsnäololla.

 

["akka"]

Teini-ikäiset usein hakevat lohtua ikätovereistaan.Sano tyttärellesi että asia on sinullekin vaikea etkä tiedä mitä sanoa mutta olet siinä ja valmis kuuntelemaan.Ammattiapuun en lähtisi tuoreessa vaiheessa turvautumaan,musta itsestä tuntuu että paras apu olis muut läheiset ystävät ja oma perhe.Jaksamista.

 

[ap.]

[QUOTE="carelia";24736820]Vaikea tilanne. Ehkäpä menet vain viereen ja otat kädestä kiinni tai vedät kainaloon. Olet hiljaa vierellä, lohdutat läsnäololla.[/QUOTE]

Näin olen tehnytkin. Se itkee aikansa, kun ottaa syliin, sitten työntää mut pois ja sanoo että haluan olla itsekseni ja rauhassa, menetkö pois.
Kai se tästä. pikkuhiljaa.

 

["Calm in the storm"]

soitat terveyskeskukseen ja hommaat lapsen psykologin puheille. miksi ees odottanut näin kauaa? hirvee traumakokemus tuommoinen, jos ystävä tappaa itsensä!

 

[ap.]

[QUOTE="akka";24736845]Teini-ikäiset usein hakevat lohtua ikätovereistaan.Sano tyttärellesi että asia on sinullekin vaikea etkä tiedä mitä sanoa mutta olet siinä ja valmis kuuntelemaan.Ammattiapuun en lähtisi tuoreessa vaiheessa turvautumaan,musta itsestä tuntuu että paras apu olis muut läheiset ystävät ja oma perhe.Jaksamista.[/QUOTE]

Kavereihin se tukeutuukin. Polttelevat kynttilöitä tämän kuolleen ystävän muistoksi, lohduttavat toisiaan.
Ehkä toi kaveripiiri onkin parasta terapiaa toisilleen. Olen kyllä tarjoutunut juttelemaan, halaamaan.

 

[Turha Lärpäke]

Kysy apua ammattilaisilta. Ehkä lapsen olisi hyvä käydä juttelemassa jossain kriisijutussa. En halua maalata piruja seinälle, mutta joskus tuon ikäisten kavereiden itsemurhat poikivat lisää itsemurhia.

 

[Pikkukaupunkilainen]

....Soita kuntanne sosiaalityöntekijälle tai psykologille. Kyllä toi tilanne tarvittee ammattiauttajia.

 

[=(]

Mun mielestä tyttösi tulee saada surra rauhassa. Ammattiapuun voi turvautua sitten, jos tuntuu, ettei suru hellitä lainkaan syksyn aikana tai jos pelkäät tyttösi mielenterveyden puolesta. Lääkkeitä en suosittele käytettäväksi, jos ei ole ihan pakko, ne kun tuppaavat vaan siirtämään surua, eivät sitä poistamaan. Joskus se suru vaan on surtava pois.

Ole läsnä, mutta älä tuputa apuasi tai muuta, yleensä tuon ikäiset jossain vaiheessa haluavat puhua myös vanhemmilleen, riittää kun olet silloin läsnä ja kuuntelet kun se hetki tulee. Sekin voi riittää, että tyttösi tietää, että sinulle voi puhua kun siltä tuntuu, vaikkei koskaan puhuisikaan kanssasi asiasta. Ystäviltään tyttösi saa varmasti hyvää vertaistukea, mikä tuon ikäiselle onkin luultavasti tärkeintä.

Voimia ja jaksamisia!

 

[ap.]

Koulun puolesta on tarjottukin apua, on ollut kriisityöntekijä, psykologi. Tyttöni on käynyt keskustelemassakin heidän kanssaan.

 

[tytsi-89]

Ihan kamalaa. Ammattiapua kannattaa hyödyntää, jos tyttäresi tuntuu sitä tarvitsevan. Ei kai siinä auta kuin olla tukena ja kuunnella tarvittaessa.

 

["Mito"]

Mikäänhän ei oikeasti auta, muu kuin aika ja asian käsittely tytön omassa tahdissa. Tietysti olet tarvittaessa tukena ja jos hän jossain vaiheessa tarvitsee ja haluaa ammattiapua, niin tietysti kannattaa käydä purkamassa tuntojaan ulkopuolisen asiantuntijan avulla. Tuo on silti hyvä merkki, että tyttö suree näkyvästi ja hyväksyy sinulta välillä lohdutusta.