Miten vois olla olematta näin herkkä? Nolasin taas tänään itseni...

[hei]

Mä oon tosi voimakkaasti tunneihminen, enkä oikeesti osaa hillitä eri tunnetiloja lähestulkoon yhtään. Suuttuessa suutun niin että räiskyy, onnellisena olen pelkkää iloa ja auvoa pakahtumiseen asti. Ja sitten se kaikkeist noloin: itken tosi herkästi enkä pysty yhtään pidättelemään itkuani .

Tän perusteella, onhan poissuljettu, ettei ole esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, taipumusta maanis-depressiivisuuteen tms. ? Kaveri, jolla on mielialahäiriö kuvailee niitä tuntemuksia juuri noin.

Liikuttuminen kyyneliin asti iloisista asioista ei sinällään ole erikoista. Mulla lapsen syntymän myötä muuttui toi puoli: kevätjuhlissa tai muualla pienet tosissaan olevat lapset esiintymässä on tosi liikkiksiä! Välillä nolottaakin, kun toiset nauraa ja itse vaan tihrustaa.

 

[kippu]

Kyllä minäkin itkeä pillitin lapsen vikassa päiväkodin kevätjuhlassa, kun tuleville eskarilaisille jaettiin todistukset ja ruusut. Sen jälkeen vielä päiväkodin tädit lauloivat lapsille laulun "Lasken ilmaan leijan kauneimman." tms.

meillä ne tädit lauloivat jonkun laivalaulun, itkettiin si kaikki,
tai no pari isää ja tietty me äidit ja ne täditkin si paruttiin siä.

niin no on tässä isoja elämän muutoksia pienille, väkisinkin sitä heittää tunteelliseksi

 

[Turkilmas]

hyvä kuvaus. Mutta minusta kuulostat tunteelliselta ja aidolta ihmiseltä. Ei minua haittaisi jonkun poru muuten kuin, että se takuuvarmasti saisi minutkin nyyhkimään.

Noista vinkeistä tunteiden hallitsemiseen vielä, joskus olen yrittänyt hillitä sitä tunnekuohua, ja alkanut ajatella mielestäni surullisia tai vakavia ajatuksia tyyliin, ukin hautajaiset ukin hautajaiset, anopin takapuoli, hikiset sukat, tuon miehen pälvikalju, mutta sekään ei toimi kun sitten alkaa naurattamaan. Sitten sitä näyttääkin vasta sekopäältä kun itkee, niiskuttaa ja turskahtelee nauruun.

 

[sipsi]

Turkilmas: Me voitaisi perustaa yhdessä "Itkijänaiset Ry" Opetettaisi seminaareissa jäyhiä Suomalaisia näyttämään tunteensa Menestys taattu!

Meikäläiselläkin olisi kohta talo maksettu

 

[Tiina]

No hei älä välitä...mä aloin itkemään ihan hirveästi kun luin tuon sun aloituksen. Itken nytkin koko ajan ja kuvittelen itseni tuonne juhlaan sinun tilallesi....voi meitä

 

[Wicked Mary]

no mä kunnostauduin vanhemman tyttäreni kevätjuhlassa...Siellä, harvinaista kyllä, laulettiin Suvivirsi ja mä AINA itken kun kuulen lasten laulavan sitä, niin nytkin ja sain osakseni hiukan "hitaita" katseita :ashamed:

 

[Santtu]

Äidilläni on nykyisin vastaavia "ongelmia". Kerran hän haki lääkäriltä reseptin joihinkin rauhoittaviin kun tiesi että tulossa useampia tilaisuuksia, joissa vaikea hillitä itkuaan. En tiedä minkä nimisiä lääkkeitä ovat, mutta sen tiedän että kyllä niillä on ollut selkeästi vaikutusta.

 

[sipsi]

Äidilläni on nykyisin vastaavia "ongelmia". Kerran hän haki lääkäriltä reseptin joihinkin rauhoittaviin kun tiesi että tulossa useampia tilaisuuksia, joissa vaikea hillitä itkuaan. En tiedä minkä nimisiä lääkkeitä ovat, mutta sen tiedän että kyllä niillä on ollut selkeästi vaikutusta.

Minä kyllä mieluummin reilusti itken-lääkkeitä en tähän ota

 

[Turkilmas]

eihän tuossa mitään. Normaalia!!
mä nolasin itseni yo-juhlissa kun jännitän aina kaikkea. on kahvikuppineuroosia yms. ja olin ihan sanaton. hävetti kun en osaa "kahvikeskustella". oon nolo. anteeksi sukulaiset ymmärtäkää etten ole tyly vaan paniikissa!

Mä luulen että sä olet liian ankara itsellesi. Mun mies on tositosi ujo ja soimaa itseään aina jälkeenpäin että miksei saanut suutaan auki milloin missäkin. Kotona hän on aivan eri tyyppi, mä olen meistä se hiljaisempi.

Mutta järjestään kaikki, jotka ovat olleet mun miehen kanssa tekemisissä, pitävät häntä sangen miellyttävänä ja herttaisena ihmisenä. Todellakin ymmärtävät että mies on ujo ja tykkäävät siitä ettei mies ole "suunapäänä".

Mäkin alkuun häpeilin miehen pyolesta ja selittelin hänen ujouttaan. Sittemmin hokasin että teen turhaa työtä kun ujous ei todellakaan ollut toisille minkäänlainen ongelma.

Ja sähän olit tosi rohkea kun kuitenkin lähdit juhliin :hug: :flower:

 

[voiitku]

Joo, muakin alkoi itkettää pelkkä tämän aloitustekstin lukeminen <3 Heh.

 

[yö]

eihän tuossa mitään. Normaalia!!
mä nolasin itseni yo-juhlissa kun jännitän aina kaikkea. on kahvikuppineuroosia yms. ja olin ihan sanaton. hävetti kun en osaa "kahvikeskustella". oon nolo. anteeksi sukulaiset ymmärtäkää etten ole tyly vaan paniikissa!

Mä luulen että sä olet liian ankara itsellesi. Mun mies on tositosi ujo ja soimaa itseään aina jälkeenpäin että miksei saanut suutaan auki milloin missäkin. Kotona hän on aivan eri tyyppi, mä olen meistä se hiljaisempi.

Mutta järjestään kaikki, jotka ovat olleet mun miehen kanssa tekemisissä, pitävät häntä sangen miellyttävänä ja herttaisena ihmisenä. Todellakin ymmärtävät että mies on ujo ja tykkäävät siitä ettei mies ole "suunapäänä".

Mäkin alkuun häpeilin miehen pyolesta ja selittelin hänen ujouttaan. Sittemmin hokasin että teen turhaa työtä kun ujous ei todellakaan ollut toisille minkäänlainen ongelma.

Ja sähän olit tosi rohkea kun kuitenkin lähdit juhliin :hug: :flower:

Kiitti kannustuksesta! oot paras palstailija

 

[Turkilmas]

Tän perusteella, onhan poissuljettu, ettei ole esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, taipumusta maanis-depressiivisuuteen tms. ? Kaveri, jolla on mielialahäiriö kuvailee niitä tuntemuksia juuri noin.

Liikuttuminen kyyneliin asti iloisista asioista ei sinällään ole erikoista. Mulla lapsen syntymän myötä muuttui toi puoli: kevätjuhlissa tai muualla pienet tosissaan olevat lapset esiintymässä on tosi liikkiksiä! Välillä nolottaakin, kun toiset nauraa ja itse vaan tihrustaa.

Ei se silleen poissuljettu vaihtoehto ole, että enpä ole koskaan ollut moisissa testeissä tai ollut "epäiltynä" sairaudesta. Mulla on kuitenkin tuttavapiirissä 2 kyseisestä sairaudesta kärsivää ja he kyllä oireilevat selvästi voimakkaammin ja eri tavoin.

 

[Elena]

eihän tuossa mitään. Normaalia!!
mä nolasin itseni yo-juhlissa kun jännitän aina kaikkea. on kahvikuppineuroosia yms. ja olin ihan sanaton. hävetti kun en osaa "kahvikeskustella". oon nolo. anteeksi sukulaiset ymmärtäkää etten ole tyly vaan paniikissa!

Mä luulen että sä olet liian ankara itsellesi. Mun mies on tositosi ujo ja soimaa itseään aina jälkeenpäin että miksei saanut suutaan auki milloin missäkin. Kotona hän on aivan eri tyyppi, mä olen meistä se hiljaisempi.

Mutta järjestään kaikki, jotka ovat olleet mun miehen kanssa tekemisissä, pitävät häntä sangen miellyttävänä ja herttaisena ihmisenä. Todellakin ymmärtävät että mies on ujo ja tykkäävät siitä ettei mies ole "suunapäänä".

Mäkin alkuun häpeilin miehen pyolesta ja selittelin hänen ujouttaan. Sittemmin hokasin että teen turhaa työtä kun ujous ei todellakaan ollut toisille minkäänlainen ongelma.

Ja sähän olit tosi rohkea kun kuitenkin lähdit juhliin :hug: :flower:

Kiitti kannustuksesta! oot paras palstailija

Täytyy vähän peesailla, kiva tyyppi onpi Turkilmas. :flower:

 

[Turkilmas]

Turkilmas: Me voitaisi perustaa yhdessä "Itkijänaiset Ry" Opetettaisi seminaareissa jäyhiä Suomalaisia näyttämään tunteensa Menestys taattu!

Meikäläiselläkin olisi kohta talo maksettu

Hehee,loistava idea :flower: . Olis jotain hyötyäkin tästä pillittämisestä, eikä tarvis aina hävetä itseään :snotty: . Joo, mä oon mukana

 

[Turkilmas]

No hei älä välitä...mä aloin itkemään ihan hirveästi kun luin tuon sun aloituksen. Itken nytkin koko ajan ja kuvittelen itseni tuonne juhlaan sinun tilallesi....voi meitä

Ihana :heart: . Kipis ja "voiitku"kin alkoi. Tosi lohdullista ymmärtää ettei itse oo ainoa itkuiikka :flower:

 

[Kiukkuperse]

OIH! KOHTALOTOVERINI!

Mä vollotan aina kans usein ja herkästi.. :ashamed: :snotty: Ja miestä hävettää

 

[hömppä]

Mie itken kans. Ja vaikeimpia on just jotkut päiväkodin juhlat jne. Viime viikolla oli lapsen vika hoitopäivä, siirtyi toiseen hoitopaikkaan. Sit ku käytiin viemässä muistamiset hoitajille ja hoitokavereille, itkin oikeestaan koko ajan. Onhan ne pitäny mun lapsesta niin hyvää huolta kolme vuotta. Hävetti kyllä itkeä, lähdettiin aika pian pois.

Sit poika meni uuteen hoitopaikkaan ja jäi sinne tosi reippaana ja iloisena ja mä itkin koko matkan töihin kun se oli jotenki niin liikuttavaa.
Yks kevät päiväkodin kevät juhlassa itkin koko juhlan alusta loppuun, ennen ku esitykset kerkes ees alkaa.
Kauneimpiin joululauihin en voi enää mennä, itken sielläkin koko ajan. Ne on vaan niin koskettavia ne joululaulut ja se tunnelma... Kun tuli Varpunen jouluaamuna vuoro-olin jo ihan hysteerinen, kamalan ihana kappale.

 

[Turkilmas]

eihän tuossa mitään. Normaalia!!
mä nolasin itseni yo-juhlissa kun jännitän aina kaikkea. on kahvikuppineuroosia yms. ja olin ihan sanaton. hävetti kun en osaa "kahvikeskustella". oon nolo. anteeksi sukulaiset ymmärtäkää etten ole tyly vaan paniikissa!

Mä luulen että sä olet liian ankara itsellesi. Mun mies on tositosi ujo ja soimaa itseään aina jälkeenpäin että miksei saanut suutaan auki milloin missäkin. Kotona hän on aivan eri tyyppi, mä olen meistä se hiljaisempi.

Mutta järjestään kaikki, jotka ovat olleet mun miehen kanssa tekemisissä, pitävät häntä sangen miellyttävänä ja herttaisena ihmisenä. Todellakin ymmärtävät että mies on ujo ja tykkäävät siitä ettei mies ole "suunapäänä".

Mäkin alkuun häpeilin miehen pyolesta ja selittelin hänen ujouttaan. Sittemmin hokasin että teen turhaa työtä kun ujous ei todellakaan ollut toisille minkäänlainen ongelma.

Ja sähän olit tosi rohkea kun kuitenkin lähdit juhliin :hug: :flower:

Kiitti kannustuksesta! oot paras palstailija

Täytyy vähän peesailla, kiva tyyppi onpi Turkilmas. :flower:

No kiitos vaan molemmille =) . Mä vaan nolostun tämmösistä kehuista :ashamed:

 

[satu]

alkoi itkettää kun tätä luin..pelottaa jo etukäteen mitä edessä vuoden päästä kun poika lähtee silloin lopullisesti päiväkodista. aloittaa nyt syksyllä eskarin ja nuorempi lapsista siirtyy seuraavaan ryhmään ja joutuu jättämään ihanat hoitajat. Äidille kova paikka

 

[Santtu]

Äidilläni on nykyisin vastaavia "ongelmia". Kerran hän haki lääkäriltä reseptin joihinkin rauhoittaviin kun tiesi että tulossa useampia tilaisuuksia, joissa vaikea hillitä itkuaan. En tiedä minkä nimisiä lääkkeitä ovat, mutta sen tiedän että kyllä niillä on ollut selkeästi vaikutusta.

Minä kyllä mieluummin reilusti itken-lääkkeitä en tähän ota

Juu, parempihan se onkin ilman lääkkeitä, mutta äidilläni oli tosiaan vaikeuksia saada itkua loppumaan. Eikä hän niitä edes kerran vuodessa ota.

 

[noloa]

Mä kans itkeä pillitin oikein olan takaa kun lapseni opettaja jäi eläkkeelle.Hän on vaan niin herttainen ollut ja kun hän on niin paljon auttanut lastani eteenpäin kun lapsellani on ollut vähän ongelmia.ilman häntä tilanne ei ois varmaan ratkennut.kaikki tää tuli mieleen kun viimestä kertaa kevätjuhlan jälkeen juteltiin(tai ei siit mun juttekemisesta mitään tullut kun en sanaa suustani saanut kun itkin niin ja nyt hävettää kovasti.

 

[Turkilmas]

Mie itken kans. Ja vaikeimpia on just jotkut päiväkodin juhlat jne. Viime viikolla oli lapsen vika hoitopäivä, siirtyi toiseen hoitopaikkaan. Sit ku käytiin viemässä muistamiset hoitajille ja hoitokavereille, itkin oikeestaan koko ajan. Onhan ne pitäny mun lapsesta niin hyvää huolta kolme vuotta. Hävetti kyllä itkeä, lähdettiin aika pian pois.

Sit poika meni uuteen hoitopaikkaan ja jäi sinne tosi reippaana ja iloisena ja mä itkin koko matkan töihin kun se oli jotenki niin liikuttavaa.
Yks kevät päiväkodin kevät juhlassa itkin koko juhlan alusta loppuun, ennen ku esitykset kerkes ees alkaa.
Kauneimpiin joululauihin en voi enää mennä, itken sielläkin koko ajan. Ne on vaan niin koskettavia ne joululaulut ja se tunnelma... Kun tuli Varpunen jouluaamuna vuoro-olin jo ihan hysteerinen, kamalan ihana kappale.

Mua itketti ja nauratti tuo sun kirjoitus . Ihan oikeesti, hömppiähän tässä ollaan. Ehkä tää pillittäminen on sit kuitenkin nolompaa itselle kuin muille. Vaikka kyllä musta tuntuu että moni vanhempi loi muhun tänään pitkiä katseita. Mä tosin olin, hemmetti soikoon, AINUT vanhempi ku pillitti :ashamed: :ashamed:

 

[vieras]

Oon ihan samanlainen, ja homma vaan ''paheni'' raskauden ja lapsen myötä. Ja muksukin alkaa olla jo 1,5-vuotias, joten tuskimpa on enää hormoneilla tekemistä tän asian kanssa... Mä poraan kun luen Kaksplussaa ja näen vauvan kuvia, mä poraan kun näen uutisissa jotain tosi ihanaa/kauheaa, mä poraan kun joku kertoo mulle jotain koskettavaa. Ja arvatkaas kuinka hienoa on asua maistraatin vieressä, sieltä marssii lähes päivittäin ulos vastanaineita, onnellisia ihmisiä ja meikäläinen se vaan poraa.

Noloa, tiedän.

 

[hei]

Tän perusteella, onhan poissuljettu, ettei ole esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, taipumusta maanis-depressiivisuuteen tms. ? Kaveri, jolla on mielialahäiriö kuvailee niitä tuntemuksia juuri noin.

Liikuttuminen kyyneliin asti iloisista asioista ei sinällään ole erikoista. Mulla lapsen syntymän myötä muuttui toi puoli: kevätjuhlissa tai muualla pienet tosissaan olevat lapset esiintymässä on tosi liikkiksiä! Välillä nolottaakin, kun toiset nauraa ja itse vaan tihrustaa.

Ei se silleen poissuljettu vaihtoehto ole, että enpä ole koskaan ollut moisissa testeissä tai ollut "epäiltynä" sairaudesta. Mulla on kuitenkin tuttavapiirissä 2 kyseisestä sairaudesta kärsivää ja he kyllä oireilevat selvästi voimakkaammin ja eri tavoin.

En ole juu minäkään ollut mutta noin kaveri tosiaan asiaa kuvaa. Ja on maininnut vielä, että toivoisi kaikkien ihmisten voivan joskus tunteä kuten hän tuntee, niin voimakkaasti. Eli maanisvaiheessa kulkee pilvissä, mutta depressiossa saattaa olla jopa itselleen vaarallinen.

 

[hömppä]

Mie itken kans. Ja vaikeimpia on just jotkut päiväkodin juhlat jne. Viime viikolla oli lapsen vika hoitopäivä, siirtyi toiseen hoitopaikkaan. Sit ku käytiin viemässä muistamiset hoitajille ja hoitokavereille, itkin oikeestaan koko ajan. Onhan ne pitäny mun lapsesta niin hyvää huolta kolme vuotta. Hävetti kyllä itkeä, lähdettiin aika pian pois.

Sit poika meni uuteen hoitopaikkaan ja jäi sinne tosi reippaana ja iloisena ja mä itkin koko matkan töihin kun se oli jotenki niin liikuttavaa.
Yks kevät päiväkodin kevät juhlassa itkin koko juhlan alusta loppuun, ennen ku esitykset kerkes ees alkaa.
Kauneimpiin joululauihin en voi enää mennä, itken sielläkin koko ajan. Ne on vaan niin koskettavia ne joululaulut ja se tunnelma... Kun tuli Varpunen jouluaamuna vuoro-olin jo ihan hysteerinen, kamalan ihana kappale.

Mua itketti ja nauratti tuo sun kirjoitus . Ihan oikeesti, hömppiähän tässä ollaan. Ehkä tää pillittäminen on sit kuitenkin nolompaa itselle kuin muille. Vaikka kyllä musta tuntuu että moni vanhempi loi muhun tänään pitkiä katseita. Mä tosin olin, hemmetti soikoon, AINUT vanhempi ku pillitti :ashamed: :ashamed:

Siel päiväkodin juhlissakin mä olin ainut joka itki. tai saattoi siellä joku kyyneleitä pyyhkiä...mut mulla oli koko naama märkä ja silmät turvonneet. Miehen mielestä tää on herttaista..mun mielestä noloa..