Miten voikaan olla näin siistiä olla äiti? (tää on aika turhaa tekstiä..)

[Kerpele]

Tuo poika on aika sellainen päättömänä remuava yksilö. Nyt (no toivottavasti) taitaa olla uhma pahimmillaan, yrittää lyödä, töniä, irvistelee ja karjuu... Kaikkeen pitää sanoa vastaan..

Mutta sitten kun se juttelee ja kertoo että helinä syntyy vauan naurusta, tai kun potalla istuessaan selittää miten vesi menee putkista raanaan ja siitä lavuaariin ja "tästä" putkesta se valuu pois. Tai kun laittaa jotain suuhunsa ja näyttää miten ruoka menee ensin kurkusta alas, siitä vatsaan ja (tää on se niinku hauskin kohta) tulee kakkana ulos... Tai kun osaa nimetä värejä koko ajan paremmin.. Tulee tosi upea olo, "mun ihana poika". Ja sitä unohtaa kokonaan sen hetkittäisen toivottomuuden tunteen siitä että "eikö tää riehuminen ja päättömyys koskaan lopu?!".

Tai kun poika oli yksin päiväkodissa ja mentiin pikkusiskonsa kanssa häntä hakemaan, eikä siitä pussailun ja halaamisen tulvasta meinannut tulla loppua.. Piti vielä yhden kerran saada halia siskoa (kun siskolla oli ollut niin kamala ikävä.. ).

En vaihtaisi tuota poikaa mihinkään. Yritän valmistautua siihen kyllä ettei se välttämättä tuosta mihkään muutu, vauvasta asti on ollut huomattavasti haastavampi kuin vaikkapa siskonsa. Eniten pelottaa ehkä se että muut ihmiset eivät näe pojan kuoren alle kuten minä..

Ihan turhaa tekstiä sinäänsä, mutta kunhan teki mieli sanoa Tuntuu että tulee itsekin hairahduttua luomaan ihmisille kuvaa vain haastavasta pojasta, etenkin jos on monta päivää putkeen pelkkää "taistelua".

 

[Naisen raivo]

Voi ei, mulle tuli melkein tippa linssiin kun luin sun tekstin koska mulla on tosi usein myös tuollainen olo että vaikka noi tuon pojan uhmailut sun muut ottaa voimille niin ne unohtuu kun seuraa ja kuuntelee tuota poikaa silloin kun ei kiukkua tai uhmaile. Mä oon myös sitä mieltä että on tosi sika siistiä olla mun pojan äiti :heart:.

 

[Minskii]

Pystyn samaistumaan tekstiisi . Mulla on erittäin haastava poika, tosin myös erittäin kiltti. Ristiriitaista Viime yönä meinas ittelläni itku tulla kun poika herätti mut huutaen turhuuksia, aamulla pojan hassutukset saivat mut unohtamaan negatiivisuudet :snotty:

 

[pojan mami]

ihanalta pojalta kuulostaa tuota itsekin odotan,koska alkaa puhe kehittymään niin paljon,et saa yleisönä nauraa toisen jutuille<3

 

[:))]

Mullakin tulee joskus vuodatettua vain sitä "riiviöpuolta" meidän pojasta, varsinkin jos tarvitsen apuja esimerkiksi komentamiseen tms. Joskus unohtuu mainita ne ihanat, hellyyttävät puolet siinä lapsosessa :heart: Joskus tietyt ihmiset sattuu aina paikalle kun meidän poika saa raivokohtauksen ja heille on jäänyt täysin pimentoon se toinen puoli. Olettavat vain ja ainoastaan pojan olevan oikea riiiviö. Tääkin joskus naurattaa, kun esim kaveriperheen äiti on aina nähnyt vain ne raivokohtaukset eikä sitä ihanaa, halauksia rakastavaa pikku suppusuuta joka iltaisin haluaa aina kolme pusua!

 

["xxxx"]

Minkä ikäinen? Meillä 4v tyttö ja tuntuu että samanalaista.... tänään on jo jäähyllä oltu pari kertaa mut sitten mietitiin vessassa miten se kakka oikeen niistä putkista mahtuu meneen kun se kakka on niin iso?

 

[Kerpele]

[QUOTE="xxxx";23392682]Minkä ikäinen? Meillä 4v tyttö ja tuntuu että samanalaista.... tänään on jo jäähyllä oltu pari kertaa mut sitten mietitiin vessassa miten se kakka oikeen niistä putkista mahtuu meneen kun se kakka on niin iso? [/QUOTE]

Vähän reilu 2,5 vuotta vanha tuo poika on..