MITEN VIEROITAN/ UNIKOULU PIDETÄÄN?

Mä kirjoitin jo aiemmin kun mä en jaksa enää imettää, ja nyt ois tarkoitus lopettaa imetys ja pitää samalla unikoulu.
Mutta miten sen teen?
Poika on tempperamenttinen ja öisin kun herää niin ei tyydy tuttiin, saati silittelyyn tai syliin vaan alkaa rimpuilemaan ja huutamaan todella paljon, kunnes saa sen tissin suuhunsa.
-pitääkö poika nostaa yöllä pois sängystä?
-juttelenko sille vai olenko hiljaa?
-entä jos sillä tosiaankin on kova nälkä ja siksi huutaa(kun elää suurinpiirtein tissimaidolla)
-kannattaako laittaa esim.miehen paita päälle?
-entäs rattaat jos ei rauhoitu, laitanko sinne?
-kaikenlaiset rauhoitteluvinkit ja neuvot ois nyt todella tarpeen, koska mun psyyke ei tahdo enää jaksaa näitä yöheräilyjä, jo vuoden kun olen imettänyt kahen tunnin välein yötäpäivää.
Kiitos tuesta ja neuvoista.

 

Meillä vieroitus ja unikoulu aloitettiin tytön ollessa noin 11 kk ikäinen. Lopullinen vieroitus rinnalta onnistui 13 kk iässä. Mielestäni vieroituksessa on hyvä edetä rauhassa pienin askelin. Meillä myös mies osallistui unikouluun, sillä olin tuolloin niin väsynyt, etten olisi jaksanut viedä sitä läpi yksin. Takapakkia tuli välillä sairastelujen vuoksi, kun piti turvata riittävä nesteiden saanti. Asetimme ensin tavoitteeksi, että rintaa saa vasta klo. 3 jälkeen. Kun tämä onnitui, sai vauva rintaa 5 jälkeen, ja lopulta rinta jäi yöllä pois kokonaan. Kun vauva heräsi, niin annettiin lasista vettä.

Käytimme ns. tassuttelu-unikoulun menetelmiä. Kun vauva heräsi yöllä ennen määräaikaa yritettiin sitä ensin rauhoitella laittamalla käsi sen päälle. Mikäli tämä ei auttanut hyssyteltiin silittelemällä, hieromalla jalkoja tai taputtelemalla. Mikäli yhä vaan kovasti huusi ja itki nostettiin vauva syliin pystyasennossa. Kun itku vaimeni laskettiin takaisin sänkyyn. Tarpeen mukaan siltieltiin, sitten pidettiin kättä päällä ja kun oli rauhallinen otettiin käsi pois. Paremman kuvan menetelmästä saat ehkä esim. osoitteesta

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm

Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua. Toivotan sinulle kovasti voimia ja jaksamista
:hug:

 

Vähitellen lapsen on pakko oppia täyttämään vatsansa päivisin. Ainakin jos ikää alkaa olla jo vuoden verran, eikä ole mitään syytä miksi lapsi ei voisi syödä muuta kuin rintamaitoa (lapsen mielihaluja ei tässä tarvitse laskea syyksi), ei todellakaan tarvitse pelätä kiusaavansa nälkäistä lasta pidentämällä imetysvälejä.

Unikouluttaa voi hyvin hitaasti (ensin irrotetaan lapsi tissistä hetkeä ennen nukahtamista, kun tämä onnistuu siirretään vähitellen omaan sänkyyn nukahtamaan ensin puolittain sylissä, lopulta normaalisti), hyvin nopeasti (istutaan vieressä silittelemässä ja lasketaan hänet sängyn pohjalle kun hän alkaa olla niin väsynyt huutamiseen että meinaa kaatua) tai hakea jonkin itselle ja omalle lapselle sopivan tavan siltä väliltä.

Meillä esimerkiksi parin tunnin huutosession jälkeen lapsi suostui rauhoittumaan unille laulun, kosketuksen ja tuttipullon avulla. Yöt paranivat heti, vaikka kuukauden verran oli välillä pahojakin vaikeuksia. Sen jälkeen ollaan pystytty etenemään lapsen omassa tahdissa tilanteeseen, jossa hänelle luetaan iltasatu ja jätetään yksin nukahtamaan.

 

En osaa neuvoa kovin, kun en tiedä ihan tarpeeksi tuosta itsekään ja olen varma että tuo unikoulu vaatii pitkää pinnaa ja päättäväisyyttä, itseltäni niitä ei löytynyt ihan ehkä tuossamäärin,. poika nukkuu edelleen vieressä aamuyön mutta yötissistä olemme päässeet eroon. Luojan kiitos.

Tuli vaan mieleeni että päivärytmi ja rutiinit ovat tosi tärkeitä tuon yön kannalta. Mietit olisiko lapsi näläinen öisin, niin varmista että hän syö päivällä tarpeeksi. Aamupuurosta päiväruokaan, välipalaan ja iltapäiväruokaan ja vielä iltapuuroon ja kaikki pitäisi tapahtua suunnilleen samaa aikaan jokapäivä. En nyt muista minkäikäisestä lapsesta oli kyse, mutta jos hän on lähemmäs vuoden, eikä suostu/malta oikein syödä niin anna toki lapselle oma lusikka käteen ja itse autat toisella lusikalla ja varmistat että ruokaa menee suuhunkin tarpeeksi. Ja anna ruuan kanssa mukista maitoa ja pitkinpäivää myös vettä niin nestetasapaino säilyy vaikka tissittelyt vähenevät. Ja illalla voi auttaa aina rauhoittava lämmin kylpy, sylittelyt ja yhteiset hetket rauhoittavat myös.

Siinä nyt tuli mieleen jotain unen kannalta tärkeitä vinkkejä..

Unikouluista olen lukenut että jos ja kun lapsi itkee sängyssään niin sitä mennään rauhoittelemaan siten ettei oteta katsekontaktia eikä hänelle jutella vaan rauhallisesti painetaan käsi tämän selkää vasten, hellästi, ja jos ei auta niin silitellään selästä. Mutta teepä tuo kiljuvalle yksivuotiaalle joka kimpoaa pystyyn ja repii paidasta kun tahtoo syliin.. niin ainakin meillä, niin mä otan hänet viereen niin rauhottuu. nukkuu sitten vieressä kun silitän vähän mutta tissiä en enää anna. eikä tuo onneksi sitä enää itkekään öisin.

tsemppiä. jos on vaikeeta niin lohduttaudun aina sillä että tuskin tuo montaa vuotta enää valvottaa

 

KaksPlussassa oli joku vuosi sitten juttua parista lempeästä unikoulusta, josko näistä löytyisi jotain vinkkiä. Pantleyn ei ole kyllä kovinkaan "nopea"

www.drjaygordon.com/development/ap/sleep.asp
- tosi mukavasti kirjoitettu juttu, "aikataulu" unikoululle on 3+3+4 yötä sekä +3 yöstä viikkoon (tai joskus enemmän) pientä tassuttelua

www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/appantley.html
- esittely usein suositellusta Elizabeth Pantleyn kirjasta Pehmeä matka Höyhensaarille

Me ollaan jossain määrin sovellettu Pantleyn oppeja, eli ei enää kyllä nukahdeta tissi suussa... Pissahätään jossain määrin herätään, samoin kuin nälkään: poikaa ei saa millään syömään tarpeeksi kiinteitä päivisin! yhtä taistelua tämä ruuan tuputus.

 

\

Unikouluista olen lukenut että jos ja kun lapsi itkee sängyssään niin sitä mennään rauhoittelemaan siten ettei oteta katsekontaktia eikä hänelle jutella vaan rauhallisesti painetaan käsi tämän selkää vasten, hellästi, ja jos ei auta niin silitellään selästä. Mutta teepä tuo kiljuvalle yksivuotiaalle joka kimpoaa pystyyn ja repii paidasta kun tahtoo syliin..

Niinpä

Kannattaa lukaista nuo Kean antamat linkit. Voi hyvin olla, että valtaosalla lapsia tuo silittely ja katsekontaktin välttäminen toimii, mutta meillä esimerkiksi toimi paremmin kun seurasi lapsen reaktioita ja haki rauhassa sen oman johdonmukaisen linjansa sitä kautta. Katsekontaktin välttämistä suositellaan, koska usein se aktivoi lasta seurustelemaan, mutta toiset lapset kaipaavat sitä uskaltaakseen rauhoittua. Silittely tai laulaminen voi rauhoittaa, tai saada lapsen vain raivostumaan entisestään. Ei siis ole mitään pomminvarmaa konstia saada yöt helpottumaan nopeasti ja kivuttomasti. Ei ole myöskään mitään sellaista "ansaa", että tietyllä tavalla toimimalla varmasti sabotoisi mahdollisuutensa saada yöt rauhoittumaan.

Varmaan riittävän kauan riehuttuaan lapsi väistämättä nukahtaa, tekivät vanhemmat melkein mitä vain (kunhan vain pysyvät rauhallisina), mutta kun tekee hänen kanssaan asiassa yhteistyötä, korvat pääsevät todennäköisesti vähemmällä. Ei ole yhtä ainutta oikeaa reittiä helppoihin öihin, vaan mikä tahansa muutos mikä saa tilanteen aikaisempaa helpommaksi on hyvä asia. Meillä tavallaan ylitettiin unikoululla yksi vaikea kynnys, se että omassa sängyssäkin voi nukahtaa, vaikka välillä nukahdettiin edelleen sylissä ja aina oli joku laulamassa tai satua kertomassa. Sen jälkeen pehmeämpi eteneminen on toiminut hämmästyttävän helposti, oikeastaan ihan itsestään.

Tsemppiä siis vielä täältäkin!