Miten vauvaperheillä menee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pettynyt

Vieras
Tällaista ajattelin kysellä. Meillä on n. 5 kk ikäinen vauva ja meidän parisuhde on vauvan syntymästä lähtien alkanut menemään koko ajan huonommaksi...(ikävä myöntää). Nyt tilanne on se, että mies ei tee muuta kuin valittaa, tiuskii, mököttää tms. kun olen kysellyt, että mistä johtuu niin väittää työstressiä, mutta hiukan epäilyttää, kun samaa työtä tehnyt jo iät ajat...eikä aiemmin juurikaan valitellut. vauva nukkuu yöt hyvin, ettei väsymyksestäkään voi johtua. Mies ei osoita minkäänlaista kunnioitusta tai välittämistä minua kohtaan ja olen tosi masentunut ja pettynyt. eroakin ole harkinnut, mutta tällä hetkellä toivon vaan että tilanne muuttuisi. Olisi kiva jos kertoisitte neuvoja/omia kokemuksia.
 
Noh, omalta kohdaltani voin sanoa, että aika pitkään minäkin odotin tilanteen muuttumista, ja tein paljon töitä parisuhteen eteen. Mies ei tehnyt mitään, valitti, valitti, valitti vaan.
Noh, lopulta en enää jaksanut, eroomassa ollaan. Että nyt se tilanne on sitten muuttunut.
 
Hei!

Harmijos tilanne teillä mennyt tuohon suuntaan.mun neuvo on se,et otatte aikaa ittellänne,ootte ihan kahdestaan välillä ja puhutte oikee kunnolla asioista.

Meillä poitsu nyt 11kk:ta ja ollaan paljon läheisempiä ku ennen lasta.Pystytään puhumana kaikesta.Toki niitä huonojaki päiviä on,mut niinhän kaikille??!

Jaksuja teille :hug:
 
meillä kuudes lapsi on reilun puoli vuotta. miehen kanssa menee ehkä paremmin kuin koskaan. vaikka muuten elämä on rankempaa mitä ikinä. Ite oon melko sippi tän sakin pyörittämiseen ja mies on poikki oman työnsä kanssa (yrittäjä). Mutta paljosta saan kiittää miestä joka jaksaa ymmärtää mun väsymyksen ja jaksaa pitää hyvänä ym vaikka ite oisin kuin pahalla päällä.
 
Meillä 4v poika, 2v tyttö ja tyttö+poika 8kk. Rankkaa on ja pahasti ollaan etäännytty toisistamme. Ero on edessä kunhan vauvat isompia. Tällä hetkellä en jaksa arkea 24/7 yksin, on rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Aina toki on mahdollista, että tilanne muuttuu (mies todella yrittää ) ja eroaikeet perutaan. Meillä isoja ongelmia ollut pari vuotta jo, joten en täysin laita vauvojen piikkiin tätä. Mutta huomattavasti hankaloitui elämä kun kaksoset syntyivät. Hankala tietää, "löydetäänkö toisemme" taas sitten kun vauvat isompia, vai onko sitten jo liian myöhäistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Meillä 4v poika, 2v tyttö ja tyttö+poika 8kk. Rankkaa on ja pahasti ollaan etäännytty toisistamme. Ero on edessä kunhan vauvat isompia. Tällä hetkellä en jaksa arkea 24/7 yksin, on rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Aina toki on mahdollista, että tilanne muuttuu (mies todella yrittää ) ja eroaikeet perutaan. Meillä isoja ongelmia ollut pari vuotta jo, joten en täysin laita vauvojen piikkiin tätä. Mutta huomattavasti hankaloitui elämä kun kaksoset syntyivät. Hankala tietää, "löydetäänkö toisemme" taas sitten kun vauvat isompia, vai onko sitten jo liian myöhäistä.

miksi teitte lapsen jos oli ongelmia? tai teidäntapauksessa tulikin kaksi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja sandy:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Meillä 4v poika, 2v tyttö ja tyttö+poika 8kk. Rankkaa on ja pahasti ollaan etäännytty toisistamme. Ero on edessä kunhan vauvat isompia. Tällä hetkellä en jaksa arkea 24/7 yksin, on rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Aina toki on mahdollista, että tilanne muuttuu (mies todella yrittää ) ja eroaikeet perutaan. Meillä isoja ongelmia ollut pari vuotta jo, joten en täysin laita vauvojen piikkiin tätä. Mutta huomattavasti hankaloitui elämä kun kaksoset syntyivät. Hankala tietää, "löydetäänkö toisemme" taas sitten kun vauvat isompia, vai onko sitten jo liian myöhäistä.

miksi teitte lapsen jos oli ongelmia? tai teidäntapauksessa tulikin kaksi..

Tätä kysyttiin jo toisessa ketjussa. ;) Mutta niin, ei ollut mikään suunniteltu raskaus ja aborttia mietittiin. Ei ollut helppo ratkaisu pitää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Alkuperäinen kirjoittaja sandy:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Meillä 4v poika, 2v tyttö ja tyttö+poika 8kk. Rankkaa on ja pahasti ollaan etäännytty toisistamme. Ero on edessä kunhan vauvat isompia. Tällä hetkellä en jaksa arkea 24/7 yksin, on rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Aina toki on mahdollista, että tilanne muuttuu (mies todella yrittää ) ja eroaikeet perutaan. Meillä isoja ongelmia ollut pari vuotta jo, joten en täysin laita vauvojen piikkiin tätä. Mutta huomattavasti hankaloitui elämä kun kaksoset syntyivät. Hankala tietää, "löydetäänkö toisemme" taas sitten kun vauvat isompia, vai onko sitten jo liian myöhäistä.

miksi teitte lapsen jos oli ongelmia? tai teidäntapauksessa tulikin kaksi..

Tätä kysyttiin jo toisessa ketjussa. ;) Mutta niin, ei ollut mikään suunniteltu raskaus ja aborttia mietittiin. Ei ollut helppo ratkaisu pitää.

koitahan jaksaa. itselläni ei ole kaksosia,mutta vuodenikäerolla ja sekin tuntuu joskus ylitsepääsemättömältä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Panppe:
Meillä on mennyt vauvan syntymän jälkeen entistäkin paremmin. Ollaan entistäkin läheisempiä ja onnellisempia.

Meillä oikeastaan sama juttu, vaikka tää jo toinen vauva onkin. Jotenkin vaan se vauvan syntymän lähentää taas entisestään ja kaikki se yhdessä tuosta pienestä huolehtiminen tuo ne rakkauden tunteet taas eri tavalla pintaan ja sitä nauttii tästä perheestä ja yhdessäolosta.
 
Meillä kans vauva 5kk, ja tyttö 2v, tyttö kohta 5 v ja poika 8 v.. kyllähän tää elämä on aika pitkälti suorittamista... mut ihan kivasti menee.. väsymys kyllä vaivaa.. univelkaa on satabiljoonaa miljoonaa tuntia |O :snotty: :)
 
Kaikkiin parisuhteisiin kuuluu ankeampia aikoja, ja oma suhdekin parisuhteeseen aina muuttuu sen muutaman vuoden jälkeen kriittisemmäksi. Siinä kun jaksaa pinnistellä, palkitaan sitten sillä todellisella kumppanuudella, kun ne raskaat vuodet on kahlattu läpi.
 
Meillä oli ensimmäisen lapsen jälkeen semmoista pientä kriisiä kun vauva oli puolivuotias. Meni ohi ja nyt kun on kaksi ei kriiseistä tietookaan. Ja vauva siis 11kk. Monilla olen kuullut että ensimmäisestä tulee. Ihan rennosti vaan, niin eiköhän se siittä.
 

Yhteistyössä