Miten vauvakuumeesta pääsee eroon?

Hei!

Olen lukenut tätä palstaa jo kuukausia, mutta kirjoitan tänne nyt ihan ensimmäistä kertaa. Kuten otsikosta voi nähdä, kärsin vauvakuumeesta olen kärsinyt vuoden verran. Käytän nimenomaan verbiä kärsin, koska tositoimiin ei voida mieheni mielestä alkaa ainakaan kahteen vuoteen.

Tästä seuraa alituinen paha olo. Jos mulla on kalenteri täynnä tekemistä ja menoja (niin kuin tarkoituksella monesti pyrin sen täyttämään) niin silloin en välttämättä ajattele asiaa NIIN paljon. Mutta auta armias, jos järjestän itselleni vapaan viikonlopun (niin kuin tänä viikonloppuna tein) niin näen mielessäni ja ajattelen vain vauvoja. Kun muutenkin tuntuu että niitä näkee joka paikassa. Yliopisossa, jossa opiskelen näkyy jatkuvasti raskaana olevia naisia ja vanhempia lapsiensa kanssa. Pahinta on kun eräällä luennolla käy nainen 2kk vanhan vauvan kanssa... Jos hän nostaa vauvan syliin, mä vaan tuijotan sitä pikkuihmettä haltioituneena ja tunnen kaipaavan pistoksen rinnassani :ashamed: Lisäksi eräs opiskelukaverini kertoi saavansa syyskuussa vauvan. Toki olen onnellinen näiden ihmisten puolesta. Tämäkin kaveri yritti miehensä kanssa lasta melkein vuoden.

Mitenpä siis pääsen tästä vauvakuumeesta eroon, koska tää on mulle niin kipee asia? Meidän tilanteesta sen verran, että olemme olleet yhdessä vajaat 4v ja naimisiin menimme viime kesänä. Olen vm86 ja mies vm83. Mulla on eka vuosi yliopisto-opintoja menossa alalla, jossa lähes 100% varma työllisyys. Miehellä 2v AMK opintoja takana - ja edessä. Hänellä on ollut vaikeuksia löytää oma paikkansa ja ammattia ei vielä ole. Alalla, jota opiskelee useimmat valmistuttuaan työttömiä, mutta tämä oli ainoa kiinnostava ala hänelle. Tehnyt vuosia hommia tavaratalossa kassalla ja osastolla, mutta haluaisi ammatikseen suunnitella PC-pelejä... Häidemme jälkeen hän on tosin vain opiskellut eikä ollut työelämässä. Hän pelkää vastuuta pienestä, koska ei ole pystynyt löytämään edes PALKATONTA harjoittelupaikkaa Siitä voi jo päätellä jotain tämän alan työllistävyydestä... Hesassa tietotekniikka-alan töitä olisi, mutta on viimeinen paikka mihin kumpikaan meistä muuttaisi..

Kertokaa te jo yrittävät, miten olette vauva-ajatukset saaneet pois mielestä siiheksi, että pääsitte yrittämään. Tiedän, että moni teistä on joutunut odottamaan yritystä, koska olen seurannut tätä palstaa niin pitkään. Olisin erittäin kiitollinen muutamasta vinkistä, koska mieheni ei osaa auttaa ja tästä on jauhettu lukuisia iltoja... :headwall:

 

Mitenkähän voisin auttaa...
Jos yhtään lohduttaa, niin kuvittelen ymmärtäväni aika lähelle miltä susta tuntuu.
Mä oon ollut avomieheni kanssa 10v, ja koko ajan haaveillut vauvasta.
Asiasta on keskusteltu, itketty ja sitä on puitu. Mutta mies on ollut tosi jyrkkänä aiemmin, ettei halua vauvaa vielä koska on velkaa ja väärä asuinalue ja sitäjatätäjatuota.

Nyt sitten ihan yllättäen muutama kuukaus taaksepäin mies totesi, että on ajatellut ja kypsytellyt hiljaa mielessään puolisen vuotta vauvaa. Mä purskahdin helpottuneeseen itkuun sen kuullessani. Mä kai alitajuisesti jotenkin pelkäsin, että mitä jos se ei halua koskaan? Aina vaan myöhemmin ja myöhemmin. Kun mies sanoi haluavansa, olo helpottui heti, vaikken raskaana olekaan. Nyt odotan innolla aktiivisen yrityksen alkamista...

Omakohtaisesta kokemuksesta siis olen kokenut hyvänä sen, että kerron omasta vauvahaaveestani, mutta painotan aina, että yhdessä siihen hommaan lähdetään kun lähdetään. Ja minä en lasta halua tehdä jos mies ei sitä halua, mutta suurin haaveeni olisi, että haluaisi. Ja tietysti kehumista; haluaisin just sinun kanssa, koska olet vastuullinen ja täydennämme toistemme heikkoja puolia vanhempina... Kerro hyviä asioita joita juuri sun miehestä löytyy.

Pidän peukkuja ja toivon hyviä keskusteluja miehesi kanssa... :hug:

 

Tajusin juuri, että perimmäinen kysymyksesi oli, miten pääsee vauvakuumeesta eroon...
Minä taisin nyt puhua ihan muuta, mutta laitan viestiä, jos mieleen tulee joku hyvä kuumetta-alentava. =)

 

Eipä vauvakuumeesta varmaan täysin pääse koskaan eroon, mutta voihan sitä lieventää niin kuin kaikkia "pakkomielteitä" . Itse olen siitä onnellisessa tilanteessa, että yritämme jo vauvaa, mutta kyllä minäkin melkein neljä vuotta jouduin pitämään vauvahaaveet sivussa.

- Eli ensiksikin: sulla ei mikään biologinen kello vielä tikitä, eli kärsivällisyyttä vain peliin.
- Muistuta itsellesi kun kaverit kertoo raskauksistaan, että ennen pitkää on myös sun vuorosi, vaikkei vielä olisikaan.
- Yritä ottaa esiin vauvattomuuden positiiviset puolet ja nauttia niistä (onhan niitäkin)
- Esim. mitä kokemuksia voisit vielä hankkia, joita et raskaana/vauvan kanssa niin helposti voisi tehdä? Itse esim. sukellan, ja koska sitä ei raskaana voi harrastaa, yritän harrastaa nyt niin paljon kuin voin, ja käydä esim, sukelluslomilla.

- Ja muutenkin, yleinen elämänfilosofia, jossa ajatellaan, että kaikella on tarkoituksensa ja ennen kaikkea AIKANSA, auttaa elämään seesteisemmin. Miten voisit esim. kehittää itseäsi/elämääsi niin, että siitä olisi hyötyä myös vauvalle? Itse esim. olen ruvennut laittamaan ruokaa ihan eri innolla sen jälkeen, kun ajattelin tekeväni sitä myös lapselle sitten aikanaan. Samoin tykkään opiskella psykologiaa, koska harvoin siitä haittaakaan on lapsia kasvattaessa. Enkä todellakaan kuvittele olevani ihmisenä henkisesti niin kypsä ja "valmis" jotteiko psykologian opinnoista olisi hyötyä ihan oman minäni kehittymisen kannalta, oli sitä vauvaa tai ei.

- Ja ennen kaikkea yritän opiskella seesteistä ja rauhallista elämänasennetta, koska uskon sen auttavan sekä vauvakuumeilun pitkittyessä, että sitten aikanaan lapsen kanssa.

Paljon tsemppiä, kyllä sunkin aikasi vielä tulee :heart: :hug:

 

Mulla oli vauvakuume edellisen kerran n 6 vuotta sitten. Miehen kanta oli jyrkkä ei, koska hän opiskeli vielä tekussa ja armeijakin oli käymättä (hakenut muutaman vuoden lykkäystä ). Lisäksi hänen mielestään molemmilla piti olla (vaki)duunit.

Aluksi oli vaikeaa haudata vauvakuumetta, mutta keskityin töihin ja opiskeluun, niin se vähän auttoi. Suureksi avuksi oli myös lentoemo-76:kin kirjoittamat seikat; vauvattomuuden positiiviset puolet ja nuo 2 viimistä kohtaa. Päätin myös "mennä ja rellestää" kun vielä voi, ettei sit vauvallisena tarvi haikailla, etten ole saanut tehdä nuoruusjuttuja rauhassa.

No lopulta mies pääsi armeijasta, haki töitä ja pääsi Hämeenlinnaan töihin. Me asuttiin silloin Rovaniemellä ja olin töissä ketjuravintolassa. Sain onneksi siirron saman ketjun toimipisteeseen tänne etelään ja tuli perässä kuukautta myöhemmin. Jätin samantien pillerit pois ja vauvakuume nousi taas.
Mutta eipä sitä vauvaa kuulunutkaan! Vuoden verran kärvistelin menkkojen ja raskaustestien kans, mutta sitten päätin heittää hanskat naulaan ja lopettaa stressaamisen. Ei se tietenkään helppoa ollut, kun kuitenkin salaa aina seurailin, että alkaakohan ne menkat vai ei. Mut pikkuhiljaa helpotti. Ainiin, hankin muuten gerbiilejä ja nekin vievät mukavasti ajatuksia pois vauvakuumeesta!

Nyt on yritetty vauvaa 2,5 vuotta ja menossa eka clomihoitokierto. Saa nähä, tuleeko täti kylään tällä kertaa.

Hirmusti voimia sulle! :hug: Tiedän, että on vaikeaa alentaa vauvakuumetta, mutta toivottavasti onnistut!

 

...pullosta. :headwall:

En kyllä puoli vuotta sitten olisi uskonut, että pullosta voisi olla mihinkään ongelmaan ratkaisua, yleensä kun se ainakin näin suomalaisessa yhteiskunnassa vain pahentaa niitä.
Ratkaisuehdotukseni vaatii varmastikin hieman selittelyä, joten tässä tulee: minua jo pitempää vaivannut vauvakuume antaa edes hetkeksi periksi, kun tempaisen ihan perinteisen suomalaiset kännit. En itseasiassa juo kovinkaan paljon, ja ns. humalahakuisesti vain muutaman kerran vuodessa. Juon kyllä ehkä kerran viikossa saunakaljan, mutta aina vain sen yhden.

Minuun iski aivan uskomaton vauvakuume syksyllä. Tilanne oli todella pahana, itkin nähdessäni lapsia, lastenvaatteita, lapsille tarkoitettuja astioita jne. En aluksi tajunnut miksi purskahtelin itkuun puhuttuani kummitytön kanssa, lopulta ymmärsin, että minut oli tavoittanut vauvakuume. Tilanne oli kamala viikkoja, kunnes menin lomalle, jossa viimeisenä iltana otin hieman enemmän, ja tulin kunnon humalaan. Sen jälkeen sain olla vauvakuumeelta kuukauden rauhassa. JA SE OLI IHANAA... Ihmettekin vauvakuumeen katoamista, kunnes se löysi minut taas juuri sopivasti ennen järjestämiäni pikkujouluja. Ja kostean illan jälkeen vauvakuume oli yllättäen taas kadonnut.

Ihmettelin tätä opiskelukavereilleni, joiden mukaan, alkoholin käyttö lisää naisella selkeästi mieshormonin eritystä ja näin ollen ilmisestikin minun hormonaalinen vauvakuumeeni sai väistyä. Eli kun minut valtaa aivan pohjaton vauvakuume, pyydän kamut mukaan kaupungille ja humallun. B)