Moi!
Elikkä, mä haluaisin tästä järkyttävästä vauvakuumeesta, mikä muhun on iskenyt, eroon. Juuri viime talvena tein abortin (ei kiitos moraalisaarnoja), koska mieheni lähti heinäkuussa armeijaan, ja armeijan jälkeen takaisin koulunpenkille. Itse olin tuolloin työttömänä. Asiaa pohdittiin ja jahkailtiin pitkään, ja se vaikutti tuolloin kaikista parhaalta vaihtoehdolta, koko asia oikeastaan vaan ahdisti mua ihan hirveästi.
Ja nyt iski tämä vauvakuume. Miksi juuri nyt, kysympähän vaan? Vai vaikuttaako asiaan jotenkin että alitajunta kertoo nyt, että ensi kuussa se vauva olisi jo tuossa vieressä ollut.
En todellakaan halua ruveta nyt mitään vauvaa tekemään (vaikka aika olisi nyt paljon parempi, asiat muuttuneet paljon tuosta viime talvesta). Eniten mietityttää, että mitä neuvolan työntekijätkin ajattelevat, jos olisin taas raskaana, kun vasta reilu puoli vuotta sitten tehnyt abortin, tai mitä ne ihmiset ajattelevat, joille purin sydäntäni tuolloin.. Itsekin olen ruvennut ajattelemaan olevani sydämetön, ja tyhmä, ja siis kadun aborttia (vaikka olenkin kieltänyt itseäni ajattelemasta koko asiaa, mutta aina se tulee pintaan). Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Elikkä, mä haluaisin tästä järkyttävästä vauvakuumeesta, mikä muhun on iskenyt, eroon. Juuri viime talvena tein abortin (ei kiitos moraalisaarnoja), koska mieheni lähti heinäkuussa armeijaan, ja armeijan jälkeen takaisin koulunpenkille. Itse olin tuolloin työttömänä. Asiaa pohdittiin ja jahkailtiin pitkään, ja se vaikutti tuolloin kaikista parhaalta vaihtoehdolta, koko asia oikeastaan vaan ahdisti mua ihan hirveästi.
Ja nyt iski tämä vauvakuume. Miksi juuri nyt, kysympähän vaan? Vai vaikuttaako asiaan jotenkin että alitajunta kertoo nyt, että ensi kuussa se vauva olisi jo tuossa vieressä ollut.
En todellakaan halua ruveta nyt mitään vauvaa tekemään (vaikka aika olisi nyt paljon parempi, asiat muuttuneet paljon tuosta viime talvesta). Eniten mietityttää, että mitä neuvolan työntekijätkin ajattelevat, jos olisin taas raskaana, kun vasta reilu puoli vuotta sitten tehnyt abortin, tai mitä ne ihmiset ajattelevat, joille purin sydäntäni tuolloin.. Itsekin olen ruvennut ajattelemaan olevani sydämetön, ja tyhmä, ja siis kadun aborttia (vaikka olenkin kieltänyt itseäni ajattelemasta koko asiaa, mutta aina se tulee pintaan). Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.