Miten valmistella lapsia mummon kuolemaan?

[Nandel]

Lasten ihana mummo sai aivoinfarktin tällä viikolla ja tänään hänellä todettiin myös maksasyöpä
Hoidot eivät voi häntä enää auttaa ja elinaikaa annettiin muutaman kuukauden verran. Lapsemme ovat 3v ja 5v ja heille mummo on ollut äärettömän tärkeä. Miten ja missä vaiheessa lapsille kertoisi asiasta? Kannattaako heille jo pian kertoa, että mummo tulee menehtymään tähän sairauteen?
Sitäkään en tiedä kannattaako lapsia ottaa hautajaisiin mukaan Olen lukenut, että jotkut ovat jopa vieneet lapset vainajaa katsomaan. Itsestäni tuntuu siltä, että meidän lapset ovat siihen vielä liian pieniä.

 

[tosi vaikee]

Vaikee, vaikee, ehkä ainakin voi jotain aiheeseen viittaavaa alkaa kertoo, esim. jos löyty ko. aihesta kirjoja joita lukee

 

[muista]

kannattaa myös muistaa et lapset tajuu enemmän kun arvaatkaan... mitä kauemmin panttaatte tietoo niin sitä kummallisempia juttuja lapset omassa päässään keksii siittä mitä kuulee sivusta...

 

[Mamma-78]

Mun mielestä lapsille pitää olla rehellinen ja kertoa niin kuin asia on, mitään satuja ei saa kertoa. Totta kai lapset voi ottaa hautajaisiin mukaan, mutta en veis välttämättä vainajaa katsomaan. Tai ainakaan en itse ole vienyt. Lapset on vaan niin jänniä, että ei ne välttämättä aluksi edes puhu asiasta sen enempää, vaan niitä kysymyksiä alkaa tulla vasta myöhemmässä vaiheessa ihan yks kaks jonkin arkisen asian yhteydessä. Voimia :hug:

 

[:)]

Ilman muuta lapset hautajaisiin sitten aikanaan mukaan. Ne ovat osa elämää.


Lapsille kertoisin heti, että mummo on sairas eikä enää parane. Jos koet sen ajatusmaailmaanne sopivaksi, niin kerro, että mummo muuttaa taivaaseen ja seuraa sieltä lasten elämää. Osta tai lainaa, jokin asiaa käsittelevä lasten kirja.

Kuolemasta ei sitten kannata puhua "pois nukkumisena", ettei lapsi ala pelkämään nukkumista. Omaa suruakaan ei kannata peitellä lapsilta. Se vain sekoittaa heidän tunteitaan.

Voimia.

 

[vieras]

Löytyykö valokuva albumia hautajaisista? Sitä katsemalla aihe ainakin tulisi tutuksi. Meillä lapset 0-3 v olivat mukana vainajaa katsomassa. Se sujui luontevasti. Hautajaisissa lapset olivat myös mukana. Itsestäni olisi ollut outoa, jos eivät olisi olleet hautajaisissa. Vainajan katsomisen olisi toisenlaisissa olosuhteissa voinut järjestää toisinkin. Jos olisi ollut mahdollista järjestää muuten, niin en olisi varmaankaan ottanut mukaan, mutta nyt se oli lapsille helpoin vaihtoehto.

 

[niin]

Mun mielestä lapsille pitää olla rehellinen ja kertoa niin kuin asia on, mitään satuja ei saa kertoa. Totta kai lapset voi ottaa hautajaisiin mukaan, mutta en veis välttämättä vainajaa katsomaan. Tai ainakaan en itse ole vienyt. Lapset on vaan niin jänniä, että ei ne välttämättä aluksi edes puhu asiasta sen enempää, vaan niitä kysymyksiä alkaa tulla vasta myöhemmässä vaiheessa ihan yks kaks jonkin arkisen asian yhteydessä. Voimia :hug:

... tai nähdä painajaisia.... jos ei ns. omalla tasollaan kerrottu/käyty läpi asiaa. Joskus sadut ovat paikallaan.

 

[Rapanhapakko]

Ilman muuta lapset hautajaisiin sitten aikanaan mukaan. Ne ovat osa elämää.


Lapsille kertoisin heti, että mummo on sairas eikä enää parane. Jos koet sen ajatusmaailmaanne sopivaksi, niin kerro, että mummo muuttaa taivaaseen ja seuraa sieltä lasten elämää. Osta tai lainaa, jokin asiaa käsittelevä lasten kirja.

Kuolemasta ei sitten kannata puhua "pois nukkumisena", ettei lapsi ala pelkämään nukkumista. Omaa suruakaan ei kannata peitellä lapsilta. Se vain sekoittaa heidän tunteitaan.

Voimia.

Aivan. Näin oisin kirjottanut itsekin. Asiasta kannattaa puhua niin kuin sen itse kokee. Meidän perheessä tuo kuolema on konkretisoitu turhankin tarkkaan ja voidaan puhua ehkä eri tavalla kuin muut.

 

[Björn]

Älä ole itsekäs, on niillä lapsillakin oikeus tulla hautajaisiin.

 

[hemuli]

Kirjastosta aihetta käsitteleviä kirjoja, niitä on tosi paljon ihan pienillekki lapsille kirjoitettuja. Sellaisen avulla on helppo ottaa lapsen kanssa kuolema puheeksi. Siis niin että lukee ja jos lapsi kysyy niin avaa aihetta oman elämänkatsomuksen mukaan enemmän. Jos on uskossa (edes jollaki tasolla) niin lapselle on helpohko selittää että mummo on tosi kipea ja sairas ja menee taivaaseen Jumala tykö jossa ei enää kivut vaivaa. Ja jos ei usko niin sitte jotaki muuta, mutta kuiteki että sitte kun on kuollut niin ei enää satu tms. lapsen tasoisesti toki.

 

[AavikonNorsu]

Löytyykö valokuva albumia hautajaisista? Sitä katsemalla aihe ainakin tulisi tutuksi. Meillä lapset 0-3 v olivat mukana vainajaa katsomassa. Se sujui luontevasti. Hautajaisissa lapset olivat myös mukana. Itsestäni olisi ollut outoa, jos eivät olisi olleet hautajaisissa. Vainajan katsomisen olisi toisenlaisissa olosuhteissa voinut järjestää toisinkin. Jos olisi ollut mahdollista järjestää muuten, niin en olisi varmaankaan ottanut mukaan, mutta nyt se oli lapsille helpoin vaihtoehto.

hui vainajaa ihan katsomassa.! mun mummo kuoli 3viikkoa sitten ja lapseni on 2vuotias. en ottanut loppuaikoina edes sairaalaan mukaan. Muistaa isomummon ja välillä isomummosta jotain sanookin. kerron että isomummo on taivaassa, en muuta. lapsi ei osaa kysyä että miksi? en ottanut lastani hautajaisiinkaan. minusta ton ikäisen ei tarvi, ei oikeesti ymmärrä niin hyvin!!!

 

[helmeilevä urpo]

ei tuon ikäisiä oikein osaa valmistella tuohon uutiseen :hug: se kumminkin iskee tietoisuuteen mutta lapset on siitä ihania tuossa iässä että elää hetkessä kyllä lapset on ihan hyvä viedä hautajaisiin mutta heille olisi helpompaa jos saisivat olla hiukan "sivussa"

 

[vieras]

juuri hetki sitten kävin kolmivuotiaani kanssa keskustelun läpi, "kun äiti kuolee" siis lapsi itse alkoi juttelemaan kyynelsilmin, et mihin menen kun kuolen ja milloin kuolen ja hänelle tulee kova ikävä, kun ei enään nähdä. Siinä käytiin asiaa läpi, etten tiedä milloin minä kuolen, mutta että äidin rakkaus jää jäljelle hänen sydämeen (tämä kohta meni sitten yli ajatus kyvyn) siinä sitten pohti kyynelsilmin, et synnynkö sitten uudelleen hänen mahastaan ja selitystä taas peliin.. no lopulta rauhoittui ja sai jonkin tason ymmärryksen mieleensä, ainakin kuoleman lopullisuus tuntuu olevan hänellä nyt mielessä, vielä pari kk sitten ymmärrys oli ihan eri luokkaa.

Sinuna kertoisin lapsille ja antaisin heille mahdollisuuden viettää mahdollsimman paljon aikaa mumminsa luona ja näin saada jättää rauhassa hyvästit. Hautajaisiin voit heidän ottaa mukaan, lapset helpottavat monen surua, kun siinä on se elämän jatkumo konkreettisesti silmien edessä. Niin ja lapsille se ole mikään pelottava kokemus, itse olen ollut enoni hautajaissa 5v. musitot jo aika hämäriä, mutta positiivisa tunnelmaltaan mielessä.

 

[Niiskuneidin]

Olen pahoillani! Vaikea juttu, mutta olen sitä mieltä että lapset ymmärtävt enemmän kun luulemme ja siksi heille ehkä kannattaisi jo ruveta pikkuhiljaa kertomaan että mummi pääsee kohta taivaaseen mistä hän heitä katselee. Meidän lasten mummi kuoli reilut ½ vuotta sitten ja vieläkin keskustelemme usein siitä että mummi on taivaassa ja katselee heitä. Otimme lapset mukaan hautajaisiin, jotta ehkä ymmärtäisivät että mummi on nyt oikeasti poissa ja että haudalle häntä mennään "katsomaan". Mutta tämä päätös on tehtävä itse, mikä tuntuu paremmalta. Vainajaa katsomaan en ottanut heitä, halusin että heillä on hyvä ja kaunis muisto mummista vaikkakin mummi oli hyvin kaunis ja levollisen näköinen arkussaan. En kuitenkaan kokenut että se olisi ollut lapsille hyväksi tulla sinne. Vaikeita päätöksiä sinulla on edessäsi, mutta hyviä vointeja ja jaksamista!

 

[helmeilevä urpo]

Kirjastosta aihetta käsitteleviä kirjoja, niitä on tosi paljon ihan pienillekki lapsille kirjoitettuja. Sellaisen avulla on helppo ottaa lapsen kanssa kuolema puheeksi. Siis niin että lukee ja jos lapsi kysyy niin avaa aihetta oman elämänkatsomuksen mukaan enemmän. Jos on uskossa (edes jollaki tasolla) niin lapselle on helpohko selittää että mummo on tosi kipea ja sairas ja menee taivaaseen Jumala tykö jossa ei enää kivut vaivaa. Ja jos ei usko niin sitte jotaki muuta, mutta kuiteki että sitte kun on kuollut niin ei enää satu tms. lapsen tasoisesti toki.

nämä kirjatiedot on syvältä :/ kun sitten tulee se hetki kertomiselle niin se on toodella kaukana siitä mitä kirjoissa ym neuvotaan :headwall:

 

[vieras]

Löytyykö valokuva albumia hautajaisista? Sitä katsemalla aihe ainakin tulisi tutuksi. Meillä lapset 0-3 v olivat mukana vainajaa katsomassa. Se sujui luontevasti. Hautajaisissa lapset olivat myös mukana. Itsestäni olisi ollut outoa, jos eivät olisi olleet hautajaisissa. Vainajan katsomisen olisi toisenlaisissa olosuhteissa voinut järjestää toisinkin. Jos olisi ollut mahdollista järjestää muuten, niin en olisi varmaankaan ottanut mukaan, mutta nyt se oli lapsille helpoin vaihtoehto.

hui vainajaa ihan katsomassa.! mun mummo kuoli 3viikkoa sitten ja lapseni on 2vuotias. en ottanut loppuaikoina edes sairaalaan mukaan. Muistaa isomummon ja välillä isomummosta jotain sanookin. kerron että isomummo on taivaassa, en muuta. lapsi ei osaa kysyä että miksi? en ottanut lastani hautajaisiinkaan. minusta ton ikäisen ei tarvi, ei oikeesti ymmärrä niin hyvin!!!

Itse olen nähnyt kuolleen 5-vuotiaana. Se oli mieleenpainuva kokemus, mutta ei mitenkään paha. Kuollut henkilö oli minulle läheinen ja jotenkin hän poismenonsa konkretisoitui näkemiseen. Hän ei sairastanut tai ollut sairaalassa, joten muuten asian tajuaminen olisi ollut vaikeampaa.

 

[AavikonNorsu]

Löytyykö valokuva albumia hautajaisista? Sitä katsemalla aihe ainakin tulisi tutuksi. Meillä lapset 0-3 v olivat mukana vainajaa katsomassa. Se sujui luontevasti. Hautajaisissa lapset olivat myös mukana. Itsestäni olisi ollut outoa, jos eivät olisi olleet hautajaisissa. Vainajan katsomisen olisi toisenlaisissa olosuhteissa voinut järjestää toisinkin. Jos olisi ollut mahdollista järjestää muuten, niin en olisi varmaankaan ottanut mukaan, mutta nyt se oli lapsille helpoin vaihtoehto.

hui vainajaa ihan katsomassa.! mun mummo kuoli 3viikkoa sitten ja lapseni on 2vuotias. en ottanut loppuaikoina edes sairaalaan mukaan. Muistaa isomummon ja välillä isomummosta jotain sanookin. kerron että isomummo on taivaassa, en muuta. lapsi ei osaa kysyä että miksi? en ottanut lastani hautajaisiinkaan. minusta ton ikäisen ei tarvi, ei oikeesti ymmärrä niin hyvin!!!

Itse olen nähnyt kuolleen 5-vuotiaana. Se oli mieleenpainuva kokemus, mutta ei mitenkään paha. Kuollut henkilö oli minulle läheinen ja jotenkin hän poismenonsa konkretisoitui näkemiseen. Hän ei sairastanut tai ollut sairaalassa, joten muuten asian tajuaminen olisi ollut vaikeampaa.

mä en kyllä antais tuonkaan ikäisen vielä katsoa vainajaa, hautajaisiin toki, mutta miksi sitä vainajaa nyt pitäisi mennä katsomaan? en ymmärrä.

 

[Lumo]

Mun mielestä kannattaa valmistella lapsia asiaan hyvissä ajoin tarinoiden yms. avulla sen mukaan mihin itse uskotte. Hautajaisissa lapset voisi viedä vaikka omat pienet kukkaset tai piirustuksensa arkun luo

Olen myös kuullut että jotkut ovat vieneet lapset vainajaakin katsomaan Riippuu varmasti ihan lapsesta että kannattaako viedä (jos nyt ihan kamalan herkkä on) mutta kyllä mun mielestä yleisesti ajatellen voi kyllä tuon ikäiset viedäkin kun heille vain kertoo että mitä on tapahtunut ja mitä huoneessa tapahtuu ja miksi mummo ei puhu tai liiku jne. jne. En usko että tuon ikäiset ajattelee kuolemaa minään hirveänä mörkönä koska eiväthän he vielä edes täysin käsitä koko asiaa

 

[dfdf]

Ilman muuta lapset hautajaisiin sitten aikanaan mukaan. Ne ovat osa elämää.


Lapsille kertoisin heti, että mummo on sairas eikä enää parane. Jos koet sen ajatusmaailmaanne sopivaksi, niin kerro, että mummo muuttaa taivaaseen ja seuraa sieltä lasten elämää. Osta tai lainaa, jokin asiaa käsittelevä lasten kirja.

Kuolemasta ei sitten kannata puhua "pois nukkumisena", ettei lapsi ala pelkämään nukkumista. Omaa suruakaan ei kannata peitellä lapsilta. Se vain sekoittaa heidän tunteitaan.

Voimia.

Juuri näin kannattaa tehdä.

 

[mamizuukkeli]

Meillä lapset tietää liikaakin kuolemasta nuoreen ikäänsä nähden,samanikäiset lapset kuin sinulla. On sattunut ja tapahtunut varoittamatta monenmoista.

En osaa vastata sinulle kuinka kertoa, mutta voimahalit sinulle :hug: . Itse kyllä kertoisin että mummusta tulee enkeli. Ehkä jos menisitte katsomaan mummoa ja puhuisitte mummon kanssa sitten asiasta ettei mummoa enää kohta näe kun mummosta tulee enkeli mutta enkeleillekin voi puhua ja kertoa huolensa.

 

[hemuli]

Kirjastosta aihetta käsitteleviä kirjoja, niitä on tosi paljon ihan pienillekki lapsille kirjoitettuja. Sellaisen avulla on helppo ottaa lapsen kanssa kuolema puheeksi. Siis niin että lukee ja jos lapsi kysyy niin avaa aihetta oman elämänkatsomuksen mukaan enemmän. Jos on uskossa (edes jollaki tasolla) niin lapselle on helpohko selittää että mummo on tosi kipea ja sairas ja menee taivaaseen Jumala tykö jossa ei enää kivut vaivaa. Ja jos ei usko niin sitte jotaki muuta, mutta kuiteki että sitte kun on kuollut niin ei enää satu tms. lapsen tasoisesti toki.

nämä kirjatiedot on syvältä :/ kun sitten tulee se hetki kertomiselle niin se on toodella kaukana siitä mitä kirjoissa ym neuvotaan :headwall:

On sun mielipide ja onko sulla kovinki laaja otos kirjoja joita olet lapsille lukenu? Vai pitäisikö sanoa :headwall: varo ettei pää tuu kipeeks

 

[Lumo]

Ainiin ja itse oli 3-vuotiaana isopapan hautajaisissa. Ei mulle mitään traumoja jääny, muistan vaan hämärästi kun arkku laskettiin ja äiti käski vilkuttaa isopapalle ja ihmettelin vaan että "jaa, tällästäkin on". Oli läheinen ja tuttu pappa mutta ei musta miltään tuntunut kun en mä sen ikäisenä voinu ymmärtää mitä oli tapahtunut.

 

[Muumeli]

Tottakai viet lapset hautajaisiin!! Yhtä lailla osa elämää kuin häät ja synttäritkin! Nykyään ihmiset on vaan niin vieraantuneita koko asiasta ja siitä on tehty kamala asia vaikka se luonnollisella tavalla koskettaa meitä jokaista sitten joskus.

 

[helmeilevä urpo]

Kirjastosta aihetta käsitteleviä kirjoja, niitä on tosi paljon ihan pienillekki lapsille kirjoitettuja. Sellaisen avulla on helppo ottaa lapsen kanssa kuolema puheeksi. Siis niin että lukee ja jos lapsi kysyy niin avaa aihetta oman elämänkatsomuksen mukaan enemmän. Jos on uskossa (edes jollaki tasolla) niin lapselle on helpohko selittää että mummo on tosi kipea ja sairas ja menee taivaaseen Jumala tykö jossa ei enää kivut vaivaa. Ja jos ei usko niin sitte jotaki muuta, mutta kuiteki että sitte kun on kuollut niin ei enää satu tms. lapsen tasoisesti toki.

nämä kirjatiedot on syvältä :/ kun sitten tulee se hetki kertomiselle niin se on toodella kaukana siitä mitä kirjoissa ym neuvotaan :headwall:

On sun mielipide ja onko sulla kovinki laaja otos kirjoja joita olet lapsille lukenu? Vai pitäisikö sanoa :headwall: varo ettei pää tuu kipeeks

ime hemuli ikeniä on omakahtaista kokemusta ko asiasta |O omille tyttärille jouduin kertomaan äidin poismenosta ja siihen ei auttanut mitkään kirjat tai viisaiden neuvot :headwall: seuraavan kerran kun harmaana auot jollekkin päätäsi ota selvää tietääkö ko henkilö asiasta mitään jos et itse tiedä!!!!

 

[www]

mun anoppi puhui kauniisti meidän kolmevuotiaalle kun meidän vauvan hautajaisista katseltiin kuvia yhdessä että -kun kuolee niin silloin laitetaan arkkuun ja sitten pääsee taivaaseen.-
isosisarus ei ollut hautajaisissa mukana sen verran raskasta se oli omien tunteiden kanssa selvitä. isovanhemman hautajaisissa on oltu ja niissä kun aikuiset pystyi hallitsemaan tunteensa ja tunteenpurkauksensa niin ei ole niin ahdistavaa. mut sanoisin että jos tuntuu niin älä ota mukaan, voitte käydä haudalla jälkeenpäin.