miten vakavaa seurustelunne on ollut puolen vuoden jälkeen?

Asuttiin yhdessä, mentiin kihloihin ja olin raskaana.

 

Puoli vuotta tapaamisesta tapailtiin, seurusteltiin, ei oltu joka viikonloppu ainakaan koko viikonloppua yhdessä, viikolla joskus nähtiin. Tätä kesti 2 vuotta, pikkuhiljaa mies alkoi viihtyä mun luona enemmän ja enemmän ja raivatiin kaapista vaihtovaatteille tilaa, yhteenmuutto 2,5v kohdalla, nyt yhteiseloa yhteensä 7 vuotta.

Hidas tahti rasitti alussa minua, olisin halunnut nopemmin mut jälkikäteen hyvä näin, kerettiin rauhassa tutustua ja varmistua suhteesta varsinkin kun minulla yksi lapsi edellisestä suhteesta.

Ja ikää oli tavatessa 27 ja 30.

 

Nykyaviossa puolen vuoden seurustelun kohdalla mies alkoi kannella kamojaan mun asuntoon. Ja taisin suostua kihlaukseen noin 8 kuukautta tapaamisesta. Avioon mentiin vasta 6 vuotta myöhemmin (tiukan avioehdon kanssa).

Minä olin 43 ja mies minua 10 vee vanhempi.

Ekan avion seukkailu oli tietenkin kuolemanvakavaa puolen vuoden kohdalla. Oltiin 16 vee molemmat, ja luonnollisesti molemmat tiesimme löytäneemme lopullisen oikean, ikä vaan oli hidasteena kaikella. Pettingiä harrastettiin, yhdyntöjä ei ollut, ja toisen luona ei saatu olla yötä. Mutta suunnitelmat oli suuria.

Ja naimisiinhan sitten myöhemmin päädyttiin, tosin erinäisten vaiheiden ja väliaikaisen eronkin jälkeen, ja naimsissakin ehdittiin olla lähes 20 vuotta.

 

Exän kanssa puolen vuoden seurustelun päästä olin jo viidennellä kulla raskaana ja oli asuttu viis ja puol kuukautta yhessä. Tosion Ex ei ollu ihan uus tuttavuus van oli tunnettu aiemmin semmoset kymmenkunta vuotta

 

Puolen vuoden kohdalla oltiin asuttu päivää vaille puoli vuotta saman katon alla.
Reissattiin kaksistaan, tutustuttiin toisiimme ja lähipiiriimme, rakastettiin. Alettiin pikkuhiljaa puhua perheenlisäyksestä puolileikillään. Oltiin kyllä vakaalla pohjalla vahvasti yhdessä.

 

Juuri järjesteltiin häitä, oltiin asuttu jo 5kk yhdessä siinä vaiheessa ja lapsi oli tervetullut. Että kyllä se aika vakavaa oli

 

Vuonna 91 alettiin seurustelemaan, opiskelujen takia nähtiin viikonloppuina ja lomilla. Kihloihin mentiin 93 ja vuonna 94 muutetiin yhteen ja 95 solmittiin avioliitto.

 

Vuonna 91 alettiin seurustelemaan, opiskelujen takia nähtiin viikonloppuina ja lomilla. Kihloihin mentiin 93 ja vuonna 94 muutetiin yhteen ja 95 solmittiin avioliitto.

Niin ja eka lapsi syntyi 97 vuonna.

 

Niin vakavaa, että suunnittelimme häitä helluntaiksi.

 

aika "nopeaa" toimintaa monella on ollut. tai vertaan nyt omaan lähipiiriin jossa monet reilusti yli parikymppiset ovat vuodenkin olleet yhdessä eikä vielä ole mietitty yhteenmuuttoa. tietenkin jokainenhan sen oman tahdin päättää mutta yllätyin paljon tästä keskustelusta =) hienoa on kuitenkin huomata että vaikka aika äkkiä ollaan päätöksiä tehty niin suhde on kestänyt =)

 

Minä olin muistaakseni 18 ja mies 19, kun tavattiin. Puolen vuoden seurustelun jälkeen mies asui periaatteessa luonani, maksoi vuokraakin mutta ei ollut virallisesti kirjoilla sinne (oli kotoisin viereiseltä paikkakunnalta, mutta sinne ei enää mikään sitonut ja sai työpaikan tältä paikkakunnalta ja tuli myöhemmin opiskelemaan tänne). Ei me oltu edes vielä sanottu rakastavamme toisiamme, vaikka se oli ihan selvää. Ujosteltiin Vietettiin tosi paljon yhdessä arkea ja öitä. Mies sitten rikkoi jään joskus ehkä 9 kuukauden jälkeen, kun oli sopiva hetki ja sitten suuteli ja sanoi rakastavansa minua. Voiii, se oli ihana hetki.

Nykyään ollaan oltu vajaa 5 vuotta yhdessä, kaksiossa asustellaan ja rakastetaan päivä päivältä vain enemmän ja kuherrellaan ihan kuin alkuaikoina. Lapsia ei vielä ole eikä ole hetkeen tulossa. Minä odotan kosintaa.

 

Puolen vuoden kohdalla oltiin asuttu yhdessä puoli vuotta. Sitten koitti kesä ja oli aika lähteä mummolaan tapaamaan mummoani. Kun nuo kaksi naista halasivat, niin sillä hetkellä tiesin, että kyseessä ei ole tyttöystävä, vaan tuleva vaimoni ja lasteni äiti.