Miten vaihtaa "valtasuhde" toisin päin?

[Kiltti tyttö]

Olen 25-vuotias 1-vuotiaan pojan äiti. Mieheni kanssa meillä on hyvä avioliitto, jnka suurin ogelma on kuitenkin määräilevä ja tunkeileva anoppi. Hyvä puoli on se, että anoppi asuu kaukana, joten tapaamme pari kertaa vuodessa, tosin silloin valitettavasti kahden viikon ajaksi... Ja skypetys on melkein jokapäiväistä.

Ongelma on siis se, että olen itse melko miellyttämisenhaluinen ja "heikko" henkilö. Kun anoppi tulee kylään, hän yrittää määrätä kaiken, on kuin kotonaan, ja kohtelee minua ja miestäni kuin kakaroita, emmekä hänen kielestään tietenkään osaa hoitaa poikaamme ollenkaan, lasta tullaan repimään sylistäni jne. Tähän asti olen niellyt kaiken, ja antanut kommenttien olla jne.

Nyt olen kuitenkin saanut tarpeekseni. Miten voisin kääntää valtasuhteen toisin päin, ja saada sen helvetin ämmän ymmärtämään, että meillä minä olen se, joka päättää, ja että hänellä ei ole mitään sanomista lapsemme kasvatuksessa? Onko joku käynyt läpi saman? Rakennamme juuri omakotitaloa, ja en yksinkertaisesti kestä, jos hän tulee sinne minua määräilemään omaan kotiini. Mitä tekisin, jotta hän tajuaa, etten minä mikään ihan nyhverö ole? Olen aiemmin pyrkinyt olemaan loukkaamatta, mutta minua on loukattu niin monta kertaa, että olen saanut tarpeekseni. Haluan, että minua kohdellaan aikuisena ihmisenä, eikä jonain teininä. Vinkkejä?

 

[Vie ras]

Sanot ystävällisesti että tämä on sinun kotisi ja että anoppi on tervetullut kyläilemään, mutta saa pysyä vieraan roolissa. Ja jos ei kelpaa, niin ovesta pääsee pihalle ja takaisin passaa tulla kun osaa käyttäytyä kuin vieraan kuuluu.

Ja miehesikin voisi äitinsä kanssa jutella.. Vai onko hänelle ok että äitinsä pomottaa vaimoa?

 

["Kaisa"]

Jos anoppi ei ole jotenkin siinä asemassa, että voisi merkittävämmin pilata teidän asioitanne tullessaan suututetuksi niin sen kun annat samalla mitalla takaisin. Mitäpä siinä menettää.

Voisit vaikka opetella sellaisen ei-vastaväitteitä-sietävän komentoäänen mitä usein käytetään lapsiin (jos et jo sitä osaa) ja soveltaa sitten sitä anoppiin jos meinaa tulla ottamaan lasta sylistä tms.

 

[fvv]

Välttäisin valtataistelua. Keskittyisiin siihen miten paremmin pitäisin puoleni ja saisin rohkeutta sanoa miten itse ajattelen asiat, itsetunnon, (-varmuuden) kehittämisen kautta.

 

[Kiltti tyttö]

Välttäisin valtataistelua. Keskittyisiin siihen miten paremmin pitäisin puoleni ja saisin rohkeutta sanoa miten itse ajattelen asiat, itsetunnon, (-varmuuden) kehittämisen kautta.

Tuota on kokeiltu. Ongelmana on vain se, että anoppi ei ymmärrä järjen kieltä. Hän on kouluttamaton ja todella alkeellisista oloista kotoisin, ja on siis suoraan sanottuna godella yksinkertainen. Turha ylittää siis selittää mitään, valitettavasti.

 

[fvv]

Tuota on kokeiltu. Ongelmana on vain se, että anoppi ei ymmärrä järjen kieltä. Hän on kouluttamaton ja todella alkeellisista oloista kotoisin, ja on siis suoraan sanottuna godella yksinkertainen. Turha ylittää siis selittää mitään, valitettavasti.

Hyvä itsetunto auttaa juuri sellaisten ihmisten kanssa. Ei siitä kannata välittää jos toinen ei ymärrä mielipiteitäsi.

 

[fvv]

Lisäksi kun ihmisellä on hyvä itsetunto hän hyväksyy myös sen että toinen ajattelee asiasta ehkä eritavalla, mutta se on hänen mielipiteensä, minulla (sinulla) voi silti olla omasi.

 

[Vierass]

Tuota on kokeiltu. Ongelmana on vain se, että anoppi ei ymmärrä järjen kieltä. Hän on kouluttamaton ja todella alkeellisista oloista kotoisin, ja on siis suoraan sanottuna godella yksinkertainen. Turha ylittää siis selittää mitään, valitettavasti.

No mistään tieteellisistä selityksistä ei olisikaan apua. Yksinkertaisuus on parasta. Sanot kussakin tilanteessa oman mielipiteesi. Anopin mielipiteen voi ohittaa. Jos alat selittelemään, miksi ei tehdä anopin toivomalla tavalla, niin jäät helposti toiseksi.

 

[ruusutarha]

En lupaa auttaako, mutta jos pystyisit suhtautumaan (tai esittämään suhtautuvasi) huvittuneesti anoppisi käytökseen silloin, kun se ärsyttää sua? Ei pilkallisesti tai pahantahtoisesti, ainoastaan huvittuneesti.

Eli naurahtaisit tai purskahtaisit nauruun, sanoisit sen kummallisiin käskyihin esim. "höpönhöpön", "jaaha", "ilman muuta", "sillä lailla", "justiinsa" ym. ja toisit elein ja ilmaisuin (sellaisilla, joihin kussakin tilanteessa pystyt) esiin sitä, että anopin käytös ei ole vakavasti otettavaa.

Jos anoppi suuttuu tai kysyy, mikä naurattaa, niin kohotat vain kulmiasi ja naurat enemmän. Et siis ota sitä vakavasti ja osoitat sen. Ellei anoppi huomaa käytöstäsi, niin ei silläkään ole väliä, kunhan itse selviydyt.

Huvittavaahan tuo käytös ainoastaan on. Miten joku hömppä täti voisi tietää sua paremmin mitään teidän perhe-elämästä ja lapsellesi sopivista käytännöistä? Ei voi

 

[dipt]

En lupaa auttaako, mutta jos pystyisit suhtautumaan (tai esittämään suhtautuvasi) huvittuneesti anoppisi käytökseen silloin, kun se ärsyttää sua? Ei pilkallisesti tai pahantahtoisesti, ainoastaan huvittuneesti.

Eli naurahtaisit tai purskahtaisit nauruun, sanoisit sen kummallisiin käskyihin esim. "höpönhöpön", "jaaha", "ilman muuta", "sillä lailla", "justiinsa" ym. ja toisit elein ja ilmaisuin (sellaisilla, joihin kussakin tilanteessa pystyt) esiin sitä, että anopin käytös ei ole vakavasti otettavaa.

Jos anoppi suuttuu tai kysyy, mikä naurattaa, niin kohotat vain kulmiasi ja naurat enemmän. Et siis ota sitä vakavasti ja osoitat sen. Ellei anoppi huomaa käytöstäsi, niin ei silläkään ole väliä, kunhan itse selviydyt.

Huvittavaahan tuo käytös ainoastaan on. Miten joku hömppä täti voisi tietää sua paremmin mitään teidän perhe-elämästä ja lapsellesi sopivista käytännöistä? Ei voi

Tuollainen on vain typerää ja halveksivaa. Aikuisten ihmisten pitäisi osata käyttäytyä kuten aikuiset ihmset, tuollainen on suoraan jostain ala-asteelta.

 

[ruusutarha]

Tuollainen on vain typerää ja halveksivaa. Aikuisten ihmisten pitäisi osata käyttäytyä kuten aikuiset ihmset, tuollainen on suoraan jostain ala-asteelta.

Kirjoitin viestissäni, että ei olla huvittuneita pahantahtoisesti tai pillkkaavasti! Ei se ole ollenkaan halveksivaa, että suhtautuu huumorilla toisen hyökkäyksiin, kun jollain tavalla on pakko puolustautua ja anopin käytöksen perusteella on jo aivan selvää, että hän on tahallaan epäkohtelias ja epäkunnioittava.

Todennäköisesti huumoritaktiikalla välit pysyvät parempina, kuin jos molemmat ottavat tilanteen vakavasti ja syttyy sota. Tietenkin voi yrittää neuvotella ja sanoa suoraan, mutta jos se on ap:lle vaikeaa, niin itse siinä tilanteessa pyrkisin tuolloin hyökkäyksen kohteeksi joutuessani osoittamaan, etten ole alistettavissa enkä ota toisen käytöstä vakavasti.

Eli olen kanssasi eri mieltä. Olisi eri asia, jos anoppi ei käyttäytyisi tahallaan inhottavasti, mutta ap:n viesti kertoo muuta.

 

["asdf"]

Kokeile "Joo, mutta meillä tehdään näin." -linjaa. Riittävän yksinkertaista.

Aina kun anoppi yrittää määräillä, vastaat hänelle erittäin napakasti: Joo, mutta meillä tehdään näin. Kaikkiin vastaväitteisiin vastaat edelleen Joo, mutta meillä tehdään näin.

Et edes lähde mihinkään väittelyyn mukaan etkä anna periksi. Sanot vaan ystävällisesti ja napakasti aina samalla tavalla.

Et anna lasta sylistäsi pois. Pidät kiinni, siirryt vähän kauemmaksi ja sanot Joo, mutta meillä tehdään nyt näin.

 

[dipt]

Kirjoitin viestissäni, että ei olla huvittuneita pahantahtoisesti tai pillkkaavasti! Ei se ole ollenkaan halveksivaa, että suhtautuu huumorilla toisen hyökkäyksiin, kun jollain tavalla on pakko puolustautua ja anopin käytöksen perusteella on jo aivan selvää, että hän on tahallaan epäkohtelias ja epäkunnioittava.

Todennäköisesti huumoritaktiikalla välit pysyvät parempina, kuin jos molemmat ottavat tilanteen vakavasti ja syttyy sota. Tietenkin voi yrittää neuvotella ja sanoa suoraan, mutta jos se on ap:lle vaikeaa, niin itse siinä tilanteessa pyrkisin tuolloin hyökkäyksen kohteeksi joutuessani osoittamaan, etten ole alistettavissa enkä ota toisen käytöstä vakavasti.

Eli olen kanssasi eri mieltä. Olisi eri asia, jos anoppi ei käyttäytyisi tahallaan inhottavasti, mutta ap:n viesti kertoo muuta.

Jos joku käyttäytyisi noin sinua kohtaan, et kokisi sitä pahantahtoisena tai loukkaavana? Epäilen vahvasti. Täysin sama asia kuin laittaa sormet korviin ja lallatella kun joku yrittää ottaa kontaktia.

Aikuiset ihmiset keskustelevat, ja jos keskustelu ei auta voi ottaa etäisyyttä ja kertoa siihen syyn.

 

[ainoa keino]

Sun täytyy uskaltaa haastaa se tappeluun mutta susta ei ole siihen ja sen takia mikään ei tule muuttumaan.

 

[ruusutarha]

Jos joku käyttäytyisi noin sinua kohtaan, et kokisi sitä pahantahtoisena tai loukkaavana? Epäilen vahvasti. Täysin sama asia kuin laittaa sormet korviin ja lallatella kun joku yrittää ottaa kontaktia.

Aikuiset ihmiset keskustelevat, ja jos keskustelu ei auta voi ottaa etäisyyttä ja kertoa siihen syyn.

Anoppihan on tässä se jyräävä ja pahantahtoinen osapuoli, kuten ap:n viestistä ilmenee:

"hän yrittää määrätä kaiken, on kuin kotonaan, ja kohtelee minua ja miestäni kuin kakaroita, emmekä hänen kielestään tietenkään osaa hoitaa poikaamme ollenkaan, lasta tullaan repimään sylistäni"

Mun mielestä on täysin ymmärrettävää, että henkilön, jollaiseksi ap kuvaa itsensä, on vaikeaa nostaa kissa pöydälle tuossa tilanteessa.

Suuttuminen olisi ap:n taholta vain ja ainoastaan luonnollinen reaktio, ja se onkin nyt tapahtunut, mutta ap:n on vaikea ilmaista sitä anopille. Miksi oikeastaan sanallinen kommunikointi olisi "aikuismaisempaa" kuin ilmeellinen ja eleellinen, kun pyrkimyksenä on ilmaista omia tunteita? Ap varmasti kertoisi sanallisestikin anopille, mikä häntä harmittaa, jos anoppi todella kiinnostuisi asiasta eikä olisi niin loukkaava, mutta tähän mennessä vaikuttaa siltä, että anoppi on enemmän vihamielinen kuin halukas tulemaan toimeen.

Tällaisessa valtataistelussa voi olla mitä vaikeinta ottaa puheeksi ne ristiriidat, jotka ovat pinnan alla, mutta käytännössä hallitsevat tilannetta, etenkin kun on itse se alakynnessä oleva ja arempi osapuoli.

Mutta ap tehköön miten tekee, en väitä, että neuvoni olisi täydellinen, kuten kirjoitin, en lupaa että se toimii Se on vain yksi tapa reagoida sen sijaan, että patoaa sisälleen asioita, joita ei pysty sanomaan. Se voi toimia kimmokkeena tilanteen käsittelylle tai auttaa itseä selviämään.