Miten uskot, että elämäsi muuttuisi, jos olisit tosi kaunis?

Mä olen itse keskivertoa kauniimpi, ja rupesin pohtimaan, miten se on elämääni vaikuttanut. Tulin siihen tulokseen, että ei se elämästä helpompaa tee. Hauskempaa joskus saattaa tehdäkin.

 

No ehkä jokunen pää kääntyisi enemmän, kuin nyt. Ei se varmaan noin niinkuin muutoin muuttuisi.

 

Olis se aika rankkaa.. Ihan oikeesti.

Elämän varrella on jotenkin noi ulkonäköjutut saaneet niin uuden näkökulman, en haluaisi olla tosi kaunis.

Oon ihan tyytyväinen myös siihen mitä olen Paitsi joskus, mutta sitä kai tapahtuu kaikille ihmisille..

 

Ehkä saisi enemmän huomiota miespuolisilta ihmisiltä, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä koska olen onnellisesti naimisissa. Olisiko se sitten ohjannut ammatinvalintaa vähemmän miehiselle alalle - en tiedä. Ehkä tekisin työkseni jotain muuta. En kyllä haluaisi vaihtaa.

 

Kyllä mä joskus oon sitä miettinyt et miltä tuntuisi jos tietäisi herättävänsä himoa ja halua suurimmassa osassa miehiä ja kateutta naisissa

 

No onhan se moneen kertaan tutkittu juttu että kauniille ihmisille mm. ollaan ystävällisempiä, maksetaan parempia palkkoja, ja vastoin yleistä luuloa kuunnellaan enemmän ja otetaan enemmän vakavasti kuin rumempia ihmisiä.

Jo ihan lapsuudesta lähtien kauniita ihmisiä kohdellaan paremmin, ja teini-iässä kauniilla tytöillä etenkin on yleensä helpompaa (mikä ei toki tarkoita sitä, etteikö monilla yksittäisillä kauniilla tytöillä olisi itsetunto-ongelmia yms.).

Itselleni riittäisi olla "ihan nätti". Kyllä uskon, että elämäni olisi monin tavoin helpompaa. En toki inhoa itseäni nytkään, ja olen tavallaan tyytyväinen myös siihen että nykyään hyvä itsetuntoni kumpuaa henkisistä ominaisuuksista eikä ulkonäöstä.

 

mä olin nuorena aikas komee. naiset oli ilkeitä ja miehet arkoja. idiootit tuppas tykö. nyt on hyvä

 

Omat valokuvat eivät enää silloin aiheuttaisi järkytystä ja häpeää. =)

 

Ei kai tuo muuttuisi. Olen tyytyväinen olooni nyt ja en usko, että elämäni olisi erilaista, jos olisin kauniimpi.

 

Enhän sitä voi tietää. Ehkä olisin saanut asiallisempaa kohtelua joka paikassa? Ehkä musta olisi tullut ulospäinsuuntautuneempi? Mitäs sitä jossitella...

 

-Sietäisin katsoa valokuvia itsestäni
-Minulla olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada miehekseni joku, johon olen todella, oikeast, aidostii rakastunut
-Oman peilikuvan katsominen ei aiheuttaisi huonotuulisuutta ja inhoa.

 

Joutuisin varmaankin todistelemaan työpaikalla enemmän että mullla on aivot ja ne toimii
"Täällä ei sitten kauniit blondipimut pärjää, no onneks et ookaan sellainen ". Ensimmäiset sanat kun mua alettiin perhdyttää hommiin

 

-Sietäisin katsoa valokuvia itsestäni
-Minulla olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada miehekseni joku, johon olen todella, oikeast, aidostii rakastunut
-Oman peilikuvan katsominen ei aiheuttaisi huonotuulisuutta ja inhoa.

Miksi kaikki heti olettaa että kauniilla olisi hyvä itsetunto?

 

Siis nykyisellä, yleisesti hyväksytyllä ja mediassa tuputetulla mittapuulla kaunis? Kai mä silloin uskoisin itsekin siihen mainosten ja kiiltokuvien naisen- ja miehenmalliin, hyväksyisin muiden määrittelemät kriteerit ja pyrkisin täyttämään ulkopäin asetetun keinotekoisen lokeron. Tai sitten en.

Mä olen maailman kaunein nainen kaikkien niiden mielestä, joiden mielipiteellä on tässä asiassa mitään merkitystä. Se riittää.

 

Ei millään tavalla.

 

[QUOTE="vieras";26682102]Miksi kaikki heti olettaa että kauniilla olisi hyvä itsetunto?[/QUOTE]

Ei se ole mikään automaattinen syy-seuraussuhde, mutta keskimäärin kauniita ihmisiä kehutaan enemmän kasvuiässä kuin rumempia. Ja kasvuiässähän se itsetuntokin yleensä kehittyy.

 

Joskus olen miettinyt että miten ihanaa olisi käydä kaupassa niin ettei kukaan kiinnittäisi huomioa minuun...Sekin osaa olla melko raastavaa...Menet minne vain niin keräät katseita...Oikeasti, ei sekään herkkua ole!!!

 

[QUOTE="...";26682127]Ei se ole mikään automaattinen syy-seuraussuhde, mutta keskimäärin kauniita ihmisiä kehutaan enemmän kasvuiässä kuin rumempia. Ja kasvuiässähän se itsetuntokin yleensä kehittyy.[/QUOTE]

Itsetunto ei ole mikään pysyvä ominaisuus vaan vaihtelee paljonkin. Toki lapsuuden kokemuksilla voi olla paljonkin siihen vaikutusta, koska ovat niin tunnepitoisia, mutta ärsyttää tämä myytti hyvästä tai huonosta itsetunnosta, joka olisi sitä sitten päivästä toiseen, kun se saattaa vaihdella päivän sisälläkin.

 

Kai sitä täytyisi olla enemmän varuillaan?

 

Mä olen tosi kaunis No, ainakin omasta mielestäni. Mun mielipide asiaan on; jos ei pidä itsestään ihmisenä, eikä pidä itseään nättinä/kauniina eli toisin sanoen oma pärstä ällöttää, on silloin muutettava omaa sisintä eikä ulkokuorta. Pitää muistaa että kauneus on katsojan silmässä, tosi kaunis toiselle on toiselle vain tavis. Koskaan ikinä ei voi miellyttää jokaista maapallon ihmistä, siispä mulle riittää tieto siitä, että hyväksyn itseni tämän näköisenä ja pidän itseäni jopa kauniina

 

[QUOTE="eee";26681684]Mä olen itse keskivertoa kauniimpi, ja rupesin pohtimaan, miten se on elämääni vaikuttanut. Tulin siihen tulokseen, että ei se elämästä helpompaa tee. Hauskempaa joskus saattaa tehdäkin.[/QUOTE]

laita kuva. haluan nähdä kauniita ihmisiä

 

Omasta mielestäni olen normaalin näköinen. Osaan olla myös kaunis, mutta osaan olla myös etova ja ruma. Saan miesten päät kääntymään ja nautin siitä. Mutta olen edelleen ihan normaali ja jos valokuvan ottais niin tuskin mua kauniina kukaan pitäis.

 

[QUOTE="pop";26682167]Itsetunto ei ole mikään pysyvä ominaisuus vaan vaihtelee paljonkin. Toki lapsuuden kokemuksilla voi olla paljonkin siihen vaikutusta, koska ovat niin tunnepitoisia, mutta ärsyttää tämä myytti hyvästä tai huonosta itsetunnosta, joka olisi sitä sitten päivästä toiseen, kun se saattaa vaihdella päivän sisälläkin.[/QUOTE]

No tietääkseni en ole sanonut mitään sellaista, että itsetunto olisi päivästä ja ikävuodesta toiseen aina sama. Se nyt vain on tosiseikka, että lapsuudessa ja nuoruudessa saadut kehut ja kannustukset vaikuttavat positiivisesti aikuisiän itsetuntoon. Ja kauniita ihmisiä kehutaan keskimäärin enemmän (muustakin kuin ulkonäöstä).

 

Olen kaunis. Halutessani seksikäs ja miehet kiinostuvat.. mutta että TOSI kaunis. En tiedä ehkä se olisi pissi noussut hattuun. Olisin ollut suosiossa koulussa. Nyt olin todella ujo. Ehkä olisi ollut poikaystäviä ja ihmissuhteet olisi menneet eri tavalla.
Hyvä näin. luonteeseeni sopii paremmin olla tavallinen

 

[QUOTE="...";26682127]Ei se ole mikään automaattinen syy-seuraussuhde, mutta keskimäärin kauniita ihmisiä kehutaan enemmän kasvuiässä kuin rumempia. Ja kasvuiässähän se itsetuntokin yleensä kehittyy.[/QUOTE]

hyvä itsetunto ei ole ulkonäön kanssa paljoa tekemisissä. Minulla on kauniita ystäviä. Oikeasti he ovat ihan tavallisia, mutta huonon itsetunnon takia pynttäytyvät vähintään tunnin aamuin. Ovat siis joka päivä täydessä tällingissä. Itse olen kaunis, mutten todellakaan silloin kun väsyneenä, tukka likaisena laahustan verkkareissa kauppaan ja ei edes mieleen juolahda mitä muut mahtaa ajatella..