Miten tutista eroon???

["Milli"]

Poika 2v3kk ja erittäin tutin perään. Ennen söi tuttia vain nukkuessa, mutta nyt uhmaiän alettua pitäisi olla tutti suussa koko ajan...ja usein jopa kaksi samanaikaisesti! Olen ottanut tutit pois päivisin ja antanut ne vain kun nukutaan, mutta haluisin pikkuhiljaa luopua niistä kokonaan, mutta voi sitä riemua kun ne kaivetaan ennen nukkumista esiin...

Olen yrittänyt houkutella antamaan ne oraville, jättämään mummille tai selittänyt että vauvat syö tuttia, mutta vastaus on aina vaan ei. Toki voisin vain heittää ne menemään ja valvoa seuraavat yöt kunnes tottuu nukkumaan ilman, mutta kun se just alkoi nukkumaan hyvin niin ei millään jaksais taas valvoa... Millä ja minkäikäisinä teillä on päästy tutista eroon???

 

["vieras"]

Meillä oli juuri 2-vuotiaana tuteista luopuminen, sillä olin päättänyt että 2-vuotis synttäreiden jälkeen tutit lähtee! ja hieman ennen synttäreitä niistä päätettiin luopua.. Tein niin, että leikkasin tutit rikki ja näytin roskista jossa rikkinäiset tutit olivat. Ei tule itselle kiusausta antaa tuttia eikä jossittelua, paskana olivat ja sillä sipuli.

 

["Vieraš"]

Leikkaa ne tuttiosat poikki ja anna pitää tutit henkisenä turvana

 

["Tiina"]

Meillä toisen lapsen tutti heitettiin mökillä jäniksille, 2 v ja toisen tutin vei mörkö. Esikoinen keksi sen kun tuttit oli hävinnyt korista jossa tutteja pidin

 

["vieras"]

Meilläkin leikattiin tutit rikki. Varmaan parempi näin kun heittää roskiin, lapsi itsekin ymmärsi asian ja hoki muutaman päivän "tutti rikki"...

 

["Jeba"]

Meillä päästiin tutista kun se kumi meni siitä rikki, tyttö itse sen puri miltei poikki ja mie sitte salaa nappasin kokonaa ja voi ihmetystä kun tuttia oltii imetty niin paljon että se meni rikki. Noh vähän aikaa tyttö tahtoi nukkua sen risan tutin kanssa kunnes eräänä päivänä tahtoi heittää sitten sen itse roskiin

 

[Taaperonäiti]

Minusta se vaan täytyy ottaa pois, jos ei oravat ja jänissadut auta, niin kylmästi pois. Niin mä olen tehnyt molemmille mukuloille. Pari iltaa sitä huudettiin ja sitten se unohdettiin. Minusta yli 2veen huuto ei ole vaarallista, vaikka ikävää se onkin.

 

["vieras"]

Mun mielestä on paras saksia ne rikki, voihan siitäkin syyttää jotakin tonttua tms. Silloin lapsi näkee ne verrattuna tuohon roskiin heittoon jolloin lapsi voi ajatella että ne tutit on vaan hukassa ja etsii ja vinkuu niitä pitkään.

 

[Tutia]

Lapsi laittoi itse roskiin noin kahden ja puolen vuoden iässä. Sitä edeltävästi asiaa oli pohjustettu ainakin puoli vuotta; luettu tutista luopumisesta kertovia kirjoja ja leikitty tutin kadottamis -leikkejä. Pohjustustyö kannatti, sillä lapsi teki lopulta itse päätöksen luopua tutista, eikä huutoa tai edes tuttien perään kyselyitä ole ollut. Ainoastaan ylpeätä selitystä, "etten enää tarvii tutteja!"

 

[lauru]

Meillä kans leikattiin ensin pieni pala päästä pois ja annettiin kuitenkin sänkyyn mukaan. Joka ilta pienennettiin sitä tuttiosaa ja parin illan päästä leikattiin se kokonaan pois. Vielä sai yöksi ottaa sen käteen ja sitten puhuttiin siitä, että se on rikki ja lapsi sen ymmärsi. Ekana iltana puolisen tuntia itkua perään, sen jälkeen ei mitään! Välistä vieläkin sanoo kun näkee tutin, että tutti meni rikki. Ja poika oli silloin ehkä 1v8kk tai jotain ja ikää nyt ens viikolla 2v.

 

["ilona"]

Mä en lähtisi antamaan lapsen päättää asioistaan. Jos sinä päätät, että tuteista täytyy luopua, niin älä kysele lapseltasi sitä.. muuten osoitat hänelle, että valta on lapsella (niinhän se valta onkin lapsella, jos hän saa asioista päättää).
Lapsi tuntee turvallisuutta, kun vanhempi päättää hänen asioistaan. Kun sinä olet päättäväinen etkä epäile päätöksiäsi, voi tuteista luopuminen mennä lapsen kannalta yllättävänkin sujuvasti ja kivuttomasti.

 

[Taaperonäiti]

peesi sulle!

 

["vieras"]

Sattuipas ajankohtainen keskustelu Me laitettiin 20 minuuttia sitten 1v9kk lapsi nukkumaan ilman tuttia. Leikkasin tuttiosasta puolet pois ja näytin tuttia, että voi voi kun se on mennyt rikki. Lapsi itki vähän ja kysyin, haluaako katsoa sitä tai ottaa sen mukaan sänkyyn. Pudisteli vain päätään ja itki vähän lisää, ei halunnut koskeakaan tuttiin ja lupasin viedä sen pois kun sen näkemisestä tulee paha mieli Lapsi rauhoittui ja jäi sänkyyn ihan rauhallisesti ja ei ole tähän mennessä itkenyt, pitää sellaista "unilaulua", samanlaista ääntelyä kuin aina iltaisin ennen nukahtamista.

Lapsi ei puolivuotiasta vanhempana ole käyttänyt tuttia kuin nukkuessaan, mutta hammaslääkäri näki heti että tuttia on syöty, niin haluan tutista eroon ennen kuin suuhun tulee mitään ongelmia. Ennusti ristipurentaa jos tutin käyttö jatkuu vielä pitkään, ja mulla oli itselläni lapsena tosi paha ristipurenta joka vaikeutti syömistäkin ja sit sain inhottavat hammasraudat. En halua omalle lapselle samaa. Ajattelin ensin et jätetään tutti sit kun lapsi osaa puhua edes vähän (nyt vaan muutama sana) ja voitais jutella asiasta, mut kun näköjään alkaa puhua aika myöhäänkin, niin hammaslääkärireissu muutti mun mielen

 

[Mintus]

Mä ostin pojalla vähän ennen kaksivuotispäivää tosi hienon auton kaapin päälle ja kerroin että sen saa kun heittää tutin roskiin. Eipä tarvinnut kauaa odotella. Auto oli metallia, joten vaikka se otettiinkin sitten pari ekaa yötä unikaveriksi ei siitä oikein tutin korviketta saanut Mutta hyvin toimi.
Tytön kanssa laitettiin ne vajaa kaksi vuotiaana pussiin ja oksalle, josta orava olikin ne hakenut. Ja voi ihmetystä sinne oli sitten ilmestynyt ikiomat kottikärryt tilalle.

 

[Beep]

Itse leikkasin tutin rikki ja sitä yritti sit suuhunsa, mut ei oikein onnistunut. Meni parin yön itkulla tutin kaipuu ohitse. Onneksi.

 

[Beep]

[QUOTE="ilona";27109359]Mä en lähtisi antamaan lapsen päättää asioistaan. Jos sinä päätät, että tuteista täytyy luopua, niin älä kysele lapseltasi sitä.. muuten osoitat hänelle, että valta on lapsella (niinhän se valta onkin lapsella, jos hän saa asioista päättää).
Lapsi tuntee turvallisuutta, kun vanhempi päättää hänen asioistaan. Kun sinä olet päättäväinen etkä epäile päätöksiäsi, voi tuteista luopuminen mennä lapsen kannalta yllättävänkin sujuvasti ja kivuttomasti.[/QUOTE]


Tää on niin totta.

Pari vaihtoehtoa voi antaa (ei tuttiasiassa) toisinaan, sellasia jotka sitten käy kumpikin ettei suutu kun lapsi valitsee väärän! (Heh)

 

[Oisku]

Meillä 2,5 v lapsi ja ollaan jo jonkin aikaa juteltu siitä että laitetaan tutti kohta pois. Tutti on ollut vain kotona unilla käytössä, hoidossa ei ole ollenkaan ollut mukana, eikä päivisin kaipaa sitä. Tänään päätin että nyt saa jäädä, ja sovittiin että kun on jo iso tyttö niin ei tarvitse tuttia. Ja lupasin käydä ostamassa heti maanantaina uuden Hello Kitty unilelun "isolle tytölle" joka ei käytä tuttia. Päiväunille nukahtaminen oli tosi hankalaa, nyt ilta meni vähän paremmin. Saa nähdä miten yö menee.

Riippuu vähän lapsestakin miten tuo kannattaa tehdä. Esikoisen kanssa viskasin tutit suoraan roskiin ja hyvin meni. Tämä toinen on luonteeltaan varsin paljon huonommin sopeutuva, joten otettiin tämmöinen pehmeämpi lähestymistapa.

 

["mona"]

Meillä meni kanssa 2,5vuotiaana sellaseksi että huus koko ajna tuttiensa perään. Aiemmin oli ollu vaan yötutti. Se oli tosi rasittavaa. Huus niiden tuttien perään jos ei niitä saanut ja jos sai ne, niin muuttu sellasent kärttyseks ja väsyneeksi.

Päätettiin et tutit heitetään pois, pojalle sanottiin et ne oli likaisia ja heitettiin ne roiskiin. Parina iltana nyyhkytti huuli väpättäen et "eiks mulla oo enää yhtään tuuttia". Oli aika sydäntäsärkevää kyllä, mutta oikea ratkaisu.