Tutista eroon?!?

["nyt"]

Kertokaas nyt mulle, missä vaiheessa mä teen mitäkin. Nyt on kevään mittaan tulossa paljon muutoksia meidän perheeseen, ja ennenkaikkea ensi kuussa 2 vuotta täyttävälle neidille. Hän nukkuu vielä pinnasängyssä ja syö tuttia öisin. Tutti on todella, todella rakas. Aina kun sanotaan että nyt lähdetään nukkumaan niin "tutti" on eka sana mikä tytön suusta tulee. On siis todella tärkeä kapistus.

Kesäkuussa syntyy tytölle pikkusisarus ja ennen sitä pitäisi siis luopua pinnasängystä, siitä tutusta ja turvallisesta, omasta sängystä! Samoin tutista voisi luopua, onhan tuota ikää kuitenkin jo. Ollaan muuttamassa uuteen kotiin, ehkä touko-kesäkuussa ja sitten vielä se pikkusisko tai veli. Eli paljon on muutoksia luvassa pikkuiselle neidille, niinku meille kaikille.

Mutta, se itse kysymys, missä järjestyksessä nuo teen? Muuttoon ja vauvan syntymään nyt ei voi vaikuttaa ajallisesti, mutta sängyn vaihtoon ja tutista luopumiseen voi. Eli kumman teen ensin? Sänky saadaan todennäköisesti ostettua vasta ensi kuussa, kun nyt ei tällä hetkellä ole heti varaa ostaa. Mutta, ehtiikö neiti sitten tottua ennen kesää uuteen sänkyyn JA tutista vieroittamiseen, jos molemmat lykkääntyy. Kun ajattelin, että oisko helpompi opettaa uuteen sänkyyn vielä tutin kanssa. Vai alkaisinko nyt vierottaa tutista ja sitten kun se sujuu, ja saadaan se sänky hommattua niin vaihdettaisiin sänkyä. Vai annanko suosiolla syödä tuttia kesään asti, mutta sitten kun jos vauvakin syö. Ääh, tämä on vaikeaa, uskokaa tai älkää.

Olen kiitollinen, jos joku jaksoi lukea "vuodatuksen" ja yrittää edes ymmärtää sitä ja vielä vastaisikin jotain Nimim. äiti joka kauhulla odottaa sitä, kun joutuu ottamaan rakkalta sen tärkeän esineen, tutin, pois.

 

["Jotain"]

Järjestykseen en ota kantaa, mutta meillä lähti 1 v 9 kk ikäiseltä tutti pari viikkoa sitten todella kivuttomasti, vaikka etukäteen pelkäsin mitenkähän tuo tuttimaakari siihen suhtautuu. Leikkasin salaa palan pois tutista ja näytin lapselle, että rikki meni. Lapsi yritti imeä tuttia ja sitten totesi että joo, rikki, heitetään roskiin. Ja se oli siinä. Parina seuraavana päivänä kyseli nukahtamishetkellä tuttia ja toisteli lausetta "tutti on rikki". Mutta ei esim. kertaakaan itkenyt. Pari yötä oli vähän levottomampia, mutta ei mitään infernaalista.

Uuteen sänkyyn totuttamisesta ja tuttivieroituksesta sen verran, että molemmat kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen pikkusisaruksen tuloa, ettei lapselle tule tunnetta että vauva vie hänen sänkynsä ja että on kamalaa kun vauvalla on tutti ja hänellä ei.

 

[anve]

Meil 1½v:n tytön kans luovuttiin tutista siten et keräsin vaihvihkaa kaikki tutit roskiin (vein ne piharoskiin saakka etten saa niitä takaisin) ja tytön kanssa yhdessä laitettiin suusta tutti roskiin (tämä tapahtui päivällä päiväunien jälkeen). Tyttö itki lohduttomasti reilun tunnin (äiti siinä kaverina) ja kävi väliin kattoon roskista (nappasin tutin sieltä vaihvihkaa ja leikkasin tuttiosan pois). Tutti jäi niillä itkuilla.

Ota tutti nyt pois, helpompi se on nytten mitä sit ku vauva syö tuttia! Mut jos nyt otat tutin pos ni pidä sit kans pääs, eläkä anna sitä tuttia missään olosuhteissa takaisin (hävität kaikki tutit jo etukäteen ni ei tule kiusausta antaa takaisin).

Kylt se uuteen sänkyyn tottuminenki menee omalla painollaan.

 

[anve]

Onko teidän tytöllä jotain lempihahmoa (hello kitty, muumi, prinsessa tms) osta uudet lakanat ja petää uudet mieluisalla olevat lakanat sinne uuteen sänkyyn

 

["Solmu"]

Tai tuttihan voi mennä "vahingossa" rikki ja lapsi luopuu siitä itse laittamalla roskiin. Itse leikkasin aikoinaan kaikista tuteista kumiosan pois ja lapsi huomasi itsekin, että rikki on ja yhdessä tuumin ne vietiin roskapönttöön ja sinne jäivät. Uuteen sänkyyn voisi siirtyä tutista luopumisen jälkeen ikään kuin ison tytön palkinnoksi... =)

 

["a p"]

[QUOTE="Jotain";22931474]Järjestykseen en ota kantaa, mutta meillä lähti 1 v 9 kk ikäiseltä tutti pari viikkoa sitten todella kivuttomasti, vaikka etukäteen pelkäsin mitenkähän tuo tuttimaakari siihen suhtautuu. Leikkasin salaa palan pois tutista ja näytin lapselle, että rikki meni. Lapsi yritti imeä tuttia ja sitten totesi että joo, rikki, heitetään roskiin. Ja se oli siinä. Parina seuraavana päivänä kyseli nukahtamishetkellä tuttia ja toisteli lausetta "tutti on rikki". Mutta ei esim. kertaakaan itkenyt. Pari yötä oli vähän levottomampia, mutta ei mitään infernaalista.

Uuteen sänkyyn totuttamisesta ja tuttivieroituksesta sen verran, että molemmat kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen pikkusisaruksen tuloa, ettei lapselle tule tunnetta että vauva vie hänen sänkynsä ja että on kamalaa kun vauvalla on tutti ja hänellä ei.[/QUOTE]

Noin mäkin olen sen kaavaillut, että hyvissä ajoin molemmat pois. Mutta onko nyt jo liian myöhäistä, mitä luulette? Kakkosen LA kesäkuun loppupuolella.

 

["äiti"]

Anna tutin olla siihen saakka kun vauva syntyy. Yhdessä siirrätte tutin vauvalle jossain vaiheessa. Sänky vaihtoon heti kun mahdollista.

 

["a p"]

Onko teille muille äideille tehnyt kipeää kun otitte lapselta tutin pois?? Siis sillei henkisesti. Mua jotenki harmittaa että joudun ottamaan tutin pois. Se kasvattaa vielä enemmän lasta, eikä hän enää olekaan vauva. Joo, tiedän, ehkä outo ajattelutapa. Tässä nyt on muutenkin tunteet niin herkällä masuvauvan takia

 

["Solmu"]

[QUOTE="a p";22931507]Noin mäkin olen sen kaavaillut, että hyvissä ajoin molemmat pois. Mutta onko nyt jo liian myöhäistä, mitä luulette? Kakkosen LA kesäkuun loppupuolella.[/QUOTE]

Sinnehän on mun mielestä vielä hyvin aikaa. Nyt jos toteutatte, niin luulis, että hyvin hän tottuu...

 

[....]

Heti nyt pois tutti, koska muuten on tosi kateellinen vauvan tutista. Voipi mennä monta viikkoa itkien... mutta ei voi mitään.

 

[anve]

[QUOTE="a p";22931525]Onko teille muille äideille tehnyt kipeää kun otitte lapselta tutin pois?? Siis sillei henkisesti. Mua jotenki harmittaa että joudun ottamaan tutin pois. Se kasvattaa vielä enemmän lasta, eikä hän enää olekaan vauva. Joo, tiedän, ehkä outo ajattelutapa. Tässä nyt on muutenkin tunteet niin herkällä masuvauvan takia [/QUOTE]

kyllä, tai meillä teki isälle vielä enempi pahaa mitä mulle. Illalla kävi moneen otteeseen kattoon tyttöä ja ku tuli huoneesta ni tuumas "siellä se nukkuu ilman tuttia".

 

["mamma"]

SUosittelen ottamaan tutin pois jo vaikka ensi yönä. Ja kerralla. Ei mitään pikkuhiljaa vierottamista. Meillä 2 lasta ja molempien kohdalla toiminu hyvin se et etukäteen on leikattu tuttiosat kokonaan pois kaikista tuteista. LApsi on saanu yrittää imee ja todeta et rikki on. Näin molemmat on luopunu tutista melko kivuttomasti. Ja kun on kaikki tutit rikki niin itekin on helpompi pitää päänsä kun ei oo tuttia mitä antaa. Kun kerran on tutin ottanu pois niin missään nimessä ei saa antaa enää takasin vaikka olis mikä itku.

Sit kun on päässy eroon tutista niin sit se sängyn vaihto. Mut kuitenkin hyvissä ajoin ennen muuttoa. Lapselle ei pitäs kahta isoo muutosta tulla samaan aikaan.

 

[anve]

[QUOTE="äiti";22931518]Anna tutin olla siihen saakka kun vauva syntyy. Yhdessä siirrätte tutin vauvalle jossain vaiheessa. Sänky vaihtoon heti kun mahdollista.[/QUOTE]

Meil 1v joka syö tuttia, mietin ennen vauvan syntymää et otanko tutin pois, en ottanu.. mut nyt siirtyy tutin pois ottaminen ainaki sinne et vanhempi täyttää sen 2v (vauva syö myös tuttia) ja et saan kumpaseltaki tutin yhtä-aikaa pois. Isompi himoitsee vauvan tuttia.

 

["a p"]

kyllä, tai meillä teki isälle vielä enempi pahaa mitä mulle. Illalla kävi moneen otteeseen kattoon tyttöä ja ku tuli huoneesta ni tuumas "siellä se nukkuu ilman tuttia".

Tää tekee mulle ihan äärettömän kipeetä, ja ehkä mä teen tästä vielä tekemällä vaikeempaa. Mutta kun neiti on vaan niin söpö, vauvamainen vielä tutti suussa! Joo, edelleen, saatan kuulostaa ihan typerältä.

 

["a p"]

[QUOTE="mamma";22931552]SUosittelen ottamaan tutin pois jo vaikka ensi yönä. Ja kerralla. Ei mitään pikkuhiljaa vierottamista. Meillä 2 lasta ja molempien kohdalla toiminu hyvin se et etukäteen on leikattu tuttiosat kokonaan pois kaikista tuteista. LApsi on saanu yrittää imee ja todeta et rikki on. Näin molemmat on luopunu tutista melko kivuttomasti. Ja kun on kaikki tutit rikki niin itekin on helpompi pitää päänsä kun ei oo tuttia mitä antaa. Kun kerran on tutin ottanu pois niin missään nimessä ei saa antaa enää takasin vaikka olis mikä itku.

Sit kun on päässy eroon tutista niin sit se sängyn vaihto. Mut kuitenkin hyvissä ajoin ennen muuttoa. Lapselle ei pitäs kahta isoo muutosta tulla samaan aikaan.[/QUOTE]

Muuttoon ei valitettavasti voida ite vaikuttaa. Täällä maalla kun on erittäin harvassa se, että joku yksityinen tarjoaa vuokralle ja vielä kolmiota. Kunnan kautta taas on niin pitkät jonot ettei tosikaan. Ollaan oltu jonossa kolmioon jo kohta 2 vuotta mutta vieläki asutaan kaksiossa. Nyt päästiin jonon etupäähän koska syntyy toinen. Mutta silti voi viedä aikansa ennenku saadaan isompi. Mutta vaikka saadaankiin kolmio, ei ole tarkoitus laittaa tyttöä omaan huoneeseen. Sitten tulis jo liikaa muutoksia. Nukutaan kaikki samassa huoneessa ja ollaan miehen kanssa suunniteltu että siirretään sitten esikoinen ja kakkonen molemmat yhtäaikaa omaan huoneeseen kun vauvan yösyötöt harvenee.

 

[sunflower20]

Meillä vielä toi 1v10kk ikäinen poitsu syö tuttia enkä henno ottaa pois. Se on niin suloista kun se kaksin käsin sen suuhunsa laittaa kun mennään nukkuun.
Mä oon ajatellut että siinä synttäreiden jälkeen voitais siirtyä tutittomaan aikaan. Se oikeastaan johtuu siitä että tutit alkaa hajota enkä mä kuitenkaan enää halua ostaa uusia tutteja. Kunhan noilla pärjätään siihen asti ni saa syödä.

Esikoisella se tutin pois jättäminen meni toisella kertaa kivuttomasti. Se itse vei tutin mummin laukkuun kun mummi oli lähdössä pois ja sille tielle jäi. Vieläkin muistaa tarinan hyvin vaikka silloin oli vain vajaa kaksi vuotta...

 

[anve]

[QUOTE="a p";22931593] Nukutaan kaikki samassa huoneessa ja ollaan miehen kanssa suunniteltu että siirretään sitten esikoinen ja kakkonen molemmat yhtäaikaa omaan huoneeseen kun vauvan yösyötöt harvenee.[/QUOTE]

Meil kans tytöt siirtyi yhdessä omaan huoneeseen kun isompi oli 2½v ja pienempi 9kk ja todella hyvin meni!!

 

["Jotain"]

Meillekin on tulossa pikkukakkonen kesäkuun lopussa, ja pari viikkoa sitten siis lähti esikoiselta tutti. Eli mielestäni hyvin vielä ehtii. Meillä oli juurikin ajatuksena, että nyt se on tehtävä, että lapsi ehtii sen kunnolla unohtaa ennen uutta vauvaa. Samoin siirsimme lastensänkyyn tuossa loppuvuodesta, hyvissä ajoin ennen pikkusisarusta.

Ja kysymykseen siitä, ottiko koville äidillä. Kyllä! Lapsi vielä ehdotti, että "korjataan" kun näytin rikki mennyttä tuttia ja sitten kun sanoin että ei sitä voi korjata, sanoi "isi korjaa". (Meillä isi yleensä osaa korjata nekin jutut mitä äiti ei.) Kyllä otti sydämestä vastata, että ei isikään osaa sitä korjata. Ja katsoa kun pikkuinen vei itse tuttia roskiin, hyvä, etten alkanut porata. Mutta lapselle en tätä näyttänyt. En kehunut isoksi tytöksi, koska hän haluaa olla vielä vauva. Muutenkin teimme tästä mahdollisimman vähän mitään isoa numeroa lapsen nähden, koska uskomme että lapsi peilaa meistä monen tilanteen vakavuutta, ts. jos äitiä pelottaa, tilanne on pelottava, mutta jos äiti on rauhallinen, vaikka lasta pelottaa, se lievittää lapsenkin pelkoa. Ajattelimme niin miehen kanssa, että tämä luopuminen on nyt helpompi lapselle kuin sitten kun vauva on syntynyt ja lapsi näkee vauvalla tutin. Itse en pakottaisi esikoista "siirtämään tuttia vauvalle", koska sisaruksen syntymä on muutenkin lapselle kriisi, jossa joutuu luopumaan ainokaisen paikasta.

 

["Jotain"]

Meil kans tytöt siirtyi yhdessä omaan huoneeseen kun isompi oli 2½v ja pienempi 9kk ja todella hyvin meni!!

Näin mekin ollaan suunniteltu tekevämme. Nukumme vielä kaikki kolme samassa huoneessa, ja kuopus tulee sinne sitten kesällä myös. Ja sitten kun kuopus lopettaa yösyöpöttelyt/heräilyt, saavat vanhemmat vihdoin oman makkarinsa takas, mutta lastenkaan ei tarvitse yksin nukkua.

 

["vieras"]

Tekisin itse järjestyksessä: tutti pois, uusi sänky, muutto. Aikaa on juuri sopivasti, että ehdit vierottaa tutista ja totuttaa uuteen sänkyyn ennen muuttoa. Uuteen sänkyyn totuttelu voi viedä aikaa. Ainakin meillä aluksi meni hyvin, mutta parin viikon jälkeen tuli vaihe milloin ei meinannut pysyä sängyssä millään...huoh...

 

[Arwen Undomiel]

tutti heti tänään pois, pyydät tyttöä itseä viemään sen roskiin ja sitten se siitä. meilläkin meni näin ja parina päivänä vähän itkeskeli nukahtamisvaiheessa mutta se unohtuu pian. Sitten oma sänky ensi kuussa ja ne mieleiset lakanat on tosi hyvä keino. Meillä tyttö siirtyi omaan sänkyyn 6kk ennen kuopuksen syntymää ja meni oikein hyvin, teillä menee varmaan vielä paremmin kun on samassa huoneessa.

Nyt reipas ote vaan ja lapsen parasta ajatellen pistät tuulemaan nyt heti.