A
adnil18
Vieras
Mieheni sairastui noin vuosi sitten krooniseen, vakavaan sairauteen. Sairaus on tällä hetkellä hoidossa ja hallussa, ja hän käykin ihan kokopäiväisesti töissä.
Sairastumista seurannut vuosi on tietenkin ollut rankka sekä miehelleni että minulle. Meillä on 4-vuotias lapsi ja sairaus on vaikuttanut koko perheeseen.
Viime aikoina tilanne on kuitenkin pahentunut. Mieheni on kireä, vihainen ja hermostunut. Ei tietnkään jatkuvasti, pieniä hyviäkin hetkiä on, mutta pääsääntöisesti mennään aika säästöliekillä. Hän pelkää kuolemaa ja kertoi toissapäivänä työntävänsä kaikki tunteet pois. Hän ei halua puhua sairaudesta melkein ikinä, mutta silloin kun hän puhuu siitä hän toistaa miten epäreilua on, että hän sairastui, että häntä rangaistaan jostain.
Mieheni on erkaantunut minusta ja hänestä on tullut äkäinen minua kohtaan. Poikaamme hän pitää valittajana, marisijana. Hän ei ikinä lohduta poikaamme, jos tilanne sitä vaatii ja puhuu perheestä ikävällä tavalla. Minusta tuntuu usein, että me ollaan taakka hänelle. Muutenkin hän on vihainen melkein kaikelle ja kaikille. Otsakin on koko ajan kurtussa, hän oikeasti myös näyttää vihaiselta.
Hän on kovettunut niin paljon viime aikoina ja jättänyt minut oman elämänsä ulkpuolelle, että minusta tuntuu että meitä ei enää ole olemassa.
Hän haluaisi viettää kaiken vapaa-ajan tietokoneen äärellä ja hänestä on tullut entistä enemmän raha-orientoitunut.
Rahasta tulee jatkuvasti riitaa. Ne hän on myös entisestään erotellu. Ei ole meidän rahoja vaan minun ja sinun rahoja. Maksan itse yhteiset kulut (vuokrat, päivähoitomaksut, ruoan jne) ja hän laittaa hieman rahaa säästötilille. Minulle jää tuskin mitään käteen omasta palkastani, hänellä rahaa taas on. Näistä ei voi puhua. Hän suuttuu ja puhuu ilkeästi.
En tiedä mitä tehdä. Haluaisin tukea häntä, mutta miten tukea ihmistä joka ei ota tukea vastaan? Ja joka kaiken lisäksi on niin vihainen ja katkera. Kodimme ilmapiiri on niin huono, että tuntuu että en saa happea siellä.
Olen käyttänyt voimani poikamme ja itseni huolehtimiseen, mutta voimat alkaa olla vähissä.
Kaipaan yhä enemmän omaa tilaa, joka on vain minun. Olen miettinyt että sisustaisin vierashuoneemme omaksi huoneekseni, joka olisi minun turvapaikka. Juuri se fyysinen etäisyys mieheen tuntuu tällä hetkellä elintärkeältä.
Niin, ja kaikki vika on mieheni mielestä tietenkin minussa. Olen hullu ym.
Sairastumista seurannut vuosi on tietenkin ollut rankka sekä miehelleni että minulle. Meillä on 4-vuotias lapsi ja sairaus on vaikuttanut koko perheeseen.
Viime aikoina tilanne on kuitenkin pahentunut. Mieheni on kireä, vihainen ja hermostunut. Ei tietnkään jatkuvasti, pieniä hyviäkin hetkiä on, mutta pääsääntöisesti mennään aika säästöliekillä. Hän pelkää kuolemaa ja kertoi toissapäivänä työntävänsä kaikki tunteet pois. Hän ei halua puhua sairaudesta melkein ikinä, mutta silloin kun hän puhuu siitä hän toistaa miten epäreilua on, että hän sairastui, että häntä rangaistaan jostain.
Mieheni on erkaantunut minusta ja hänestä on tullut äkäinen minua kohtaan. Poikaamme hän pitää valittajana, marisijana. Hän ei ikinä lohduta poikaamme, jos tilanne sitä vaatii ja puhuu perheestä ikävällä tavalla. Minusta tuntuu usein, että me ollaan taakka hänelle. Muutenkin hän on vihainen melkein kaikelle ja kaikille. Otsakin on koko ajan kurtussa, hän oikeasti myös näyttää vihaiselta.
Hän on kovettunut niin paljon viime aikoina ja jättänyt minut oman elämänsä ulkpuolelle, että minusta tuntuu että meitä ei enää ole olemassa.
Hän haluaisi viettää kaiken vapaa-ajan tietokoneen äärellä ja hänestä on tullut entistä enemmän raha-orientoitunut.
Rahasta tulee jatkuvasti riitaa. Ne hän on myös entisestään erotellu. Ei ole meidän rahoja vaan minun ja sinun rahoja. Maksan itse yhteiset kulut (vuokrat, päivähoitomaksut, ruoan jne) ja hän laittaa hieman rahaa säästötilille. Minulle jää tuskin mitään käteen omasta palkastani, hänellä rahaa taas on. Näistä ei voi puhua. Hän suuttuu ja puhuu ilkeästi.
En tiedä mitä tehdä. Haluaisin tukea häntä, mutta miten tukea ihmistä joka ei ota tukea vastaan? Ja joka kaiken lisäksi on niin vihainen ja katkera. Kodimme ilmapiiri on niin huono, että tuntuu että en saa happea siellä.
Olen käyttänyt voimani poikamme ja itseni huolehtimiseen, mutta voimat alkaa olla vähissä.
Kaipaan yhä enemmän omaa tilaa, joka on vain minun. Olen miettinyt että sisustaisin vierashuoneemme omaksi huoneekseni, joka olisi minun turvapaikka. Juuri se fyysinen etäisyys mieheen tuntuu tällä hetkellä elintärkeältä.
Niin, ja kaikki vika on mieheni mielestä tietenkin minussa. Olen hullu ym.