miten toimitte kun lapsi ei syö juurikaan, huokailee kun tulee pöytään, työntää lautasta pois ja sanoo että ei tykkää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "piina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"piina"

Vieras
Mies suuttuu, kiroilee,sanoo lapselle että **** nyt syöt...loukkaantuu 5- vuotiaan lapsen huokailusta, hermostuu pahasti kun tulee mukaan nirsous. Lapsella on ollut jo vuoden hankalaa syöminen, juurikaan mikään ei maistu ja stressaantuu jo pöytään tullessa. Uskon että miehen natsi meininki on vaikuttanut ja lapsen kannalta tilanteita ei ole hoidettu oikein. Nyt sovittiin että vaaditaan lasta maistamaan vain yksi lusikallinen ja sen jälkeen päättää itse paljon syö. Mies vain vaati että maistamisen täytyy tapahtua nopeasti pöytään tultua ja sit pois jos ei enää syö. Mielestäni tilanteesta tehdään edelleen painostava jos on minuutti aikataulut eikä saa istuskella ja rauhassa maistella. Mies vaatii että nuo huonot pöytätavat, huokailu, negatiivinen palaute ruuasta ja lautasen pois työntäminen täytyy opettaa pois. Sen sijaan hyväksyy ruokapöydässä lapsilta ryystämisen, välineiden kalisuttamisen purukalustoon( ei tarvitse ottaa haarukkaa suusta pois huulet yhdessä vaan hampaat haarukan ympärillä), ei pidä niitä huonoina tapoina....lapsemme ruokailu hankaluudet huonontavat kuulema toisten ruokailu hetkeä niin paljon että se pitää ottaa henkilökohtaisesti ja provosoitua.

mikä on tähän oikea tapa toimia? Nyt miehelle järkeä päähän...
 
Jollei uppoa, pois pöydästä ja seuraavalla aterialla saa syödäkseen. Ei välipaloja. Emmää sentäs kelloa tuijota ton kanssa, se saa kyllä istuakin ja miettiä joskos söis tai maistas. Mutta pöydässä ollaan ihmisiksi ja tavat oltava. Joskus menee jotain kun rauhassa on pöydässä ja ite syö samalla kun juttelee lapsen kanssa.
 
Koitan olla kiinnittämättä huomiota lapsen syömiseen, syö jos syö. Joskus meillä on kausia ettei ruokaa mene oikeastaan yhtään, sitten on ilman ruokaa. En kiinnitä asiaan huomiota, muutaman kerran kysyn tosin että onko kiitos ja sitten laitan ruuan pois.
 
No mitäpä jos sopisitte että ensi viikon aikana mies ei sano sanallakaan ruokapöydässä tästä asiasta. Että vaikuttaisiko se yhtään lapsen käytökseen.

Minuuttiaikataulut ruokapöydässä on huono juttu. Joku aikaraja on kuitenkin pakko pitää ettei hitaammat istu paria tuntia. Mutta yleensähän pitäisi olla leppoisa fiilis ja ruokailun aikana jutella niitä näitä.

Ja se on hyvä, että nyt otatte käyttöön sen, että pitää edes vähän maistaa.
 
Luehan itse.

Mies kiroilee ja käyttäytyy huonosti. Ei kai se lapsi ikinä voi oppia syömäänkään rauhassa niin kauan kuin tuommoista miestä täytyy katsella samassa pöydässä. Minäkään en viitsi syödä vihaisten ihmisten seurassa.

Enkä minä. Miten laps saa syötyä ja rauhotuttuakaan jos isukki samantien menettää hermonsa sen hyvän esimerkin mukaan?
 
Meiilä annetaan ruoka lapselle eteen ja pöydässä saa istua meidän kanssa niin pitkään kuin huvittaa.. jos ei tee mieli syödä mitään niin ei ole pakko ja pöydästä saa nousta pois heti kun siltä tuntuu. Jos menee pelleilyksi niin sitten joutuu pois pöydästä parin varoituksen jälkeen. Pöytään saa toki palata, kun on pelleilyfiilis ohi. Jos ei ruoka maistu niin seuraavan kertan saa syömistä seuraavalla välipalalla/ruoalla.. välissä saa vettä jos janottaa. Välillä lapsi syö enemmän ja välillä vähemmän.. ruokailun päätteeksi totean vain aina, että hienosti syöty olipa ruokaa mennyt lusikallinen tai lautasellinen. En motkota, valita, ihmettele tai päivittele lapsen ruokailuun liittyviä asioita muille ihmisille lapsen kuullen.

Minusta olisi hyvä, jos ruokaan ja ruokailuun liittyisi mahdollisimman vähän voimakkaita tunteita olipa ne positiivisia (itsensä palkitseminen) tai negatiivisia (ruokailutilanteiden inho). Silloin myös suhtautuminen ruokaan on helpompaa vanhempanakin.. minä olen kasvanut kodissa, jossa ruoasta on nautittu, mutta sitä ei ole käytetty itsensä palkitsemiseen/lohduttamiseen.. miehen kodissa on taas aina ruoka ollut paras palkinto. Arvatkaas kumpi meistä on ylipainoinen? Minulle painonhallinta on myös helpompaa, koska en koe tarvetta ruokapalkintoihin.

Teidän pitää ap etsiä uusi tapa ruokailuun ja ruokailutilanteisiin.. Nyt vaan tiukkaa keskustelua miehen kanssa ja uusi suunnitelma miten toimitte. Sopikaa, että testaatte uutta toimintatapaa vaikka kuukauden ja sitten mietitte onko se hyvä vai onko vanha tyyli parempi. Silloin miehenkin on helpompi sopeutua kokeilemaan uutta lähestymistapaa kun sille antaa aikarajan. Tsemppiä!
 
Meillä kanssa 5v. Oli todella huono syömään ja kaikki oli pahaa eikä halunnut syödä oikeastaan mitään. Kunnes muiden asioiden seurauksena hänen todettiin sairastavan keliakiaa. Nyt kun on oikea ruokavalio niin syö tosi hyvin ja myös sellaisia ruokia mitä ei ennen suostunut millään maistamaan. Eli joskus taustalla voi olla myös sairaus tai allergiaa. Eivät lapset ilkeyttään nirsoile, kannattaa ainakin miettiä myös tätä vaihtoehtoa.
 
Kyllä ny molemmat nipotatte turhista asioista.......
Antakaa lapsen istua ihan omassa rauhassa pöydässä.
Jutelkaa mukavia. Älkää kiinnittäkö huomioo.
Ja palkitkaa jos maistaa. Älkää pakottako maistaa, vaan palkitkaa jos maistaa. Lahjoa saa.
 
Siis älkää kiinnittäkö missää negatiivisessa mielessä huomioo. Jutelkaa keskenänne ja lapsen kanssa mukavia. Suunnitelkaa vaikka kesälomaa, muistelkaa edellistä, jutelkaa päivästä, ja huomisesta
 
Kiroilu ei auta, mutta ei sekään ole kivaa, että lapsi huokailee ja murjottaa pöydässä. Sanotte, että maistaa pitää ja jos ei maistu niin pois pöydästä huokailemasta. Ja ylimääräiset välipalat pois.
 
Mies opettaa kyllä lapsen vihaamaan ruokailua.
Itseäkin hieman laittaa korvaan tuo käytös, joten epäilisin kyllä että lapsella on jotain pielessä. Ummetusta, mahakipa, allergiaa. Onko jotain ruokaa jota lapsi syö?

Tuosta pakottamisesta saa tosi pitkän ongelman myöhemmäksi. Itse olen nuorena asunut lapsipuoleni kanssa jonka biologinen vanhempi pakotti syömään. Vuosien alikasvuisuutta ja ahdistusta ruokia ja niiden koostumusta kohtaan. Vuosia meni joka päivä että saatiin taas nauttimaan ruokailutilanteesta ja itsenäisesti kokeilemaan eriruokia. Nyt ihan eri ihminen mutta jos käy kylässä biologisella vanemmalla ei syö juuri mitään.

Ruokailu on lapsen perusoikeus ja tilanteen pitää olla turvallinen.
 
Mielestäni voisitte kumpikin lopettaa omat niuhoilunne syömisen suhteen, ettei ruokailusta tulisi valtataistelua. Ei mielestäni tuon haarukan kalistelun kuulostelukaan normaalilta kuulostanut. Lapselle ruoka eteen, pitää maistaa kaikkea, sitten kun kaikki on maistettu saa poistua pöydästä. Usein lapselle löytyy jotain mieluistakin lautaselta, esim. Tomaattia, kurkkua tai vaikka perunaa, mstä kukakin nyt tykkää.
Kukaan ei kiroile, huokaile tai painosta, vaan syömisen pitäisi olla miellyttävä kokemus. Jos ei maistu joku, maistetaan ja jätetään syömättä.
 
Miehelle jaahya jos kiroilee ja riehuu poydassa.

Meilla toimi nirson lapsen kanssa tarralista. Loppuun syodysta paaruoasta aina tarra. 5. tarrasta karkkipalkinto (tikkari tms) ja 10. tarrasta pieni lelu. Toimii 5v seka 3v kanssa tosi hyvin! Mut tarroilla ei saa kiristaa ja muutenki ilmapiiri leppoisa tai ainaki neutraali.
 
Olen lepsu ruuan kanssa. Itse kärsin jonkinlaisesta syömishäiriöstä ja koitan varjella lapsen luontaista ruoan säätelyä. Kun lapsi sanoo olevansa täysi, saa heti lopettaa ruokailun. Kun on nälkä, saa pienen välipalan pääaterioiden välissä, mutta en tarjoa välipalaa muodon vuoksi. Lapsi syö siis 4-6 kertaa päivässä. Jos ruoka on pahaa, pitää maistaa lusikka ja saa leipää lisukkeeksi kunnes maha on täysi. Myös jälkiruokaa saa (jos sitä edes on) jo maistamisella. Meillä on käynyt vissiin hyvä tuuri, kun nirsoilua on lepsuilusta huolimatta tosi vähän.

Kaikki agressiivinen käytös ja puhuminen saa varmasti jonkinlaisen huonon suhteen ruokaan. Tavoite ruuan kanssa lie että se on vähän nautinto ja ennenkaikkea kehon polttoaine, kuin nukkuminen. Nukkuminenkin menee vaikeaksi jos lasta pakottaa makaamaan sängyssä virkeänä. Koittaisin puhua miehen kanssa ja keksiä jonkun yhtenäisen toimintamallin mitä teidän perheessä noudatetaan rauhallisesti ja määrätietoisesti. Helppo se on kyllä täältä sanoa. Tsemppiä, jospa se mies ymmärtäisi ettei ole ihan pikkujuttu miten ruokaansa suhtautuu lapsena.
 
[QUOTE="piina";30785833]Mies suuttuu, kiroilee,sanoo lapselle että **** nyt syöt...loukkaantuu 5- vuotiaan lapsen huokailusta, hermostuu pahasti kun tulee mukaan nirsous. Lapsella on ollut jo vuoden hankalaa syöminen, juurikaan mikään ei maistu ja stressaantuu jo pöytään tullessa. Uskon että miehen natsi meininki on vaikuttanut ja lapsen kannalta tilanteita ei ole hoidettu oikein. Nyt sovittiin että vaaditaan lasta maistamaan vain yksi lusikallinen ja sen jälkeen päättää itse paljon syö. Mies vain vaati että maistamisen täytyy tapahtua nopeasti pöytään tultua ja sit pois jos ei enää syö. Mielestäni tilanteesta tehdään edelleen painostava jos on minuutti aikataulut eikä saa istuskella ja rauhassa maistella. Mies vaatii että nuo huonot pöytätavat, huokailu, negatiivinen palaute ruuasta ja lautasen pois työntäminen täytyy opettaa pois. Sen sijaan hyväksyy ruokapöydässä lapsilta ryystämisen, välineiden kalisuttamisen purukalustoon( ei tarvitse ottaa haarukkaa suusta pois huulet yhdessä vaan hampaat haarukan ympärillä), ei pidä niitä huonoina tapoina....lapsemme ruokailu hankaluudet huonontavat kuulema toisten ruokailu hetkeä niin paljon että se pitää ottaa henkilökohtaisesti ja provosoitua.

mikä on tähän oikea tapa toimia? Nyt miehelle järkeä päähän...[/QUOTE]

Toivottavasti Idiootti miehesi! saa kuulla tulevaisuudessa sinun ja lastenne suusta samoja kirosanoja, kun vanhana pappana hän ei itse suostu syömään ruokia.
 
Teillä pitää kyllä viheltää tilanne poikki tuon ruokailun takia. Heti alkuunsa aikuisten tulee katsoa itseään peiliin ja tehdä kaikkensa, että ruokailu tilanteesta tulee rauhallinen ja mukava tilanne kaikille osapuolille. Syöty ruokamäärä ei korreloi kasvatuksen onnistuneisuutta. Lapsen ruokahalu saattaa vaihdella luonnollisestikin laidasta laitaan ja osa on luonnostaan pieniruokaisia. Aikuinen päättää mitä syödään ja lapsi syödyn ruokamäärän. Ruokailutilanne pitää rauhoittaa aikuisten toimesta samantein.

5-vuotiaalta voi jo kysellä, että millainen olo mahassa on, onko ummetusta tms. muuta vaivaa ja mikäli näin on, kannattaa hakeutua lääkärille selvittämään onko allergiaa tms. Jos jokin tälläinen aiheuttaa ruokahaluttomuutta.

Meillä esikoinen 6-vee aika useastikin valittelee pahasta ruuasta, huokailee tms. Totean vain, että tätä on nyt tarjolla jos ei maistu, niin ei tarvii syödä ja ruokaa on seuraavan kerran tarjolla muutaman tunnin päästä. Jos ei maistu, niin ei maistu enkä pakota syömään. Enkä tee asiasta numeroa. Itsellä vaikeuksia painon kanssa ja yritän suhtautua lasten kanssa rennosti ruokaan, jotta suhtautuisivat rennosti siihen ja oppisivat hahmottamaan sen, minkä verran oikeasti kannattaa syödä kulloinkin.
 
mun mielestä 5.v osaa sanoa onko nälkä vai ei ja uskoisin sitä
Meillä ruokaillaan koko perhe (tai ne jotka ovat kotona ruoka-aikaan) yhdessä , eli maistamisella ei ole kiire ruokailun yhteydessä jutellaan päivän asioista ja sellaisesta, nuorilla on monesti niin kiire kertoa juttuja että ensin alkuun tuntuu ettei kukaan syö (ruoka suussa ei puhuta)
Ruokailuun ei meillä kuitenkaan käytetä tuntitolkulla aikaa, vaan sopivan ajan kuluttua voi poistua pöydästä vaikka jollakulla olisi vielä kesken, mutta pääsääntöisesti lopetetaan yhtäaikaa ja yhdessä siivotaan jäljet ruokailun jälkeen
 

Yhteistyössä