Miten toimia työhaastattelussa, kun on raskaus päässyt "yllättämään"?

Se "ikävä tilanne" voi kyllä olla työnantajalla 10 vuottakin. Mä en tiedä, onko se hyvä vai huono juttu, että raskaudesta ei saa työhaastattelussa kysyä eikä työnhakijan tarvitse siitä kertoa. Tämä kun on johtanut siihen, että jokainen naispuolinen synnytysikäinen hakija on potentiaalinen raskaana oleva/epärehellinen. Rekrytoijan on siis aina suhtauduttava naispuoliseen hakijaan sillä ajatuksella, että hakija on tai hankkiutuu raskaaksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo työnhaussa ei toteudu niin kauan, kun naiset käyttävät suurimman osan perhevapaista. Jos miehet käyttäisivät puolet, niin naisen palkkaaminen ei olisi sen suurempi riski kuin miehen palkkaaminenkaan.

Joo, ainahan voi käydä niin, että nainen haluaakin jäädä hoitovapaalle ja alkaa sitten hankkia lisää lapsia... Ajattelin, että ap:n tilanteessa hän ilmeisesti olisi kuitenkin halukas palaamaan töihin aikaisemmin kuin vuosikausian päästä, jos unelmatyöpaikan olisi saamassa Mutta mistä sitä ikinä tietää, jos kotiäitiys alkaakin tuntua enemmän omalta jutulta tai tulee yllättäen uudestaan raskaaksi.

Mä ehdotin miehelle, että käyttäisi puolet vanhempainvapaasta, mutta ei se suostunut On onneksi pitänyt/pitää kaikki mahdolliset isyysvapaat ja pätkän hoitovapaastakin. Musta on ok olla kotona, mutta toivoin siksi miehen käyttävän vapaita, että uskon sen vievän työasioita tasa-arvoisempaan suuntaan.

Ymmärrän kyllä työnantajankin näkökulman, mies on yrittäjä ja sitten kun tulee ajankohtaiseksi palkata työntekijöitä, voi meillekin tulla eteen se, että naispuolinen työntekijä alkaa lisääntyä.

 

[QUOTE="vieras";24776942]

Mielestäni sekin on ristiriitaista, että naisen odotetaan nykyisin osallistuvan perheen elatukseen siinä missä miehenkin, ja miehen elätettävänä olemista usein arvostellaan ja halveksitaan. Toisaalta tällaisessa tilanteessa taas arvostellaan epärehelliseksi, kieroksi, ahneeksi, ilkeäksi ja ties miksikä, jos kehtaa töihin hakea. Todellisuudessa just sen työapaikan sivu suun meneminen voi tarkoittaa sille naiselle vuosiksi pienempiä tuloja, työttömyyttä jne. ja joutuu olemaan "miehensä rahoilla elävä luuseri". On siinä taas vaihteeksi naiselle paineita ja odotuksia; teetpä mitä tahansa, aina teet väärin.[/QUOTE]

Minä ole ollut juuri tuollainen mieheni rahoilla elävä luuseri, 4 vuotta, 2 lasta enkä päivääkään tehnyt töitä valmistumisen jälkeen, eli minimirahoilla elellyt. Ekan lapsen jälkeen yritin töihin, mutta en päässyt, joten päätettiin että toinen lapsi sit siihen väliin ja sit uutta yritystä töihin.

Mutta ainakin jos perheen sisällä (niinkuin vähän myös meillä) odotetaan naisen osallistuvan perheen elatukseen, niin kai sitä saa vastavuoroisesti odottaa miehen osallistuvan lasten- ja kodinhoitoon?

Minua pelottaa että kertomatta jättäminen antaa epärehellisen kuvan, niin silloinhan paikan pomo voi ärsyyntyessään tehdä työnteosta piinallista äitiyslomalta paluun jälkeen..

Oikeastaan en ole enää edes varma että onko kyseinen paikka se "unelmaduuni", koska sain lisätietoa paikan yhteishengestä ja pomosta, (kuulema kusipäämulkku ) työntekijööiden vaihtuvuus suuri ymsyms.. että eiköhän tämä ongelmakin ratkea tavalla tai toisella. Päätin että teen tilanteen mukaan, miltä sit tuntuu

 

No et kerro, eikä niillä oo oikeutta kysyä mitään.
Eihän sulla oo velvollisuutta edes kertoa ku muistaakseni 2 kk ennen äippäloman alkua, vaikka siis raskaus jo näkyis päällekkin.