Miten toimia tässä tilanteessa omien vanhempien kanssa?

[Kerpele]

Mun mielestä ei tarvitse sietää sellaisia ihmisiä jotka kohtelevat huonosti, ja ihan sama ovatko samaa verta vai ei.

Mun mielestä on aivan käsittämätöntä että on joku hiljainen sääntö että ihan sama mitä vanhempasi ovat sinulle tehneet tai tekevät niin aina pitäisi osata antaa anteeksi. Ei se niin mene. Sehän on sitäpaitsi VANHEMPIEN perimmäinen osa pitää huolta ja tukea jälkeläisiään (Ja antaa anteeksi virheet) eikä niin että jälkeläiset sitten ovat niitä taakan kantajia kun vanhemmat syytävät vaan paskaa niskaan.

 

[Nyt onnellinen isosisko]

Pitäiskö sinun hakeutua keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa? Se vois avata silmiä ja antaa voimaa tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Saat ehkä uusia näkökulmia asian käsittelyyn ja ehkä ymmärrät äitisi kannan asiassa. Toki päätöksen asiasta teet ihan itse.

Itse olen käynyt mielenterveyspuolella puimassa omaa suhdettani narsistiäitiin. Se on avannut silmät ja olen saanut uskoa omiin päätöksiin ja ajatuksiini. Ketään ei tarvitse miellyttää, tällä hetkellä välimatkaa äitiini on reilut 200 km, ja se on vähin mitä se voi olla.

 

["aloittaja"]

Kävin vuosi sitten ja psykiatri suositteli täysin irtaantumista. Vaikea päästää irti.

 

["Jonna"]

Sinulla ei ole velvollisuutta olla tekemisissä kenenkään kanssa, joka kohtelee sinua huonosti. Oli sukua tai ei. Ethän halua altistaa omia lapsiasi samalle myrkylle, joka on sinua vaurioittanut? Koska omatkin lapsesi kärsivät tuollaisen ihmisen vaikutuspiirissä, nyt jo. Mitä tulee muuhun sukuun, et tarvitse niitä ihmisiä, jotka uskovat narsistisen ihmisen paskapuheet! Päätöksen tehtyäsi tunnet kuinka helpottavaa se on ja pääset irti kaikesta paskasta. Suosittelen vielä hakeutumaan terapiaan asian tiimoilta.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Jonna";28420579]Sinulla ei ole velvollisuutta olla tekemisissä kenenkään kanssa, joka kohtelee sinua huonosti. Oli sukua tai ei. Ethän halua altistaa omia lapsiasi samalle myrkylle, joka on sinua vaurioittanut? Koska omatkin lapsesi kärsivät tuollaisen ihmisen vaikutuspiirissä, nyt jo. Mitä tulee muuhun sukuun, et tarvitse niitä ihmisiä, jotka uskovat narsistisen ihmisen paskapuheet! Päätöksen tehtyäsi tunnet kuinka helpottavaa se on ja pääset irti kaikesta paskasta. Suosittelen vielä hakeutumaan terapiaan asian tiimoilta.[/QUOTE]

En tiedä kuka uskoo ja kuka ei, suvussamme ei hirveästi jutella. Äiti kylvää sellaisia ikäviä sivukommentteja ja minua kohtaan käyttäydytään töykeästi enkä tiedä läheskään aina syytä.

Emme mene nyt juhliin. Sydän hakkaa ja olen ahdistunut, mutta mies sanoi hyvin ettei tilanne tuskin helpotu siellä käymällä. Saan taas osakseni ikäviä katseita, kommentteja ja vähättelyä. Sitten suren niitä pari päivää ja sitten pari päivää koitan unohtaa. Ehkä parempi vain päästää irti.

Olen miettinyt sitäkin, että äitini haluaa ehkä minulle uskotella juttuja, jotta eristäisin itse itseni- kuten nyt teen.

En tiedä. Kun vaan olisi edes hieman välittävä vanhempi.

 

["aloittaja"]

Vtsi mikä olo on kun ei nyt lähdetty. Syyllisyys ja huomaan miettiväni liioittelenko asioita, sitten kun palautan faktat mieleeni tieän että parmpi olla menemättä.

 

["Kreeta"]

Mistä noita sekopäitä äitejä oikein sikiää? Toivottavasti ei kaksplussan palstalta...

 

[pitikirjautuaulos]

Meillä on suvun kesken vietetty aina joulua, vähän ilkeillään aina, jne.. No yks joulu eräs sukulainen sanoi aika pahasti ennen joulua ja silloin päätin, etten mene sinne enää ikinä, aina vähän paha olo näiden ihmisten tapaamisen jälkeen. Sen jälkeen tää tyyppi on kiukutellut mulle, ei puhu jne. Siinäpähän kiukuttelee

Pieni suku ja mulla ainoat lapset, joten viettävät siellä nyt sit joulua ilman lapsia, ihan oman perheen kesken.

 

[Data]

Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmman mutta jokainen vanhempi ei lasta.

En tiedä muistinko tuon oikein mutta käy tähän hyvin. Sinulla ei ole velvollisuuksia äitiäsi kohtaan.

 

[Ma aa]

Tsemppiä! Ihan oikein teit.

Äitisi on sairas. Ymmärräthän, että nuo lapsen auton perässä juoksuttamiset ja päiväkirjan lukemiset ym. ovat asioita, joihin pystyy vain henkisesti sairas ihminen. Hän ei tule muuttumaan, ja sairastuttaa vain sinut jos et irrota itseäsi hänestä. Olet sen lapsillesi velkaa.

Ole tiukkana. Hae ammattiapua uudelleen jos et muuten pysty, puhu miehen kanssa, ystävien kanssa. Mieti, mitä pystyt antamaan lapsillesi enemmän, kun äitisi ei ole elämässäsi. Sivusta olen seurannut samanlaista tarinaa ja katsellut irtirimpuilua, se kannattaa!

 

["aloittaja"]

Hän on saanut isäni tähän mukaan ja tavallaan suren isän puolesta ettei meillä voi olla normaalia suhdetta äitini vuoksi. Oma henkinen jaksaminen pitäisi olla rautaa, että kestäisin jatkuvan piikittelyn, vähättelyn ja latistamisen.
Tajusin, että aina vähättelen perhettäni ja itseäni vaikka meillä menee ihan hyvin. Se tulee siitä kun aina olen joutunut vähättelemään välttääkseni kateutta. Äitini on siis suuttunut aina jos meillä on jotain hyvää tai kivaa. Yhdestäkään raskaudesta ei ole onnitellut vaan suuttunut ja ollut kylmä. Kun kysyin miksi ei voi edes yhtenä hetkenä onnitella sanoi syyksi, ettei tiedä miten pärjäämme jne.. On kerran katsonut lapsiani ja vanhin on nyt 7. Emme ole koskaan saaneet rahallista tai muutakaan tukea. Eli pärjäämisessämme ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Tää on täyttä paskaa. Sääli tässä on se, että ystävä piirini oli vielä vuosi sitten valikoitunut samantyyppisiin ihmisiin. Tajusin silloin, että olen yrittänyt hakea äidin tuomaa tyhjiötä samanlaisilla sairailla suhteilla. Viilensin niitä ja pärjään paremmin, tosin terveitä ystävyyssuhteita ei oikein ole jäljellä.

No tästä eteenpäin vain.. täytyy vaan järjellä ajatella nuo, eikä antaa säälille enää sijaa jos meinaan elää omaa elämääni. Niin surullista kuin se onkin.

 

[moekoe]

[QUOTE="aloittaja";28424155]Hän on saanut isäni tähän mukaan ja tavallaan suren isän puolesta ettei meillä voi olla normaalia suhdetta äitini vuoksi. Oma henkinen jaksaminen pitäisi olla rautaa, että kestäisin jatkuvan piikittelyn, vähättelyn ja latistamisen.
Tajusin, että aina vähättelen perhettäni ja itseäni vaikka meillä menee ihan hyvin. Se tulee siitä kun aina olen joutunut vähättelemään välttääkseni kateutta. Äitini on siis suuttunut aina jos meillä on jotain hyvää tai kivaa. Yhdestäkään raskaudesta ei ole onnitellut vaan suuttunut ja ollut kylmä. Kun kysyin miksi ei voi edes yhtenä hetkenä onnitella sanoi syyksi, ettei tiedä miten pärjäämme jne.. On kerran katsonut lapsiani ja vanhin on nyt 7. Emme ole koskaan saaneet rahallista tai muutakaan tukea. Eli pärjäämisessämme ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Tää on täyttä paskaa. Sääli tässä on se, että ystävä piirini oli vielä vuosi sitten valikoitunut samantyyppisiin ihmisiin. Tajusin silloin, että olen yrittänyt hakea äidin tuomaa tyhjiötä samanlaisilla sairailla suhteilla. Viilensin niitä ja pärjään paremmin, tosin terveitä ystävyyssuhteita ei oikein ole jäljellä.

No tästä eteenpäin vain.. täytyy vaan järjellä ajatella nuo, eikä antaa säälille enää sijaa jos meinaan elää omaa elämääni. Niin surullista kuin se onkin.[/QUOTE]

:hug:

Hyvällä mallilla olet jo, jos tunnistat sen ihmistyypin, josta pysyä kaukana!

 

[engel]

[QUOTE="aloittaja";28418131]Hän siis aloittaa sairaalloisen pommittamisen pakettejen, yllätyskyläilyjen jne. muodossa. Muut näkevät hänet laupeana lampaana ja minut ilkeänä tyttärenä joka tekee äidilleen pahaa.
Eli en jaksa tuota rumbaa enää uudestaan ja sitä, että yritän selittää muille etten ole paha.[/QUOTE]

Hei, tiedätkö mitä? en olisi niinkään varma, että kaikki uskoisivat äitiäsi. Nykyään näistä persoonallisuushäiriöisistä/ikävistä ihmistyypeistä kirjoitetaan niin paljon, että aika moni pitää tuntosarviaan pystyssä ja ymmärtää, etteivät asiat ole aina niin, kuin joku julistaa. Eli ole huoleti vaan ja ala katkoa välinne, jotteivat lapsenne ja sinä enää tarpeettomasti kärsi. Voit kertoa sukulaisillenne, että olet väsynyt iänikuiseen mollaamiseen ja että tämä ratkaisu on pakko tehdä. Kertoisin itse myös, että varautuvat sinun mustamaalamiseesi! Siinäpä sitten hoksaavat (ainakin fiksuimmat), kun äitisi aloittaa mollauksen, että totta puhuit.

Jaksamista vaikeaan elämäntilanteeseen. Selviätte varmasti.

 

["vieras"]

Kannattaa tutustua läheisriippuvuus käsitteeseen, co-dependency englanniksi. Voit saada apua tilanteeseen. Olet minusta jo aika pitkällä, kun olet noinkin paljon ymmärtänyt ja jo katkaissutkin välejä esim. huonoihin ystäviin.