Toggle sidebar

Miten toimia tässä tilanteessa omien vanhempien kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ääh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="aloittaja";28418106]Jos siis pidän muuhun sukuun yhteyttä äitini saa lisäspurtin joko haukkumiseen tai pakolliseen yhteyden pitoon joita en kumpaakaan jaksa sen enempää nyt kun meillä kuitenkin kolme lasta ilman ns. tukiverkkoa. Jaksamme siis muuten hyvin, mutta tälläinen henkinen helvetti on jäätävän tuskaista.[/QUOTE]
Tarpeeksi etäisyyttä, niin haukku ei kuulu!

Ja tuon voit kai tehdä sukulaisille selväksi, ettet halua kuulla äitisi puheita.
 
Kiitos kaikille kirjoituksista. Nyt kun luen ketjua uudestaan.. viha nousee,mutta sen tunteen olen päättänyt pitää poissa. Omasta mielestäni äitini on säälittävä.
Toivon voivani rakastaa ja kannustaa omia lapsiani elämässä eteenpäin enkä itsekkäästi tuhota heitä.

Kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rigel:
Tarpeeksi etäisyyttä, niin haukku ei kuulu!

Ja tuon voit kai tehdä sukulaisille selväksi, ettet halua kuulla äitisi puheita.
Click to expand...

Hän siis aloittaa sairaalloisen pommittamisen pakettejen, yllätyskyläilyjen jne. muodossa. Muut näkevät hänet laupeana lampaana ja minut ilkeänä tyttärenä joka tekee äidilleen pahaa.
Eli en jaksa tuota rumbaa enää uudestaan ja sitä, että yritän selittää muille etten ole paha.
 
Kyllä se viha sieltä puskee, jossain vaiheessa. Se on tervettä. Mutta revi itses irti. Laaditte miehes kanssa uudet yhteiset säännöt ja pyydät miehes tukemaan sua ja toimimaan tarpeen vaatiessa portsarina tai muuten vain suojamuurina.

Mun mieheni hyppäs noihin saappaisiin todenteolla, kunhan sain sen vain itse pyydettyä. Ja se auttoi. Kun joku otti enimmät solvaukset vastaan yms.
 
[QUOTE="aloittaja";28418131]Hän siis aloittaa sairaalloisen pommittamisen pakettejen, yllätyskyläilyjen jne. muodossa. Muut näkevät hänet laupeana lampaana ja minut ilkeänä tyttärenä joka tekee äidilleen pahaa.
Eli en jaksa tuota rumbaa enää uudestaan ja sitä, että yritän selittää muille etten ole paha.[/QUOTE]
Älä selitä. Välit poikki myös niihin ihmisiin, jonka tuon paskan uskovat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ääh;28417429:
Äitini on koko elämäni kohdellut minua henkisesti kaltoin. Nöyryyttänyt, ivannut (jos huomautan hän sanoo minun olevan herkkänahkainen), valehdellut, eristänyt muista jne.. (ei kerrota minulle mitään tärkeitä asioita mitä muille kerrotaan, jätetään kutsumatta juhliin, minun häät+lasten ristiäiset jne. on pilattu, tulee meille vaikka kiellän kun hän on päättänyt niin jne.. lista on loputon.)
Nyt olen vihdoin tajunnut, ettei tämä tule loppumaan koskaan. Minulle tulee pari päivää kestävä henkinen pahaolo kun tapaan hänet, nyt mietin onko se enää sen arvoista? Minulla on kuitenkin ihanat lapset sekä mies ja pahan olon tullessa olen henkisesti muualla jolloin kaikki aika on pois lapsilta.

Nyt on tulossa heidän kotona järjestettävät sukujuhlat ja sydän sekä järki sanoo etten enää halua mennä, mutta velvollisuuden tunto käskee menemään.
Meillä on pieni vauvakin ja vasta oli ristiäisissä nöyryytystä, joten miksi minun pitäisi aina antaa anteeksi olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Vai pitääkö? Voinko päästää irti ja olla menemättä hiljentäen samalla kokonaan yhteyden pidon?

Miehen puolelta ei ole miehellä sisaruksia eikä vanhempia, joten meidän suku on ollut ainoa. Kannattaako siitäkään pitää kiinni jatkuvan ivan ja ilkeilyn hinnalla?
Click to expand...

herää kysymys miksi olet niin riippuvainen äidistäsi, tämän mielipiteistä ja hyväksynnästä?

sanoit että hän pilasi ristiäisetkin,ihanko totta että hän ne pilasi? miten?huusi rivouksia papille ja tanssi tanko tanssia alasti? sitten ymmärrän,muuten en oikein. entä jos sinä tosiaan oletkin herkkänahkainen? oletko tullut ajatelleeksi sitä?

katsos kun ihmiset on erilaisia, mikä tuntuu toisesta siltä että maailma kaatuu jää tosielta huomiotta kokonaan. en siis lähtisi tuomitsemaan vanhempiasi tämän kertomusken perusteella.
 
[QUOTE="madame";28418170]herää kysymys miksi olet niin riippuvainen äidistäsi, tämän mielipiteistä ja hyväksynnästä?

sanoit että hän pilasi ristiäisetkin,ihanko totta että hän ne pilasi? miten?huusi rivouksia papille ja tanssi tanko tanssia alasti? sitten ymmärrän,muuten en oikein. entä jos sinä tosiaan oletkin herkkänahkainen? oletko tullut ajatelleeksi sitä?

katsos kun ihmiset on erilaisia, mikä tuntuu toisesta siltä että maailma kaatuu jää tosielta huomiotta kokonaan. en siis lähtisi tuomitsemaan vanhempiasi tämän kertomusken perusteella.[/QUOTE]
:laugh:
 
[QUOTE="aloittaja";28418203]Kiitos.

Kirjoitin tuohon kyseiseen viestiin jo vastauksen, mutta päätin ettei ole vastaamisen arvoinen.[/QUOTE]
Nimenomaan näin. Samoin jätät antamatta huomiota myös äidillesi ja kaikille muille vastaaville. Tsemppiä! Ensiaskeleet ovat vaikeipia, mutta kun huomaat, että elämä paranee, niin myöhemmin mietit vaan, että mikset tajunnut asiaa aikaisemmin (mutta älä silti sitä kadu).
 
Sairashan tuo siun äitees on, ja tulee pilaamaan samalla tavalla loppuelämäsi ja lastesi elämän kuin on tähänkin asti pilannut. Mun äiti käyttäytyi minua ja tytärtäni kohtaan aivan eri tavalla kuin sisaruksiani ja heidän lapsiaan kohtaan. Sai myös muut uskomaan, että olen vain herkkänahkainen ja hullu. Sanoin kiitos ja näkemiin koko suvulle, eipähän tarvitse kahtoa sitä epätasa-arvoista käytöstä, joka kohhdistui lähinnä mun lapseen. Tiesi, että sllä satuttaa mua pahiten.
 
Jollain tapaa kuulostaa siltä ettet ole hyväksynyt sitä että äitisi ei ole ollut sitä mitä olisit hänen toivonut olevan. Siinä tapauksessa pelkästään yhteydenpidon katkaiseminen ei vapauta sinua äitisi vaikutuspiiristä. Pyrkisin käsittelemään äitisuhdetta ehkä pitämättä yhteyttä äitiin.
 
Äitisi on sairas, narsisti. Mikään kertomasi ei ole normaalin ihmisen touhua, oikeasti!! Narsisti ei muutu, ei parane. Ota etäisyyttä, hanki vaikka lähestymiskielto, jos muu ei auta. Muuttakaa vaikka toiselle puolelle Suomea, jos tilanne niin vaatii. Et ole onnellinen niin kauan, kuin annat tuon jatkua. Lopulta romahdat ja masennut. mitä muuten sun mies tuohon kaikkeen sanoo? Eikö hän saa äitiäsi kuriin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja fifiia:
Jollain tapaa kuulostaa siltä ettet ole hyväksynyt sitä että äitisi ei ole ollut sitä mitä olisit hänen toivonut olevan. Siinä tapauksessa pelkästään yhteydenpidon katkaiseminen ei vapauta sinua äitisi vaikutuspiiristä. Pyrkisin käsittelemään äitisuhdetta ehkä pitämättä yhteyttä äitiin.
Click to expand...
Ei sitä välttämättä ikinä hyväksykään ja pieni toivonkipinä se on, kun saa roikkumaan suhteessa. Päätös yhteydenpidon katkaisemisesta tulee siinä vaiheessa, kun lopullisesti on ymmärtänyt, että toivoa ei ole. Sen jälkeen voi alkaa käsittelemään mennyttä. Tärkeintä välien katkaisussa on kuitenkin se, ettei altista itseään sellaiselle kohtelulle, joka lamaannuttaa ja vie elämäniloa.
 
[QUOTE="vieras";28418252]Ei sitä välttämättä ikinä hyväksykään ja pieni toivonkipinä se on, kun saa roikkumaan suhteessa. Päätös yhteydenpidon katkaisemisesta tulee siinä vaiheessa, kun lopullisesti on ymmärtänyt, että toivoa ei ole. Sen jälkeen voi alkaa käsittelemään mennyttä. Tärkeintä välien katkaisussa on kuitenkin se, ettei altista itseään sellaiselle kohtelulle, joka lamaannuttaa ja vie elämäniloa.[/QUOTE]

Tilanteen hyväksymysellä tarkoitakin jotakin tuon suuntaista että hyväksyy sen että äiti/vanhemmat ovat sellaisia kuin ovat. Yhteydenpidolla ei siinä vaiheessa ole merkitystä, sitä miten tuilisi toimia ei tarvitse miettiä tai kysellä muilta.
 
En ole tavannut äitiäni 20 vuoteen, sama pätee yhteen veljeen. Se on lopullisesti ohitse. Oman itseni takia. Ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmisiin, jotka kuitenkin aina vain loukkaavat.

Ala elämään omaa elämääsi ilman tuollaisia ihmisiä. Veri ei ole aina vettä sakeampaa.
 
Jos välien katkaisu äitiisi johtaisi välien katkeamiseen myös muihin sukulaisiin. Mieti ketkä sukulaisista ovat niitä, joihin ihan oikeasti et halua välejä katkaista ja haluat jatkossakin pitää yhteyttä. Miten pidät heihin yhteyttä nyt? Äitisi kautta, pelkästään sukujuhlissa tapaamalla? Jos näin on, korjaa asia ensin. Kerro näille ihmisille, että haluat pitää heihin edelleen yhteyttä ja suhteen yllä, vaikka olet oman jaksamisesi takia päättänyt ottaa etäisyyttä äitiisi. Toisaalta onko se oikeasti pahinta mitä voi tapahtua, Että välit katkeaa totaalisesti johonkin toiseenkiin sukulaiseen?

Itse katkaisin välini omaan isääni n. 10 vuotta sitten. Samalla meni yhteys koko sen puolen sukuun. En ole katunut. Joskus toki mietin miten hienoa olisi ollut, jos lapseni olisivat voineet tavat isoisoäitinsä. Nyt sekään ei enää onnistu, hän kuoli viime syksynä. Kuulin että hän olisi kovasti toivonut saavansa nähdä lapsenlapsenlapsensa, mutta toisaalta eipä kukaan koskaan ottanut yhteyttä minuun päin. Puhelinnumeroni on ollut 15vuotta sama, eikä edes salainen. Joten tuskinpa oli kovin aitoa halua tavata... Oma henkinen taakkani keveni ja elämä muuttui paljon valoisammaksi sen jälkeen kun suljin isäni pois elämästäni kokonaan, joten katumaan en ala. Suosittelen jopa samaa muille :)
 
Jos vaan enkku taipuu, suosittelen lämpimästi tutustumista ja syventymistä tähän palstaan.

http://community.babycenter.com/groups/a4725/dealing_with_the_in_laws_and_foo_family_of_origin

Keskustelu on suorasanaista, mutta ytimeen osuvaa. Itse sain paljon hyötyä tuolta, selkärankani kasvoi ja opin pitämään puoliani omia vanhempiani vastaan. Tärkeimpänä kuitenkin opin, että minä päätän omasta elämästäni, ja todella voin vapaasti valita, vietänkö aikaa myrkkykäärmeiden kanssa ja annanko niiden purra itseäni jatkuvasti vai en.
 
Minä olin ns. itsekäs ja laitoin oman perheeni, siis mieheni ja lapseni, omien vanhempieni edelle.

Ilmoitin vanhemmilleni että koska en yksinkertaisesti enää jaksa olla heille mielinkielin niin on parempi kun emme ole enää missään tekemisissä keskenämme.

Tämä tapahtui 10 vuotta sitten ja voin vilpittömästi sanoa tuon tempauksen olleen yksi viisaimmista jutuista mitä olen koskaan tehnyt. Enää ei tarvitse stressata turhanpäiväisistä asioista vaan saan elää omaa elämääni oman perheeni parissa.

Olisihan se toisaalta kiva jos lapsilla olisi isovanhemmat mutta onneksi meillä on miehen täti paikkaamassa tätä isovanhemmuus-juttua. Hän on lapsille kovin tärkeä, hänen luonaan on aina kiva käydä ja häntä on mukava tavata missä vain ja koska vain.

Mielestäni kenenkään ei tule olla niin nöyrä että ottaa kerta toisensa jälkeen henkisesti turpiinsa joltakulta joka nyt sattuu olemaan samaa sukua. Shame on you if you fool me once, shame on me if you fool me twice.
 
Kiitos vielä näistä aamun viesteistä.
Perehdyn linkkiin. Tiedän tavallaan miten väärin äiti tekee, mutta koska on aina jälkikäteen kieltänyt ja väittänyt minua sekavaksi raja häneen liittyvissä asioissa on hämärtynyt.
 
Ymmärrän että tilanne on tosi vaikea.

Toisaalta ehkä olet jonkin verran herkkä, kun mietin, niin kun perheessä on esimerkiksi 4 henkeä, niin minäkään en aina muista kertoa molemmille lapsille jotain asiaa, jota on suunniteltu. Edes tärkeitä asioita (ovat jo sen ikäisiä että heille kuuluu kertoa).Silti rakastan heitä kuin hullu.

Toisaalta manipuloiva ihmistyyppi, joka käännyttää muita ihmisiä sitä vastaan, jonka kanssa sukset ristissä, on pelottava. Ymmärrän että joillekin ihmisille selviytymiskeino on puhuminen vaikeasta asiasta, mutta eikö puhuminen vaikka suhteesta omaan lapseen kuuluisi tehdä vaikka lähimmälle ystävälle tai puolisolle tai vaikka näille molemmille. Sen sijaan ihmistyyppi, joka jahtaa toista vääristellen tarinaa ja vierittäen kaiken syyn toiselle mitä useammalle asiasta kertoo, on pelottava mutta toisaalta sellaisen saaminen omasta elämästä pois on vaikeaa ilman kaikkien välien rikkoutumista. Koska tällainen ihminen on pelottava, muut tottelevat hyvinkin pitkälle. En tiedä onko tuolle ihmistyypille diagnoosia, joka toimii kuten äitisi.vai onko se pelkkä luonteenpiirre. Minusta kyseinen ihmistyyppi on pahin mahdollinen.

Jos omiin vanhempiin ei voi luottaa ja he eivät selvästi toivo parasta perheelle, niin tilanne on vaikea lasten kannalta.

En tiedä onko parempi laittaa kokonaan välit poikki vai olla pinnallisesti väleissä jättäen kaikista luottamuksellisista asioista puhumatta, joka voi jollain tapaa tulla takaisin.
 
Ihminen joka vaatii että kaikki ovat hänen kanssa samaa mieltä tai jos ei, niin sitten kukaan ei saa olla kyseisen henkilön kanssa, koska ihminen myrkyttää kaikki toista ihmistä vastaan, on ainakin suvaitsematon mutta onko tuo sitä narsismia? Eikö äiti ole koskaan sanonut että ei on ei, kaikkien ei tarvitse olla sinun kaveri, silti jätät rauhaan...? en tiedä.
 
Tiedän etten ole liian herkkä vaan nimenomaan kestänyt liian kauan käytöstä. Asioiden kertomiset esim. ei ole yksittäinen asia vaan vuosia kestänyt eristäminen ja sen jälkeen naureskellaan kun en tiennyt.
A
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa