Miten teillä lääkäri toimii, jos lapsi ei suostu yhteistyöhön tutkimuksessa?

Eli jos lapsi ei halua näyttää korviaan tai avata suutaan tms. niin miten lääkärinne toimii sellaisessa tilanteessa?

Mie itehän _pakottaisin_ kipeän lapsen näyttämään korvat tai nielunsa..Mutta meijän omalääkärin mielestä se on turhaa, jos lapsi ei tahdo. Se on jo kaksi kertaa tehnyt niin, ettei tutki ollenkaan. 1v 4kk korvat jätti katsomatta, kun lapsi vastusteli ja tänään 6 vuotiaan nielun. Määräsi hänelle suorilta antibiootit..

 

No ihme lääkäri. Ei kai nyt pieneltä lapselta voi odottakaan yhteistyön sujumista välttämättä. Luulisi lääkärin ymmärtävän, että jotku asiant vaan täytyy tehdä eikä niitä voi taaperoikäseltä kysyä.

 

Kipeä lapsi on tutkittu väkisin. Aina. Ja oon samaa mieltä. Joka asiasta ei vaan neuvotella.

Hammaslääkäri päätti kerran 5-vuotiaan kanssa niin, että 3kk karkittoman, mehuttoman ja limuttoman kauden jälkeen katotaan asiaa uudestaan. Ja sittenpä mukula anto paikata kiltisti reiän alun.

 

Minusta on outoa, että tuo lääkäri ei anna miun "määrätä" lapsiani siellä vastaanotolla..Vaan "työntää" heidät pois sieltä.. Tavallaan kun ei tutki. Tänäänkin tosiaan 6v:n kanssa en saanut mahdollisuutta edes keskustella asiasta kun lääkäri totesi, että hän kirjoittaa antibiootit suoraan ja jos vaiva ei mene ohi, ensiviikolla uudelleen sinne näytille...

 

Minusta on outoa, että tuo lääkäri ei anna miun "määrätä" lapsiani siellä vastaanotolla..Vaan "työntää" heidät pois sieltä.. Tavallaan kun ei tutki. Tänäänkin tosiaan 6v:n kanssa en saanut mahdollisuutta edes keskustella asiasta kun lääkäri totesi, että hän kirjoittaa antibiootit suoraan ja jos vaiva ei mene ohi, ensiviikolla uudelleen sinne näytille...

On kyllä outoa. Tuohan tavallaan antaa lapselle luvan kieltäytyä tutkimisesta ja lapsen pelko vaan kasvaa, kun ei tarvi avata suutaan tms... :|

 

Tytön 3-vuotis neuvolalääkärintarkastuksessa tyttö ei tehnyt mitään,mitä pyydettiin. Lääkäri totesi vaan, että ei lapse tarvitse, jos lapsi ei halua...
Luin kotona neuvolakortin tekstin. Lääkäri oli kirjoittanut seuraavaa: "Terve, reipas ja yhteistyökykyinen lapsi." No just :headwall:

 

Meijän korvapotilas on ollut suurimmaksi osaksi tosi reipas, mutta jos on ollut känkkäränkkä niin meijän korvalääkäri on vaan rauhallisesti kertonut lapselle tarkkaan mitä tekee ja milläkin ja kertonut että ne on pakko katsoa. Nyt kun on vanhempi niin on vielä kertonut että kun huudat niin korvamuuttuu punaiseksi ja silloin hänen pitää katsoa kauemmin.

Reipas saa kaksi yllätystä, yhden per katsottu korva (ok, joskus on saanut neljäkin kun on sen pehmon korvat katsottu myös.

Niin nuorimmillaan tämä korvapotilas on ollut 1v kun on kerrottu, tuskin kauheesti ymmärsi mutta luulen että lääkärin päättäväinen ilme + ääni auttoivat

 

No onpas outoa
Kyllä kipeä lapsi täytyy tutkia, melkein keinolla millä hyvänsä.

 

No onpas outoa
Kyllä kipeä lapsi täytyy tutkia, melkein keinolla millä hyvänsä.

No mie oisin ollu valmis siihenkin, tarvittaessa, että vaikkapa vartija tulee auttamaan lapsen pitelemisessä miun lisäksi.. Mut ei näköjään lääkärille sopinut.

Mut siis oisin uskoakseni saanut puhuttua tilanteen ohi, jos lääkäri ei ois sotkenu kuvioita...

 

Häh! Meillä on kipeä lapsi tutkittu aina, omalääkärimme on siis asiansa tunteva ja osaava ja osaa ottaa myös nuo vähän yli vuosikkaat huomioon. Nuorin laittaa kyllä tehokkaasti hanttiin mutta kun ei ole vaihtoehtoja, niin ei ole.

 

Jestas...KAikki tarvittava on tehty vastusteluista huolimatta..

 

Viimeksi kun käytiin muksun tulehtuneita korvia näyttämässä, ei onnistunut ensin niin että lapsi on mun sylissä, rimpuili itsensä vaan irti, niin lääkäri pyysi paikalle hoitajan, joka sitten tiukassa otteessaan sai lapsen pidettyä aloillaan.Näin mun mielestä kuuluukin toimia, pakkohan ne korvat on katsoa..

 

Antaa leluja kateltavax ja ihan huomaamatta poika on yhteistyössä . Tosin korvat antaa kattoa, on niin tottunu siihen, että kääntää ite päänkin valmiix kun lääkäri sanoo, että katotaan korvat .

Ja me käydään yksityisellä lastenlääkäriasemalla, lääkäri ei välttämättä oo aina sama.

 

teillä on oikee asenne tohon tutkimiseen, mutta on vanhempia jotka syyttävät"pahoinpitelystä" jos väkisin tutkitaan.

 

Lääkärit ovat aina tutkineet lapset eikä kertaakaan ole jätetty katsomatta mm. korviin tai suuhun lapsen vastustelun takia. Yleensä ensin lääkäri/minä olemme jutelleet tarkastuksen tärkeydestä (jos lapsi tarpeeksi vanha ymmärtääkseen) tai pinemmän lapsen kohdalla olen ottanut kunnon otteen lapsesta ja pitänyt paikallaan tutkimuksen ajan.

Sairaus tai sen epäily ei ole leikin asia ja oman lapsensa parhaaksi siinä tekee, jos antaa tutkia (vaikka itkunkin säestämänä). Lääkärin tulisi ehdottomasti hoitaa työnsä eikä luistaa siitä, jos lapsi on vähänkin "hankala". Huomattaisin lääkärille jos ei hoida hommaansa ja jos ei siltikään vaihtaisin lääkäriä ja tekisin valituksen. Olen kerran tehnyt valituksen erään lastenlääkärin käytöksestä perhettäni kohtaan - saimme henkilökohtaisen anteeksipyynnön ja ko.lääkäri sai varmasti työnantajaltaan huutia.

 

No onpas outoa
Kyllä kipeä lapsi täytyy tutkia, melkein keinolla millä hyvänsä.

Näin juuri.

Eihän muuten tiedetä mikä on vialla, miten voidaan hoitaa jos ei tiedetä mitä hoidetaan?