Miten teillä toimittaisi tässä tilanteessa (teini-ikäiseen liittyvää)

[Maine Coon/]

Matkaa on 11 km, joten mitä tuossa nyt menee, 1½ tuntia.

Meillä käveli esikoinen ysiluokalla ollessaan 10km, kun myöhästyi linkkarista(oli viiminen linkkari, mikä olisi ollut perillä klo 15.30).Puhelimen saldo oli loppunut, joten ei voinut soittaa. Tulin naapurikunnasta kotiin ja ihmettelin missä on ja soitin, niin asia selvisi. Seuraavana päivänä oli jalat pojalla kipeät.

 

["vieras"]

Kävelyyn on mennyt jo niin paljon aikaa, että ei lapsi ole kaupungilla turhia notkunut. Antaisin olla, sanoisin että ensi kerralla voisi heti soittaa etten turhaan huolestu enkä rangaistusta määräisi. Olisit iloinen että sulla on tervehenkinen poika joka jaksaa kävellä tuollaista matkaa, harva "notkuja" siihen rupeis!

 

[Maine Coon/]

Kyllä, juuri näin. Mutta käsittelemättä sitä ei jätettäisi. Enkä todella ottaisi mitään nipon viittaa (tai kotityrannin viittaa sen takia että kehtaan olettaa että lapsi jotain kotitöitä jo tuohon ikään tekisi) ylleni siitä sen takia että en salli lapsen tehdä näitä virhearvioita ilman keskustelua.

Käsitellä asiat toki pitää.Meillä ap:n tilanteessa keskusteltaisiin napakasti, mutta asiallisesti.Tottahan toki kotitöitä 13v:n pitää tehdä.Ainakin meillä ovat tehneet ja tekevät edelleen.

 

["vieras"]

Matkaa on 11 km, joten mitä tuossa nyt menee, 1½ tuntia.

11 kilometriä? Tuskin valehteli teini kyydistä. Tai sitten syy on ollut TODELLA iso, eli teinin iso voi olla vaikka se tyttö. Tai pieni pala vapautta kevätillassa.

 

["vieras"]

Annat sen saman rangaistuksen minkä itsekin saat kun suunnitelmasi muuttuu tai ei ihan mene kuten suunnittelit ja ruoka myöhästyy.

 

[nokkimus]

onhan se poika lähtenyt ihan sovittuun aikaan kotia kohti. ihan varmasti on kerennyt miettiä asiaa matkalla

mä olisin 13-vuotiaana varmaan arvostanut sitä, että multakin olis kysytty tuossa tilanteessa mitkä ovat mun aatokseni asiasta. ja mulla oli tiukka kuri vielä vanhempanakin kuin 13v en osaa tietenkään eläytyä teinin vanhemman asemaan, mutta kyllä asiasta olis keskustelu.

 

[2good2be4gotten]

Voi tosiaan olla että teini on luullut saavansa kyydin jota ei olekaan saanut.
Ja kuitenkin jos matkoihin menee tuo aika kävellä niin silloinhan teini on lähtenyt kävelemään kotiinsa kun kyyti ei olekaan tullut/ollut. Ja jos myös tiesi vanhemmilla olevan kiire ilta niin ajatteli ehkä ettei ala "turhaan " pyytämään äitiään hakemaan kerta aiemmin olisi jo äidin kyydillä päässyt. Eli siis ajatteli kotiin kävelyn olevan pienempi paha.

En alkaisi rangaistuksia tuosta jakelemaan, kerta ei ole ilmeisesti mikään tapa. Puhuisin teinin kanssa siitä että kotiintuloajoista pidetään kiinni ja aian heti ilmoitetaan jos suunnitelmiin tulee muutos. Ja painottaisin että aina voi soittaa vanhemmilleen jos yllättäen tarvitseekin kyytiä tai mitä vaan.
Luottamus ja kunnioitus ansaitaan molemminpuolin.

 

[fjkgdf]

Tää palsta on niin hauska kun täällä väitetään aina ap:lle vastaan ihan tavan vuoksi.

 

["vieras"]

Kerro ap vielä mihin rankkuun päädyit.

 

[tiukka mikä tiukka oon]

En lukenut ketjun vastauksia kuin ekan sivun, mutta meillä tulisi sanktio. Ei vetele tässä talossa tuollainen meno. Ei todellakaan menisi läpi sormien, mitäs luulette tapahtuvan kohtsilleen, jos poika huomaa, ettei valehtelusta seurannut mitään.

 

[Maine Coon/]

En lukenut ketjun vastauksia kuin ekan sivun, mutta meillä tulisi sanktio. Ei vetele tässä talossa tuollainen meno. Ei todellakaan menisi läpi sormien, mitäs luulette tapahtuvan kohtsilleen, jos poika huomaa, ettei valehtelusta seurannut mitään.

Kenties ei valehdellutkaan? Jospa oli siinä uskossa että saa kyydin ja viime hetkillä selvisi ettei kyytiä ollutkaan tarjolla.

 

[Tallu -]

mä en usko rangaistuksiin, joten tällaisestakaan asiasta ei muuta seuraisi kuin keskustelua.

Näin meilläkin. Vähän juteltaisiin, jolloin tilanne selviäisi ja mä voisin ohjeistaa teiniä tulevia tilanteita varten. Tosin siinä vaiheessa, kun selviäisi, että toinen kävelee 11km:n päästä kotiin, niin voisin käydä hänet vielä autolla hakemassa. Siinä opetan teineille toisista huolehtimista ja välittämistä, oli tilanne mikä hyvänsä.

 

["riiviöiden äiti"]

Keskustelua sovittujen asioiden noudattamisesta. Jos toistuisi, niin sitten rangaistus. Ja teille jotka väitatte ettäliian tiukalla kurilla oppii vain valehtelemaan, niin eipäs opi, testattu on. Poika kohta 17 v, ja eilen ilmoitti heti että myöhästyy kotiintuloajasta 15 min. Ja kun maistoi alkoholia, kuukausi takaperin, kertoi sen samantien ja pyysi anteeksi, ei olisi jäänyt kiinni muuten varmaan , kyse oli n, desistä kirkasta.

 

[nyt se]

aloittaja on varmaan peiksemässä poikaansa. veikataan saako 1. henkaista 2. vyöstä ja kummalla puolella 3. joutuuko hakemaan risun 4. avokämmenellä vai 5. vetääkö suoraan nyrkillä päin pläsiä?

Mä veikkaan tuota vyötä ja solkipuolella

 

[xsvier]

Ekalla kerralla asia ehkä puhuttaisiin läpi. Tokalla kerralla kyytiin olisi tultava eli en luottaisi mihinkään selityksiin. Luottamus olisi ansaittava ensin siten että puheisiin voi luottaa.

 

[La Paset]

Kun tulee kotiin, ole aivan rauhallinen. Jos on kotona jotain nopeeta ruokaa, vaikkapa pitsaa, lämmitä se. Istukaa pöydän ääreen syömään. Jonkin ajan kuluttua sanot lapsellesi: " Kerro kaikki, minä kuuntelen".

 

["No niin"]

"Meillä ei uskota rangaistuksiin."

Ei herranjumala mikä meininki! Enpä yhtään ihmettele, miksi tunnen niin paljon huonokäytöksisiä kakaroita. Jos ei mistään ikinä tule rangaistusta, mitä se lapselle opettaa? Nimenomaan, että voi tehdä mitä huvittaa. En nyt sano, että tästä ko. tapauksesta olisi pitänyt tulla monen viikon aresteja, mutta etteikö lasta rangaista ikinä? Ei ihme, että koulussa on niin paljon häiriökäyttäytymistä, kun mitään ei kotona opeteta. Ja sitten opettajalle sanotaan: "Mutta eihän meidän Jani-Petteri!"

 

[siiiiis]

siis sä suostuit ite siihen et teini mene ekaupungille? ja sit valitat ettei teini ollu sulle kotona laittamas ruokaa ku olit jo antanu luvan mennä? noh huh huh. antaisin jonkun kohtuulisen sanktion ja pitäisin puhuttleun tuosta kotiintuloajan ylittämisestä

 

[Tallu -]

[QUOTE="No niin";28361271]"Meillä ei uskota rangaistuksiin."

Ei herranjumala mikä meininki! Enpä yhtään ihmettele, miksi tunnen niin paljon huonokäytöksisiä kakaroita. Jos ei mistään ikinä tule rangaistusta, mitä se lapselle opettaa? Nimenomaan, että voi tehdä mitä huvittaa. En nyt sano, että tästä ko. tapauksesta olisi pitänyt tulla monen viikon aresteja, mutta etteikö lasta rangaista ikinä? Ei ihme, että koulussa on niin paljon häiriökäyttäytymistä, kun mitään ei kotona opeteta. Ja sitten opettajalle sanotaan: "Mutta eihän meidän Jani-Petteri!"[/QUOTE]

Rankaisematta jättäminen ei ole sama kuin kasvattamatta jättäminen. Kun lapsi on koko ikänsä kasvatettu keskustelemalla ja opettamalla syy-seuraussuhteita sekä vastuuta, annettu malliesimerkkiä ja tehty mielikuvaharjoituksia, niin myös teini-iässä keskusteleminen onnistuu, eikä vastaavia tilanteita enää synny, kun teini saa rakentavaa palautetta käytöksestään. Ja tähän liittyy siis myös hyvään käytökseen kannustaminen huonon jäädessä mahdollisimman vähälle huomiolle, jolloin lapsen/teinin ei tarvitse hakea huomiota käyttäytymällä huonosti.

Koskaan en sano opelle, ettei meidän lapsi, vaan otan palautteen asiallisesti vastaan ja suhtaudun siihen kunnioituksella. Keskustelemalla kasvatettu teini neuvottelee asioista myös koulumaailmassa. Neuvottelutaito on mielestäni tärkein taito, jonka lapselleen voi opettaa ja josta hänelle on eniten hyötyä sitten, kun lentää pesästä.

 

[riiviöiden äiti]

Rankaisematta jättäminen ei ole sama kuin kasvattamatta jättäminen. Kun lapsi on koko ikänsä kasvatettu keskustelemalla ja opettamalla syy-seuraussuhteita sekä vastuuta, annettu malliesimerkkiä ja tehty mielikuvaharjoituksia, niin myös teini-iässä keskusteleminen onnistuu, eikä vastaavia tilanteita enää synny, kun teini saa rakentavaa palautetta käytöksestään. Ja tähän liittyy siis myös hyvään käytökseen kannustaminen huonon jäädessä mahdollisimman vähälle huomiolle, jolloin lapsen/teinin ei tarvitse hakea huomiota käyttäytymällä huonosti.

Koskaan en sano opelle, ettei meidän lapsi, vaan otan palautteen asiallisesti vastaan ja suhtaudun siihen kunnioituksella. Keskustelemalla kasvatettu teini neuvottelee asioista myös koulumaailmassa. Neuvottelutaito on mielestäni tärkein taito, jonka lapselleen voi opettaa ja josta hänelle on eniten hyötyä sitten, kun lentää pesästä.

EI asoista neuvottelu ja tekemättä jättämisestä seuraava sanktio/rangaistus ole toisiaan poissulkevia asioita. Meillä menettää oikeuksia jos rikkoo sääntöjä (eli saa rangaistuksen), mutta meillä on siis sopimuksia ja todellakin asioista puhutaan (ja neuvotellaan)

 

["vieras"]

Teini ilmoitti menevänsä koulusta suoraan kaupungille. Vähän pitkinhampain tähän suostuin. Poika olisi päässyt minun kyydissä kotiin puoli seitsemältä, mutta sanoi, että tulee kaverinsä kyydillä puolen tunnin päästä. No puoli kahdeksalta soitin pojalle ja kyselin, että missä on kun ei kotona vielä näy. Oli kuulemma kävelemässä kotiin, eli mitään kyytiä ei sitten ollutkaan, vaan poika valehteli siitä päin naamaa. Nyt tässä mietin, että millaisia sanktoita tässä jaetaan, kun poika kotiutuu.

Meillä varmaan keskusteltaisiin illan kulusta.

Etenkin tuo, että joutuikin kävelemään, ei välttämättä tarkoita, että poikasi olisi valehdellut kyydistä, vaan tilanne muuttui jostain syystä.

Jos selviäisi, ettei valehdellut, niin ei varmaan kummemmin rangaistaisi. Juttelutuokio riittäisi.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ei mitään sanktiota. mitäs lupasit jäädä kaupungille alunperinkään, kerta olitte sopineet, että poika tulee suoraan kotiin ja laittaa ruuan. ja kerta oli kävelemässä jo kotiin, voihan olla että tää kaveri oli valehdellut, että pääsee heidän kyydissään. eriasia, jos olis myöhässä tuntitolkulla tai et tietäis missä poika on tms.

 

["vieras"]

[QUOTE="Elämä on";28360338]Joo, eipä tarvii enää ihmetellä miksi lehdissä puhutaan nykyään, miksi nuorisolla on pahaolla ja käyttäydytään huonosti ja perseillään minkä keritään. Valtaosa tästäkin hienosta palstailevasta porukasta näyttää pitävän täysin normaalina sitä, että esiteini määrää miten ja missä järjestyksessä perheessä mennään. Hienoa kertakaikkiaan, eikö teillä todellakaan ole mitään todellisuudentajua hyvät ihmiset nykyään enää olemassa???[/QUOTE]

Hohhoijaa. Siis nytkö yhden tapauksen ja siihen liittyvän kommentoinnin perusteella vedetään johtopäätöksiä, että kaikkialla esiteini määrää.

Ensinnäkin tässä jutussa äidillä on oma harkinta pettänyt ja siitä on seurannut ongelmia. Hän itse antoi lapselleen luvan jäädä koulun jälkeen kaupunkiin ja tämä puolestaan kumosi ruokavelvoitteen, koska siitä ei muistanut sanoa että tämäkin muuten vielä pätee. 13-vuotias osaa jo ajatella. Kyllä hän varmasti tajusi, ettei homma mennyt nyt ihan ku strömssöössä kun tallusti kotiin.

Juttele poikasi kanssa hyvässä hengessä. Se yleensä auttaa huomattavasti enemmän kuin pää punaisena huutaminen ja mesoaminen. Ja olen sitä mieltä, että aikuiset johtaa taloutta, mutta se ei anna yksinoikeutta terrorisointiin. Lapset ovat ihan oikeita perheenjäseniä.

Asiat ei aina mene niinkuin haluaa, mutta tämä tulisi myös aikuisten muistaa perhe-elämän keskellä.

 

[....]

Kolmen lapsen äitinä, joista vanhin on jo voiton puolella teini-ikään nähden (19v), kaksi seuraava parhaillaan teini-ikäisiä, voin sanoa ainoastaaan sen verran, että ne vanhemmat täällä, jotka ovat TÄYSIN varmoja, että heidän lapsensa tottelee heitä aina, on rehellisyyden ja kunnollisuuden perikuva aivan varmasti, eivät varsinaisesti varmaan vielä tiedä mitä on tulossa. Omista lapsista, ja heidän ystäväpiiristään voin sanoa, että vaikka lapsi olisi kuinka kotona rajojen mukaan kasvatettu, niin monenlaista yllätystä kyllä saattaa tulla, se kuuluu osaltaan kasvamiseen, että niitä rajoja kokeillaan. Veikkaan, että jossakin vaiheessa myös Bluen lapsi kokeilee sitä rajojen rikkomista, siinähän se vanhemmuus sitten punnitaan, että kuinka tilanne ratkaistaan. Ap:n tapauksessa olisin kyllä itsekkin sanonut lapselle, että on myöhässä kotiintulo ajasta ja asiasta olisi keskusteltu. Samantapisia keskusteluja olenkin käynyt lasteni kanssa useasti, kyllä teinit tekevät paljonkin asioita, joista ei varsinaisesti vanhemmille "avauduta".

 

[Mrs Bean]

[QUOTE="mitämitä";28360497]Luuletko tosiaan,että se menee noin? Tai menee se jos olet pelotellut lapsesi niin,että ei uskalla päivää sanoa ilman sun lupaasi.
Varmasti tulet edestäsi löytäämään vielä sen valehtelevan penikan mikä on sun omasi[/QUOTE]

Ei varmaankaan pelottelusta ole ollut kyse Ennemminkin siitä että on tuonut ilmi sen ettei mitkään diipa daapat mee läpi. Ja tuosta valehtelemisesta, niin totta että jokainen lapsi/nuori sen jossain vaiheessa kokeilee, eri juttu sitten kuinka isosti. Työn puolesta olen kyllä tullut siihen tulokseen, että enemmän ne nuoret valehtelevat vcanhemmilleen joiden vanhemmille menee läpi kaikki kunhan tarpeeksi ajoissa ja hyvin selittelee ja muistaa vanhemmille pitää sellaista pintaa yllä että heille kertoo kaiken. Näiden, osan teidän mielestä tiukempien vanhempien nuoret taas tietävät että vaatii vähän enemmän töitä että omille vanhemmille menis läpi, koska he kysyvät takuulla tarkentavat kysymykset, joten valehtelu ei kannata jotkut tosin sitten korvaavat sen välttelyllä ja on toki sitten niitäkin vanhempia jotka liiankin tiukkoja, mutta sekään ei luo valehtelua niin paljon, kuin kaiken uskova vanhempi.