Sinulla on kaapissa jemmalaatikko, johon on ostettu kaikenlaista pientä kaverisynttäri / pikkujoululahjoja.
Sit yks lapsi on menossa synttäreille ja valitsette lapsen kanssa laatikosta sopivan lahjan: setti, johon kuuluu päiväkirja, osoitemuistio ja muistikirja, sekä tupsupäinen geelikynä.
Jätät setin odottamaan keittiöön sivupöydälle, että lapsi palaa koulusta ja voi paketoida lahjan ennen synttäreitä.
Lapsi tulee koulusta, ja kas kummaa... lahja onkin kadonnut.
Äkkiä laatikosta uusi lahja paketiin ja lapsi synttäreitä juhlimaan.
Isommat lapset palaa koulusta ja alat peräämään kadonnutta lahjaa. Kukaan ei tiedä mitään. Mukamas. 13v:n siskon penaalissa kuitenkin on just samanlainen geelikynä tupsupäineen, kun paketissa oli ollut.
Meillä kävi näin:
Aloin kyselemään kynästä... kuulemma vanha kynä, ollut jo iät ja ajat tytöllä.
Kerroin tytölle, että en oikein usko häntä, mutta jos hän niin väittää niin asia on kai sit niin. Sanoin, että olen vaan suunnattoman pettynyt, jos tyttö onkin sen setin ottanut omin lupineen, eikä uskalla tunnustaa.
Asia jää sinälleen - kukaan ei tunnusta mitään.
Ilta tulee, ja 13v lähtee maate. Kun kierrän toivottamassa hyviä öitä, tyttö itkee sängyssään. Kysyn, onko joku hätänä? Tyttö kertoo, että hän oli ottanut kynän ja vihkoset, koska ne oli ollut siinä pöydällä... ei oikein osannut kertoa syytä.
Sanoin tytölle että olen pettynyt siihen, että vei tavarat luvatta, mutta vielä enemmän siihen, ettei uskaltanut tunnustaa, vaan valehteli. Kuitenkin sanoin myös, että oli kiva, että tunnusti lopulta. Sovittiin, että tyttö ostaa jemmalaatikkoon viikkorahastaan uuden setin, ja muistaa enskerralla kysyä, että kenelle joku uusi esine tai muu vastaava kuuluu, eikä omi omineen itselleen tuosta vaan.
Oisiko tuosta vielä pitänyt teidän mielestänne enemmän vielä "rangaista", vai onko tuokin liikaa? Miten teillä olisi toimittu?
Sit yks lapsi on menossa synttäreille ja valitsette lapsen kanssa laatikosta sopivan lahjan: setti, johon kuuluu päiväkirja, osoitemuistio ja muistikirja, sekä tupsupäinen geelikynä.
Jätät setin odottamaan keittiöön sivupöydälle, että lapsi palaa koulusta ja voi paketoida lahjan ennen synttäreitä.
Lapsi tulee koulusta, ja kas kummaa... lahja onkin kadonnut.
Äkkiä laatikosta uusi lahja paketiin ja lapsi synttäreitä juhlimaan.
Isommat lapset palaa koulusta ja alat peräämään kadonnutta lahjaa. Kukaan ei tiedä mitään. Mukamas. 13v:n siskon penaalissa kuitenkin on just samanlainen geelikynä tupsupäineen, kun paketissa oli ollut.
Meillä kävi näin:
Aloin kyselemään kynästä... kuulemma vanha kynä, ollut jo iät ja ajat tytöllä.
Kerroin tytölle, että en oikein usko häntä, mutta jos hän niin väittää niin asia on kai sit niin. Sanoin, että olen vaan suunnattoman pettynyt, jos tyttö onkin sen setin ottanut omin lupineen, eikä uskalla tunnustaa.
Asia jää sinälleen - kukaan ei tunnusta mitään.
Ilta tulee, ja 13v lähtee maate. Kun kierrän toivottamassa hyviä öitä, tyttö itkee sängyssään. Kysyn, onko joku hätänä? Tyttö kertoo, että hän oli ottanut kynän ja vihkoset, koska ne oli ollut siinä pöydällä... ei oikein osannut kertoa syytä.
Sanoin tytölle että olen pettynyt siihen, että vei tavarat luvatta, mutta vielä enemmän siihen, ettei uskaltanut tunnustaa, vaan valehteli. Kuitenkin sanoin myös, että oli kiva, että tunnusti lopulta. Sovittiin, että tyttö ostaa jemmalaatikkoon viikkorahastaan uuden setin, ja muistaa enskerralla kysyä, että kenelle joku uusi esine tai muu vastaava kuuluu, eikä omi omineen itselleen tuosta vaan.
Oisiko tuosta vielä pitänyt teidän mielestänne enemmän vielä "rangaista", vai onko tuokin liikaa? Miten teillä olisi toimittu?
:heart: :flower: