Miten teidän muiden vajaa 3 vuotiaat menee nukkumaan?

[pööpö]

Meillä on poika 2v7kk. Nukkumaan mennään joskus hyvin, joskus huonosti. Junnusänkyyn siirryttiin puolivuotta sitten kun vauva tuli ja vei pinniksen. Poika jää melkein poikkeuksetta sänkyynsä, mutta sinne nukahtaminen onkin sitten toinen juttu. Usein touhuaa sängyssä omiaan pahimmillaan parikin tuntia; leikkii unikavereillaan, repii sängystä lakanat ja jutustelee sekä potkii seiniä. Nämä samat aktiviteetit ovat olleet jo pinnisaikoina, nyt välillä oli kyllä parempi jakso. Olen parhaani mukaan ollut huomioimatta, kuitenkin joka ilta käyn kamalan huudon kanssa hakemassa unikaverit tärkeintä lukuunottamatta pois, olempa joskus takavarikoinut tyynynkin kun sinne on tungettu lelukatras sisään.

ap:n ongelman ratkaisi supernanny televisiossa niin, että lapsi vietiin ihan normaalisti nukkumaan. Ensimmäisen ja toisen kerran takaisin sänkyyn kannettaessa todettiin vain, että nyt on aika alkaa nukkumaan. Sen jälkeen lapsi vain vietiin sänkyynsä takaisin, puhumatta hänelle mitään. Ensimmäisen illan aikana äiti toisti tämän n.100 kertaa toisena iltana muutamia kymmeniä ja sitten lapsi alkoi uskoa että kyllähän tänne on jäätävä. Olette varmaan tuota jo kokeilleet, mutta varalta laitoin kuitenkin...

Mekin olemme koittaneen melkein kaikkea. Päikkäreitä on kokeiltu jättää pois, mutta silloin nukahtaa väkisin viimeistään pikkukakkosta katsoessaan.

Hankala siinä on isin ja äidin alkaa herkistellä, kun toinen mesoaa omassa huoneessaan niin että seinät rytisevät puolilleöin. Jospa tämä tästä ajan kanssa...

 

[äiti ja nanny]

No meillä siirryttiin vasta hiljattain lastensänkyyn pinniksestä. Eka ilta meni hyvin. Toisena päivänä päikkäreille mentäessä karkas. Menin takaisin huoneeseen ja tein selväksi, että sängystä EI SAA TULLA POIS, ei jalallakaan!! Silloin kun tuodaan nukkumaan lauletaan unilaulu, sitten ovi laitetaan kunnolla kiinni ja lapsen on oltava sängyssä. Illalla oli sanonut isälleen, että ei saa tulla sängystä pois kun tämä oli vienyt lasta nukkuun. Meni siis perille..ainakin joksikin aikaa. Meillä tämä sängyssä pysyminen on ehdoton ja en ala keskustelemaan taikka palvelemaan. Kaikki asiat hoidetaan ennen nukkumaan menoa. Sängystä ei ole lupa lähteä yölläkään. Aamulla kun herää, huutelee minua ja menen sitten huoneeseen ja sanon, että huomenta ja saat nousta pois sängystä. Vähän armeija meninki, mutta en jaksa repiä hiuksia myöhemminkään..

 

[pööpö]

No meillä siirryttiin vasta hiljattain lastensänkyyn pinniksestä. Eka ilta meni hyvin. Toisena päivänä päikkäreille mentäessä karkas. Menin takaisin huoneeseen ja tein selväksi, että sängystä EI SAA TULLA POIS, ei jalallakaan!! Silloin kun tuodaan nukkumaan lauletaan unilaulu, sitten ovi laitetaan kunnolla kiinni ja lapsen on oltava sängyssä. Illalla oli sanonut isälleen, että ei saa tulla sängystä pois kun tämä oli vienyt lasta nukkuun. Meni siis perille..ainakin joksikin aikaa. Meillä tämä sängyssä pysyminen on ehdoton ja en ala keskustelemaan taikka palvelemaan. Kaikki asiat hoidetaan ennen nukkumaan menoa. Sängystä ei ole lupa lähteä yölläkään. Aamulla kun herää, huutelee minua ja menen sitten huoneeseen ja sanon, että huomenta ja saat nousta pois sängystä. Vähän armeija meninki, mutta en jaksa repiä hiuksia myöhemminkään..

Sängyssä pysymisen kannalta varmasti hyvä tuollainen ehdottomuus. Meillä poika käy kuitenkin yöllä pissalla silmät sikkuralla ja palaa takaisin nukkumaan. Jotta lapsi oppii yöllä kuivaksi, ei sängystä poistumista kannata kuitenkaan tehdä liian pelottavaksi... Tuli vaan mieleen, meillä kun ei yövaippaa olla käytetty puoleen vuoteen...

 

[Aq*]

Minulla 3v on nuorin ja silti kirjoittelen edelleen tänne =D Se on tullut vaan tavaksi enkä usko että ketään häiritsee. Ilmeisesti tätä yhtä kuitenkin......... =)

Meillä oli esikoisella tuollainen nukkumattomuuskausi 2,5-vuotiaasta lähtien (uhma siis) eikä siihen oikein auttanut muu kuin aika. Itse makasin vieressä usein 1,5-2 tuntiakin ennenkuin nukahti (siitäkin tavasta oli vaikea päästä irti myöhemmin). Meillä oli silloin myöskin vauva ja aika vaikeeta se aika oli. Vaati rautaisia hermoja (joita ei mulle ole suotu, silloin viimeistään se selvisi..).Miehestä ei apua ollut kun on iltatyössä aina. Itse olin iltaisin ihan hermoraunio kun useimmiten miehen tullessa kotiin olin vasta saanut esikoisen nukkumaan.

Parhaiten meillä toimi sellainen että silittelin lapsen paljasta selkää ja hyräilin. Siihen nukahti nopeastikin. HUono vain että keksin sen keinon vasta ihan lopuksi kun parin viikon päästä alkoi uhmakin helpottaa =).

 

[2,5 v]

Meillä nukkuu edelleen vieressä ja vauvat toisessa sängyssä. Ekan pari kuukautta oli valtavia mustasukkaisuus kohtauksia ja nuo juoksuttamiset ilmenivät sillä. Me oltiin siinä vuorotellen mukana vaikka sitten ihan keskellä yötä. Sitten lähdettiin koko joukolla taas rutiineihin ja nyt sitten ollaan yötkin nukuttu joitain poikkeuksia lukuunottamatta hyvin.

Jaksamista tuo alku vaati ja on se perheeseen tulevan uuden jäsenen tulo lapsellekin raskasta ja sen hyväksyminen vaan vie aikaa. Luottamus aikuisen läsnäoloon häviää ja sen paikkaaminen vaan vaatii aikaa. Niin minä olen tuon kokenut.

Tänään esikko ei nukkunut päikkäreitä ja nukahti tunti sitten samoin molemmat kaksoset. Toisinaan ite jaksaa valvoa, mutta jos nukuttaa niin sit vaan nukkumaan kun mahdollista.

Ai niin meillä mennään ekaks pesulle, sitten iltapala, hampaan pesu ja sänkyyn sitten valot pois ja luetaan, katotaan telkkua tms. ja nukahdetaan. Joskus nukahtamiseen menee 5 min tai sitten 2 tuntia ja kaikki sillä välillä ovat mahdollisia.

 

[asdaa]

Nää on kyllä aina vaikeita juttuja, kun asiat ei suju. Minä tein niin loppujen lopuksi jaksamattomuuttani, että siirsin lapsen sängyn omani viereen ja koko perhe menee yhtä aikaa nukkumaan (tyttö häärää nyt makuuhuoneessa, muttei yleensä uskalla poistua minnekään). Yleensä kömpii jossain vaiheessa meidän väliin ja tietyn pärräyksen jälkeen nukahataa. Kumpikaan meistä ei hänen touhuihinsa reagoi ennenkuin menevät jollain lailla yli. Oon ollu jo niin onnellinen, kun muutaman yön on jopa kömpinyt omaan sänkyynsä ja nukahanut sinne itsekseen. Juu-u ja tätä touhuilua on pahimmillaan kestänyt 2 h.

Aika tähän varmaan auttaa. Yritä ap. jaksaa!!

 

[ellivaan]

ei kannata mitenkään jutella tai kommunikoida, kun viedään takaisin sänkyyn tai käydään huoneessa...
lyhyesti vaan hyvää yötä ja ovi KIINNI. auttoi meillä kun oli pahin aika. lapsi halusi huomiota ja tuollainen ei ole huomiotta jättämistä, mutta lapselle "tylsää"...

 

[ellivaan]

ei kannata mitenkään jutella tai kommunikoida, kun viedään takaisin sänkyyn tai käydään huoneessa...
lyhyesti vaan hyvää yötä ja ovi KIINNI. auttoi meillä kun oli pahin aika. lapsi halusi huomiota ja tuollainen ei ole huomiotta jättämistä, mutta lapselle "tylsää"...

 

[Jossu Kesseli]

Meillä ei homma toimi. Poika on reilu 3-v ja samaa touhua ollut monta kuukautta. Kannetaan tai kävelytetään sänkyyn tunti tolkulla. On yritetty aikasta nukkumaan menoa ja myöhäistä nukkumaan menoa, aina sama juttu. Otinpa oppia jostain näistä super nanny ohjelmistakin. Eli, että rauhotetaan kunnolla, luetaan iltasatu rauhallisesti ja annetaan lapselle syliä ja jutellaan, kun vauva jo nukkuu. Ko. ohjelmassa se toimi. Ei meillä.

Jos käydään 3-vuotiaan kanssa samaan aikaa nukkumaan niin hän käy helpommin nukkumaan. Huutelee kyllä pitkään sängystä ja yrittää jutella. Olen myös mennyt viereen sänkyyn ja yrittänyt niin rauhoitella, mutta en jaksa sitä ilveilyä, poika osaa myös hämätä eli on nukkuvinaan, mutta räppää silmät auki ja nauraa päälle. Ja aivan sama millainen päivän ohjelma on ollut.

*
Konspiraatioteoria "mies" kun tulee tiettyyn ikään

 

[Jossu Kesseli]

Kaikki maailman 3-vuotiaat on liittoutuneet vanhempiaan vastaan. Kaikki tiedetään miten supernanny hoitas homman. Nytki pojan pitäs nukkua mutta se laulaa, "...juustotehtaan johatajana elän huoltavailla."

 

[Kahden äippä]

Meillä nukkumaan meno sujuu oikein sujuvasti, koska... *kehtaanko sanoakaan* 2v7kk nukkuu vielä pinnasängyssään tutin ja rievun kanssa (; Tutti ei enää ole käytössä kuin unilla, mutta on kyllä niiiin rakas kapistus, että oikein hirvittää, että se pitäisi napata pois... Nyt kesän aikana hankitaan myös "ison tytön sänky".

Mutta siis nukkumaan mennessä iltapala n. klo 20, hammaspesu, yöpuku, luetaan yhdessä pari kirjaa ja sen jälkeen lapsi sänkyyn, yövalo päälle ja musiikkia cd-soittimesta (aina ei halua tätä). Pääsisi varmaan ihan kepoisesti jo sängystä kiipeämään itse pois, mutta ihme kyllä ei ole tätä tehnyt. Nyt on päiväunille halunnut mennä usein meidän vanhempien sänkyyn ja jää kyllä sinnekin ihan kauniisti ja nukahtaa itsekseen eli junnusänkyyn siirtyminen ei tuo toivottavasti ongelmia.

Meillä myös 8kk kuopus, joten toivon, että iltarutiinit pysyvätkin näin sujuvina. Välillä meilläkin kyllä huudellaan illalla ja pyydetään sohvalle/viereen nukkumaan, vettä/maitoa ja mitä milloinkin. Silloin tällöin olen antanut tytön tulla vielä sohvalle pötköttelemään, kun olen ajatellut, että hänestä on mukavaa nukahtaa "seurassa", mutta eipä tuostakaan ole tapaa tullut.

 

[meillä.]

Meillä sujunu aina hyvin. Nukkuu omassa sängyssä, joka on kiinni parisängyssä. Eli laajennetussa perhepedissä. Illlalla äitikin muka käy nukkuu ja makaa. Lapsi rauhoittuu nopeasti siihen sit. Ei huutoa, protestointia eikä itkua. Koska äiti on vieressä. Se toimii meillä. Kaikilla ei toimi.

 

[meillä.]

niin ja sit nousen tietty ylös vielä.

 

[joanna30]

iltapala 20.00, hampaiden pesu, pari satua isin ja äitin sängyssä, sitten todetaan nukkumaan oman sänkyyn, vanhempien makuuhuoneessa. Sinne nukahtaa,kun on toivoteltu hyvät yöt ja kaunit unet. Iltasatuja max 3, jaksaisi kyllä kuunnella vaikka kuinka monta. Jos rauhaton tms, kerrataan päivän tapahtumat, tai puhutaan seuraavan päivän jutuista

 

[miuku-]

Meillä on kaksospojilla (3v) potat sänkyjen vieressä - sopii käydä niillä pissimässä, kun hätä tuntuu juuri nukkumaan mennessä useaan kertaan yllättävän.. Säännölliset iltarutiinit ja on tehty selväksi, että iltapalan jälkeen ei hypitä juomassa tms.

Meillä kyllä ihan ehdoton juttu on rauhoittumishetki ennen nukkumaanmenoa. Pötkötetään kaikki puolisen tuntia makuuhuoneen sängyllä ja jutustellaan päivän tapahtumista. Telkkarit, tietsikat ym on poissa päältä eikä tehdä muuta kuin keskitytään rauhoittamaan vilkkailta poikia. Rauhoitteluhetken jälkeen käydään vielä iltapissalla ja sitten mennään omiin sänkyihin. Lauletaan tutut laulut ja peitellään ja ovi jätetään raolleen. Jos pojissa on vielä virtaa, niin hiippailevat usein montakin kertaa sängystä ylös, mutta ei kiinnitetä muuta huomiota kuin käsketään takaisin omaan sänkyyn pariin kertaan. Sen jälkeen ei puhuta enää mitään ja jos vielä pomppivat ylös niin talutetaan vaan sänkyihinsä.
Huomiotta jättäminen on paras neuvo minkä osaan antaa. Meillä selvitään alle vartissa nukkumaan.

 

[Nasu.]

Meillä alkoi sama ralli pikkuveljen synnyttyä ja osittain jatkuu edelleen. Meillä parhaiten auttoi lahjonta eli käytiin vähän katselemassa leluja kaupassa ja sitten ruvettiin keräämään tarroja vihkoon. Ensin oli viisi tarraa ja nyt saa jotain kymmenestä tarrasta. Aina ei onnistu mutta meillä auttaa se että ollaan sängyn vieressä ja niin lähellä ettei sieltä pysty poistumaan. Niin ja päiväunet meillä on jääneet pois kokonaan ja sekin auttoi iltoihin kun yksinkertaisesti oli ihan sippi. Mutta on siis muitakin joilla lapset ei mene nukkumaan vaikka tuntuukin kun muilta kysyy niin aina kaikki sujuu hyvin

 

[Nasu.]

Siis jos ei meinaa suosiolla jäädä sänkyynsä niin sitten mennään sängyn viereen, mutta useimmiten poistutaan huoneesta. Tarroja ei myöskään saa jos ensin temppuillaan ja sitten vasta jäädään omaan sänkyyn. Yksi muistutus sallitaan ja sitten ei enää tipu ja joskus on jopa otettu tarra pois kun on ollut mahdoton show.

 

[meillä...]

siirryttiin junnusänkyyn 1,5v. Siinä vaiheessa 50x illassa kannettiin ainakin kuukaden ajan aina vain takaisin ja taas takaisin. Sitten alkoi pysyä omassa sängyssään. Nukahtaminen alkoi kestää sen sjaan aina vain kauemmin. Päiväunille tunnin ja iltaunille tunnin tai puolitoistakin! Jätetiin 2,5v päiväunet pois, toimii meillä. Nyt illalla uni tulee 15min sisällä yleensä iltarituaalien jälkeen. Ennen siis meni helposti 21-> 22:30, tai jos laittoi nukkumaan vasta 22, meni 23 asti... eli rauhoittuminen otti kuitenkin oman aikansa! Oli kyllä hankala vaihe.

 

[j.k]

Meillä 3-v juurikin tuota samaa..8 alkaa rauhoittuminen,puol 9 ollaan sängyssä lukemassa iltasatua ja 9 sammutetaan valot...2 tuntia menee vähintään ennenku poika unessa ja ei reagoida kuin siihen että talutetaan poika takaisin sänkyyn kun tulee pois.Meillä ei myöskään virikkeitä sängyssä ole muuta kuin tyyny,peitto ja yksi unilelu..meinaa hermoja kiristää ainanen iltataistelu jota kestänyt nyt noin 3kk...toivottavasti menee ajan kanssa ohi.Tsemppiä kaikille vanhemmille jotka taistelee lastensa kanssa nukkumaanmenosta!

 

[---neito-----]

Meillä poika täyttää ensi kuussa kolme vuotta. Meillä iltarutiinit alkavat sillä, että seitsemän aikaan aletaan laittelemaan puuroa ja samalla sitten aletaan kasamaan leluja ja muita levitettyjä tavaroita. Sitten kun puuro on valmis ja jäähtynyt syödään iltapala koko perheen kera. Sitten menemme yläkertaan, jossa makuuhuoneemme ovat. Siellä poika saa hetken katsoa esim. kirjoja tai tehdä jotain ihan pientä duplo juttua. Tähän käytetään 5-10 min korkeintaan. Sitten on iltapesu kylppärissä ja pissalla käynti ja sitten kömmitään äidin ja iskän sänkyyn möyhimään ja siellä sitten laitetaan tarpeen mukaan rasvaa poskiin (kuiva iho pojalla) ja pestään hampaat. Näiden jälkeen puetaan yövaippa (päiväs aikaan ei enää vaippaa) ja yöpuku. Poika sitten itse sammuttaa valot ja kömpii sänkyyn (ihan tavallinen sänky, jossa on laita ja aukko josta pääsee). Sitten laulamme unilaulut ja annamme pusut ja toivotamme hyvää yötä ja poistumme paikalta. Poika on sängyssä kahdeksaan mennessä ja nukahtaa yleensä n. 5-15 minuutissa. Joskus huutelee isää tai äitiä, mutta käymme vain toteamassa, että nyt nukutaan.

Meillä on aina ollut tosi selkeät päivä että iltarutiinit, ja poika tietää meidän hommat tarkkaan. Kun poika vaihtoi pari kuukautta sitten pinnasängystä tavalliseen sänkyyn, oli noin iltahommelit vähän hakusessa, mutta nyt olemme saaneet taas ne ruotuun. Pidämme tarkan luvun, että asiat tehdään aina samalla tavalla ja aikuiset määrää, mutta olemme myös vähän kuullostelleet, että millaisista rutiineista poika toivoo ja sitten pitäneet myös niistä kiinni.

Olisikohan nukahtamiseen apua, jos miettisi mikä illalla mahdollisesti estää rauhoittumista ja poistaa sitten niitä häiriötekijöitä? Ja sitten se, että tosiaankin aikuiset määrää mitä ja milloin tehdään. Kiukutella voi, mutta vanhemmat päättävät ja hellämielisyys pois.

 

[Ronja]

sama homatäälä

 

[epätoivossa]

Mitä mieltä olette siitä, että lapsi jätetään huoneeseen itkemään ja ovi laitetaan kiinni? Itkee siis oven takana, eikä todellakaan pysy sängyssä. Pinnis otettiin meillä kaksivuotiaalta pois kolme vk sitten ja jos ennen oli hermoja repivää, niin haluaisin tietää mitä täsä sitten on. Ei päikkäreille suostu, vaikka olisi kuinka väsynyt... Ei auta vieressä makaaminen, oven raolleen jättäminen tai oven kiinni laittaminen. Sama kakkapissajanonälkä-rumba joka ikinen ilta. Mä en jaksa enää...