Miten teidän lääkkeellinen keskenmeno on mennyt ?

Otsikossa tulikin jo tuo kysymys. Itse sain tiedon keskeytyneestä keskenmenosta viime viikolla ja ja viikko sitten, kolme päivää lääkkeitten oton jälkeen, alkoi pelkkiä hyytymiä sisältänyt vuoto, jonka takia jouduin sairaalahoitoon.

Nyt minua kiinnostaisi miten muitten lääkkeelliset ovat menneet. Tällä hetkellä jotenkin älytön masis sen takia että jouduin sairaalaan enkä kestänyt vuotoa kotonani niinkuin kaikki muutkin. Tällä hetkellä uudelleen yrittäminen on aika kaukainen haave. Olen varma että seuraavakin kuolee heti alkuunsa.

Tietoa itsestäni sen verran että esikko 9/05 4yk mukaan ja oppikirjan kanssa loppuun asti sitten keskenmenot 6/08 ja 9/08

 

Ensimmäinen keskeytynyt keskenmeno rv 12-13 pieni kuoli kohdussa(oli sairas) helmikuussa, no lääkkeellinen tyhjennys ja se tehtiin sairaalassa, koska pienelle tehtiin ruumiinavaus. NOin viikon-2 viikkoa kesti vuoto, ja palauduin nopeasti fyysisesti, siis oli yön yli myös sairaalassa, koska jouduttiin meaanisesti kaapimaan hereillä ollessa illalla vielä jotain ylim kohdusta, sattui, mutta kestin, vuoto oli alussa runsasta ja hyytymiä tuli kotonakin, mutta kaiken kaikkiaan kaikki meni ok, psyykkinen puoli onkin eri juttu....Laskettu aikani oli elikuussa ja olin kauhuissani kun se aika läheni ja en ollut vieläkään raskaana uudelleen, no sitten riemua heinäkuun 30 pv plussasin jälleen, mutta se todettiin rv 7+2 tuulimunaraskaudeksi, sanoin heti TYKS:ssä haluan lääkkeellisen tyhjennyksen ja haluan sen toteuttaa itsekseni kotona, no ma silloin sain sairaalassa yhden käynnistävän tabletin ja ti iltana alkoi vuoto itsekseen ti-ke yön otin ne 6 tablettia 2 aina kerrallaan 3:n tunnin välein, vuoto oli runsainta torstaina, mutta sunnuntaina jo loppu silloiin....
Saimme luvan heti uudelleen yritykseen, koska kaikki oli "silleen hyvin" ja niin sitä innolla toteutimmekin! :heart: Kp 21 oli tämän vkn tiistaina jälkitarkastus, siellä mainitsin lääkärille, että voimakkaat roireet taas alkaneet, no ultralla selvisi , että tmraskaus materiaali oli kaikki poissa, mutta kohtu oudon paksu limakalvoltaan 15mm..eli sitten menin hcg tarkastukseen verestä otettiin, no arvo oli raja arvo, eli ei voinut tietää olenko raskaana vai en..No sanoivat, että voin tehdä rtestin, kun ja jos sellaiselta tuntuu ensi viikolla.....No nyt olen tehnyt eilen illalla toisen merkkisellä, saanut haamun ja yöllä toisen merkkisellä ja siinäkin toinen viiva näyy, eli jotain on tekeillä, mutta miten alkaako menkat vai eivät sitä ei voi vielä tässä vaiheessa tietää! Tänään siis kp 26/32, normaalikierto ollut yleensä tuo 28-29, mutta tmraskauden jälkeen en tiedä milloin ovuloin, esim kp 10, kp 15, kp 18?? Tosin touhuilimme niin usein, että ei väliäkään milloin ovis oli, mahdollisuudet raskauteen olivat hyvät! :heart:

Tälläinen kertomus minulla! :saint:

Niin ja minulla on 3 isoa lasta ennestään ja silloin kaikki mennyt ihan hyvin, tosin sektioilla syntyneet kaikki! :heart: + :heart: + :heart:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

mulla oli 23.9.07 ensimmäinen lääkkellinen tyhjennys kun oli tuulimuna se tehtiin sairaalassa tai sain eka sen tabletin joka pehmentää kohdunkaulaa ja kahen päivän päästä menin sairaalaan ja sain supistuslääkkeitä. päivällä kun kohtu oli tyhjentynyt lähdin kotia. nyt sit eilen synnytin lääkkellisessä synnytyksellä vauvan joka oli kuollu kohtuun rv6+4 sain taas eka ke sen ekan lääkkeen ja perjantaina supistuslääkkeet nyt jouduin jäämään yöksi kun kohtu ei ollut aivan täysin tyhjentynyt mutta tänään sitten pääsin kotia.

 

Minua lähinnä ihmetyttää mitä ne siellä kättärillä odotti mun kokevan. Sain 4 pilleriä keskenmenoo ja 4 särkylääkettä. Ohjeeksi ota kaikki pillerit suun kautta kerralla ja särkylääke sitten toinen särkylääke 2h päästä. Loput särkkärit tarpeen mukaan. Sairaalassa sitten kolme päivää lääkkeitten nielemisestä, sain kohdunkaulanpuudetta myöten kaiki myrkyt ja lääkärit kertoi että tilanne oli kovin sama kuin synnytyksessä. Miten kukaan voi kärsiä tommoisia kipuja tunti tolkkulla kotona? Itse kierin suihkussa ja pöntöllä 3h ennen kuin oli pakko tilata ambulanssi. Siellä sain ainakin neljä piikkiä ja sairaalassa törppö tolkulla lisää. Ja mun olisi pitänyt pärjätä 4 särkylääkkeellä. Buranaa söin kuin karkkia sen illan eikä mitään hyötyä. Ei yhtään mitään. Olin oikeasti ihan varma että kuolen siihen paikkaan.

Nyt on oikeesti ihan järjetön kynnys edes ajatella yrittävänsä uudestaan. Eka keskenmeno tuli viikolla 6+0 joskin oli varmasti kuollut paljon ennen sitä. Tuli menkat ihan tavalliset, en ollut mitenkään kipeä. Tää toinen tuli heti keskenmenon perään ei menkkoja välissä. Ekassa ultrassa löytyi sikiökaiku jonka mitat vastasivat 6+6. Aikataulu täsmäsi mahdolliseen ovulaatioon hyvin. Toinen ultra 8+6 jossa ei sydänääniä ja mitat ekan 7mm sijasta 4.5m. Arvioitiin siinä viikoiksi 6+0. Jotenkin on ihan loppu. Ei oikeesti uskalla edes ajatella uutta raskautta kun koko raskausajan saa pelätä milloin se kuolee. Lantion takia en voi synnyttää normaalista ja jo ennen tätä tietoa ekaa raskautta varjosti aivan järjetön synnytyspelko. Tuosta viimeisestä keskenmenosta tullut kipu,tuska ja paniikki oli jotain niin järjetöntä että pelkkä ajatus johonkin viikoille 20 kuoleen lapsen synnytämisestä saa melkein oksentamaan. Tuntuu että ei ole mitään toivoa toisesta lapsesta enää. En uskalla ajatellakaan käyväni noita kipuja läpi enää koskaan eikä kukaan voi luvata mulle ettei niin kävisi :'( Kuoleen lapsen synnytäminen kun kuulemma auttaa surutyössä. Että tuskin ne niitä leikkaamallakaan sieltä pois kaivaa. Nyt on oikeasti usko ja toivo loppu, mä en jaksa enää edes ajatella ajattelevani seuraavaa raskautta. Kiitti kun jaksoit lukea :ashamed:

 

Näin minulla...

Viime torstaina todettiin keskeytynyt keskenmeno varhaisultrassa. Viikkoja piti olla silloin 8+0, mutta alkio vastasi n. 6+ raskausviikkoa. Tiesin tarkalleen ovulaatioajankohdan ja raskaustestinkin tein sen verran aikaisin, että ei voinut olla kyseessä myöhempi hedelmöittyminen.

Sain lähetteen kunnalliselle. Perjantaina kävin polilla ja siellä edelleen sama diagnoosi. Samalla kertaa sain Mifegynen ja menin viikonlopuksi kotiin. Koko viikonloppuna ei minkäänlaista vuotoa.

Eilen eli maanantaina menin aamulla klo 8 polille ja sain heti kipulääkkeeksi Panacod x 2 ja neljä Cytotecia emättimeen. Klo 9 piti ottaa vielä Litalgin, vaikkakaan mitään kipua ei ollut.

Klo 10 menin vessaan ja silloin alkoi vuoto. Samalla vessareissulla tuli ulos suurin osa raskausmateriaalista. Heti sen jälkeen vuoto väheni. N. klo 11 otin taas Litalginin hoitajan kehoituksesta ja kaksi Cytotecia suun kautta. Vuotoa tuli jonkin verran. Kipuja ei oikeastaan ollut. Pientä menkkamaista jomotusta ainoastaan.

Klo 12 aikoihin lääkäri halusi ultrata, koska vuoto oli melko vähäistä ja kivut todella lieviä. Epäilivät, että ei meinaa tyhjentyä kunnolla. Ultrassa kuitenkin todettiin, että hyvin on tyhjentynyt. Sain lähteä kotiin.

Eilen illalla ja tänään vuotoa on ollut jonkin verran, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kipuja ei ole.

Kokonaisuudessaan jäi "hyvä" mieli tyhjennyksestä. Kipuja pelkäsin etukäteen todella paljon, mutta niitä ei ollut kuin hiukan. Olo oli koko ajan ok, ainoastaan pientä lääketokkuraa. Nyt vain odotellaan, että vuoto loppuu täysin. Aion vielä mennä jälkitarkastukseen yksityiselle parin viikon päästä, että saan varmuuden.

 

Lehmis missä sinun keskenmeno tapahtui, siis sairaalaa haen :ashamed:

Kaikki läheiseni ovat ihmetelleet tuota samaa,että miksi minä sain lääkkeet mukaan ja aika olemattomat ohjeet. Tuntuu että sain selvitä touhusta niinkuin parhaaksi näin. Kaikki tuki loppui siihen monisteen antoon missä kerrotaan ettei keskenmenoihin ole mitään syytä.

Soitin tänään Kätilöopistolle ja pyysin että saisin ajan tällä samalle lääkärille joka ne lääkkeet antoi ja jonka kanssa ihan yhteisymmärryksessä sovitiin miten tehdään. Ei käynnyt kun oli "lainalääkäri". Hän ei myöskään voi soittaa. En myöskään tarvitse varsinaista vastaanottoaikaa, koska asiani ei ole millään tavoin akuutti tai toimenpiteisiin johtava. Joku lääkäri soittaa minulle huomenna. Kiva. Sillä on kiire eikä taaskaan tiedä mistään mitään vaan minä selitän taas kaikki kiemurat kahteen kertaan ja voin entistä huonommin. Vastauksenkin arvaan: välillä nämä vaan menee näin :kieh:

Alan olla kohta siinä mallissa etten jaksa enää hakea apuakaan. Jälkihoito keskenmenoissa hoidetaan suomessa monisteilla ja sillä on pärjättävä. Miten v---ssa jaksan mennä töihin huomenna kun lomat loppuu. Ei aavistustakaan.

Kiitos teille jotka jaksoitte vastata ja pahoittelut menetyksestänne :hug:

 

Peppipop, suosittelen , että haet lisää sairaslomaa esim omasta terveyskeskuksesta, sitä kyllä myönetään tarvittaessa keskenmenon jälkeen. Voimia sinulle eteenpäin! :flower:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

Peppipop, oon Tampereelta, joten minut hoidettiin Hatanpäällä.
Onpas ikävästi sulla käynyt Oon samaa mieltä Rouva Pikkumyyn kanssa. Kannattaa hakea sairaslomaa, jos tuntuu ettei jaksa töitä tehdä. Jaksuja :hug:

 

Niin sairaslomasta , helmikuussa , kun pieni menehtyi rv 12-13 aikana, oli lomalla töistä 3 vkoa ja ihan tarpeeseen tuli, siksi suosittelen lomaa , jos siltä vaan tuntuu! Ehtii toipua! :heart: Silloin kävelin pitkiä lenkkejä toipumislomallani, minua auttoi surussa juttelu ja ulkoilu ja liikkuminen mahdollisimman paljon..siis sauvakävelin pitkiä matkoja. Fyysinen toipuminenkin sujui paremmin ehkä sen vuoksi! :heart:

Nyt tuulimunaraskauden jälkeen olin poissa töistä sen viikon kun kävin sairaalassa hakemassa lääkkeet maanantaina, niin seuraavan viikon ma menin töihin, mutta minulle oli helpompaa palata töihin tuulimunaraskauden jälkeen. Kun ei ollut sitä pientä ollenkaan , mitä surra. Vaikka kovillehhan aina keskenmenot ottaa joka tapauksessa! :ashamed:

Heippa taas! :heart: :wave:

 

Mulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys viime vuoden alkupuolella naistenklinikalla. Viikkoja oli n. 16. Siellä olin koko ajan koska pikkuinen meni ruumiinavaukseen syntymän jälkeen, ja en olisi muutenkaan halunnut kotona keskeytystä tehdä kun viikkoja oli jo noin paljon.

Aamulla 8 aloitettiin lääkitys ja iltapäivästä vaavi syntyi, mitään vuotoja ei ollut.. Kaikki tuli kerralla ulos ja illalla pääsin jo kotiin kun ei tarvittu kaavintaa tehdä.

Pahempia kipuja ei ollut, jonkun kipupiikin sain mutta siitä tuli niin huono olo että aattelin pärjätä särkylääkkeillä. Supistuksia ei loppujen lopuksi kauaa edes tullut. Eikä se fyysinen kipu ollut mitään sen henkisen surun rinnalla.

Henkilökunta oli mukavaa, ja ruumiinavauksen tuloksiakin pääsimme kuulemaan ja saimme keskustella tuloksista lääkärin kanssa.

Kuukautiset alkoivat n. kk kuluttua keskeytyksestä ihan samanlaisina kuin ennenkin. Jälkitarkastus oman kunnan tk:ssa ja yllätyin kuinka hyvin asia hoidettiin kun mikään ei täällä tk:ssa yleensä suju kuin nipinnapin sinnepäin..

Sairaslomaa viikko.. tosin sekin meni hukkaan kun oli talviloma juuri sillä viikolla.. Opiskelin silloin joten palailin kouluun, tosin taisin olla vähän omissa maailmoissa, mutta onneksi ihana ystäväni auttoi jaksamaan..

Voimia kaikille pikkuisen menettäneille :hug:

 

Mulla tehtiin keskiviikkona lääkkeellinen keskeytys Hatanpäällä Tampereella, ja itse en olisi kyllä kotona selvinnyt (sain valita olenko kotona vai haluanko mennä sairaalaan). Ajattelin, että kivunhoito on siellä parempaa ja asiasta selviäminen jotenkin myös henkisesti helpompaa kun se ei tapahdu kotona. Mulla supistelukivut yltyivät sietämättömiksi, eikä perus panacodeista ja litalgineista ollut mitään apua. Onneksi sain sitten 2 kipupiikkiä jotka vähitellen auttoivat. Kamala kokemus, mutta vielä kamalampi se olisi kotona ollut. Voimia kaikille keskenmenon kokeneille!! :hug:

 

Niin aina kun suunnitteilla pienen ruumiinavaus, koskaan lääkkeellistä tyhjennystä ei edes voida kotona tehdä..ja kun pieni noin 12-13 rv, ei tehdä kaavintaa, koska ei saada kokonaisena ulos, tai pakkohan se sitten on tehdä , jos lääkkeellinen epäonnistuu..mutta turvallisempi vaihtoehto on lääkkeellinen tyhjennys koska kohdun limakalvoon ei mekaanisesti kajota, silloin paraneminen kestää kauemmin ja harvemmin raskautuu heti, koska limakalvo vielä niin heikko!

No minulla ei ole kaavinnasta kokemusta...mutta nyt jännittelen , olenko heti tuulimunaraskauden jälkeen uudelleen raskaana! :heart:

Tänään kp 31/32 :heart:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

Kerronpa omankin tarinani. Mulla on neljä peräkkäistä km:a. Lisäksi lapsettomuustaustaa ja -hoitoja. Eka km oli rv 6 ja silloin kaikki tuli ulos luonnollisesti kotona. Seuraavana päivänä ultrassa kohtu oli tyhjä.

Toinen km alkoi vähäisellä (punaisella) vuodolla rv 10. Ultrassa todettiin sikiön kuolleen n. rv7 (olin nähnyt sykkeen varhaisultrassa). Sain sairaalassa silloin ke-iltapäivänä pari pilleriä ja ajan uudelleen sairaalaan osastolle pe-aamuksi (tammikuu 2007). To-iltapäivällä alkoi menkkakivut ja suht runsas vuoto. Olin kuitenkin vielä yön kotona ja aamulla sairaalaan. Siellä sain vielä 2 eri kertaa sytoteceja ja jotain kipulääkettä. Yritin kävellä paljon, että "synnytys" etenisi. Iltapäivällä ultrassa kohtu todettiin tyhjäksi ja pääsin kotiin.

Kolmas km tapahtui vasta rv 13. Silloin "synnytin" tuskasena kotona yhden yön. Olin todella kipeä. Istuin ja ulvoin suihkussa kipua (mulla korkea kipukynnys). Panadolia vahvempaa en uskaltanut ottaa, kun en tiennyt, oliko sikiö vielä elossa. Aamuyöllä sikiö syntyi kotona. Parin päivän päästä menin kontrolliin ja ottivat mut sisään sairaalaan, koska en ollut tyhjä. Lääkkeellinen tyhjennys kahtena peräkkäisenä päivänä. Päästivät kotiin, vaikkei juuri mitään tullut ulos. Parin viikon päästä jouduin kaavintaan.

Neljäs oli lähes toisen kaltainen. Varhaisultrassa näin sydänäänet, rv10 alkoi vähäinen vuoto ja todettiin sikiön kuolleen n. rv8. Lääketyhjennys sairaalassa. Kolme eri kertaa sytoteciä. Olin todella kipeä. Kipupiikkikään ei auttanut. Sekoitti vaan pään. Olin yön sairaalassa. Pääsin pois aamulla ultran jälkeen. Viikko siitä, jotain isoa tuli vielä ulos. Kiikutin sen sairaalaan. Oli ilmeisesti sikiö, koska sitä ei löytynyt aiemman raskausmateriaalin joukosta. Että sellainen ultraus... En onneksi joutunut kaavintaan.

Sairasloman saaminen on selvästi ollut riippuvainen lääkäristä. Osa on sitä mieltä, että lomaksi riittää sairaalassaolopäivä, osa tarjoaa sen ja seuraavan viikon suoraan. Muakin yhden km:n jälkeen "auttoi" pitkät kävelylenkit.

Voimia km:n kokeneille ja pikkuisen menettäneille! Se on aina niin suuri suru :snotty:

 

Minulla niskaturvotus ultrassa rv 12+2 todettiin, että vauva vastaa raskausviikkoja mutta sydän ei sykkinyt. Minut siirrettiin osastolle. Lukuisten veri- ja pissanäytteiden jälkeen laitettiin ensimmäiset tabletit(2kpl) emättimeen. Hieman supistuksia oli, muttei tarpeeksi. Kolmen tunnin kuluttua ensimmäisistä lääkkeistä laitettiin toiset kaksi.. niiden laittamisesta oli kulunut noin 2 tuntia kun alkoi todella kipeästi supistelemaan. Sain kyllä kipulääkkeitä, muttei ne paljon auttaneet. Oli kulunut kolme tuntia toisten lääkkeitten laittamisesta kun vauva syntyi. Sain nähdä hänet, hän oli ihan vauvan näköinen mutta todella pieni... Istukka ei syntynyt, joten laitettiin kolmannet lääkkeet peräaukkoon, istukka syntyi reilun tunnin kuluttua tästä.. Kivut lieventyivät hieman tämän jälkeen, sain rauhoittavaa lääkettä jotta olisin saanut nukuttua, ehkä se hieman auttoi ja vähän nukuinkin. Sairaalassa olin yhteensä vuorokauden, koko ajan piti olla syömättä ja juomatta, sen vuoksi että jos joutuu pian kaavintaan, jos kaikki ei tule itsestään pois kohdusta. Tämä on ollut raskas kokemus, itkenyt olen todella paljon ja asiasta puhuminen on toisaalta vaikeaa, mutta toisaalta helpottaa kun voi toisten kanssa asiasta keskustella..Sairaslomaa sain kolme päivää, jonka jälkeen oli onneksi vielä lomaa viikko. Onneksi on jo kaksi lasta, minusta tuntuu että heidän avulla olen selviytynyt varmaankin helpommin tästä kaikesta kuin jos olisi ensimmäinen lapsi kyseessä. En vielä tiedä uskallammeko yrittää vielä lasta, entä jos käy samallalailla, kuinka siitä selviydyn, kestänkö tämän kaiken uudelleen?

 

olin ollut juuri suuressa leikkauksessa jonka jälkeen sain tietää olevani raskaana.. lääkärin suosituksesta päätimme keskeyttää raskauden . sain lääkkeet kotiin ja kaikki meni hyvin ilman mitään kipuja.

 

Mulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys sairaalassa 06/08 rv 9 oli alkio kuollut mahaan :'( Aamulla kun menin sairaalaan sain kaksi tablettia mitkä piti laittaa kielen alle ja antaa sulaa sinne. Kamalan makuisia :| Sain myös 2 vahvaa särkylääkettä. Tunnin päästä alkoivat aivan kamalat kivut joiden aikana en pystynyt kävelemään kunnolla ja koska vuoto ja hyytymät olivat runsaita vessaan pääseminen oli kunnon operaatio.
Klo 12 jouduin ottamaan taas kaksi tablettia ja kivut vaan voimistuivat. Pian sen jälkeen mut passitettiin kotiin ilman kauniita sanoja tai muutakaan apua. Jälkitarkastukseen tuli kutsu normaalisti muuten ketään ei kiinnostanu miltä musta tuntui. Onneksi on ihana mies ja ystävät =)

Mulla on ollu vuosia sitten 2 itsestään vuodolla lakanutta keskenmenoa alkuvaiheessa, mut tämä viimesin oli jotenkin niin kalamaa kun sen näki ultrasta ja lääkäri yritti etsiä verenkiertoa ja sydänääniä niin kauan. Siinä se pikkunen oli, mutta kuolleena :'(

 

Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno 09/08 rv 12, alkio tosin oli kuollut jo rv 7. Ensimmäinen lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut, sai vain aikaan kovat kivut, mutta vuotoa ei laisinkaan. Toinen lääkkeellinen tyhjennys viikko edellisen jälkeen. Toivoin itse pääseväni jo kaavintaan, mutta lääkärin mielestä oli järkevämpää yrittää vielä lääkkeillä. Tällä kertaa lääkkeet saivat aikaan runsaan vuodon, itse tosin epäilin jälkivuodon niukkuutta. Viime viikolla kävin jälkitarkastuksessa gynekologilla, joka ei osannut varmasti sanoa kohdun tyhjentyneen täysin. Hän laittoi minut hcg-kontrolliin ja siitä odottelen nyt epätietoisena tuloksia...
Jos raskausmateriaalia vielä löytyy, on edessä kaavinta. :'(
Nyt rupee voimat ja usko loppumaan. Eiks tää koskaan lopu. Oon jo aika hyvin käsitellyt keskenmenon päässäni, mut nyt ei vaan pääse eteenpäin...

 

Minä kärsin nyt kotona itsealoitettua lääkkeellistä raskauden keskeytystä. Samoin kuin peppipoo minäkin kävin kätilöopistolla, ja kohtelu ja ohjeet olivat aivan samanlaiset. Tämä minun raskauteni oli ICSI-askaus, ja väestöliitolla varhaisultrassa (raskausviikkoja piti eilen olla 7 + 1) huomattiin, että olikin tuulimuna. Sikiö oli jäänyt kehityksessä jonnekin 5-6 rv sikiökaikua ei löytynyt. Sain lähetteen kätilöopistolle raskauden keskeytykseen. Siellä ultrasivat, ja totesivat että tilanne on kyllä juuri sellainen. Sanoivat sitten, että on niin alussa, niin saat mennä kotiin ja aloittaa keskeytyksen siellä. Antoivat vain 4 lääkettä jotka piti laittaa emättimeen, kaksi panacodia ja kaksi erilaista monistetta keskenmenoon päättyneestä raskaudesta. Siinä se. Kotiin päästyäni tajusin, etten edes tiedä pitääkö lääkkeet laittaa kerralla emättimeen. Laitoin ne kerralla. En tajunnut ottaa samalla kipulääkettä, ja muutaman tunnin päästä alkoi niin kamalat säryt ja kivut, että luulin kuolevani. Supistukset olivat aivan kamalat, kouristelin ja huusin, en voinut maata paikallani, kierin ja vasen jälke muuttui niin kipeäksi, että sitä oli kokoajan pakko vatkata edes takaisin, ja hieroa, koska särkyä ei kestänyt. otin saman tien panacodin. halusin säästää toisen, jos kipu jatkuu yhtä kamalana en selviäisi. kuuma suihku oli ainut mikä auttoi, ja sekin vain silloin, kun oli siellä suihkussa. Samaa minäkin mietin, että jos synnytys tuntuu yhtään tälläiseltä, sitä ei varmasti kestä, ja joillain se kestää yli vuorokauden :$ veren vuoto alkoi hieman kouristusten jälkeen. Ei mitään valtavaa pulppuavaa vuotoa, mutta alkoi kuitenkin. Luulin, ettei yöstä tule mitään, mutta sain onneksi nukuttua. Loppuviikko on sairaslomaa, nyt on aikaa henkiselle tuskalle, eilen fyysiset kivut oli niin suuret, että ei pystynyt edes ajatella mitään. Kätilöopistolla minulle sanottiin, että jälkitarkastusta ei tarvita. Oma lääkärini varasi onneksi ajan väestöliitolle. Samaa ihmettelen minäkin, että miksi tämä piti tehdä kotona. En tiedä minkälaiset kivut on normaalia, ja minkälainen vuoto. Mistä sitä edes tietää onko kaikki tullut ulos. Voi tätä tuskaa, silmät on itketty päästä pihalle.

Voimia kaikille kekskenmenon kokeneille. Risuja kätilöopistolle. Taitavat olla niin kiireisiä., että tälläiset tapaukset parasta lähettää kotiin kärsimään, pois muiden tieltä.

 

Vieläkin olen hengissä. Tätä asiaa on puitu pitkään ja nyt alkaa tuntua että siitä voi kirjoittaa jotenkin järkevästi . Summataampa:

Koskaan en aio synnyttää normaalisti, onneksi ei tarvitsekkaan, mutta siitä ei edes keskustella. Tuntuu jotenkin naurettavalta että tässä kipua jotenkin palvovassa yhteiskunnassa ei saa kivulleen lievitystä jos sillä on jokin tarkoitus ja ainahan sillä on. Synnytyksen tulee sattua ja keskenmenon myös. Olen niin omituinen etten ymmärrä tuota. En suostu sietämään ajatusta että minun pitäisi olla kipeä koska muutkin ovat tai että kipu ei ole jonkin mielestä tarpeeksi kovaa että sitä tulisi hoitaa. Ja sitten tämä millä hoidetaan. Panacod... meikäläisen lääketoleranssilla aivan karkki. Tipan kautta tulleet lääkkeet ja piikit veivät kipun tai sen terän pois. En tiedä pitääkö tämä paikkansa mutta kuulin kaverilta että maailmalla iso osa synnytyksistä hoidetaan puuduksilla alusta loppuun. Miksi ei täällä. Miksi Suomessa kidutetaan potilaita kivulla ja minkä varjolla. Jos maailmalla voidaan synnytyttää huuruissa ja lapset ovat terveitä miksi täällä ei voi.

Sitten tämä henkisenpuolen hoito. Tai siis mikä hoito. 90% minun kysymyksistä kukaan ei osannut vastata tai vaihtoehtoisesti halunnut vastata. Kysyin mm että jos seuraava raskauteni menee kesken vain viikkoja ennen laskettua aikaa tehdäänkö minulle sektio koska tiedetään etten voi synnyttää normaalisti elävää lasta joka olisi samankokoinen. Vaarallista siis molemmille. Vastaus oli että ei leikata. Tällä halutaan varmistaa seuraavan raskauden parempi onnistuminen. Huomatkaa että elämme holhousyhteiskunnassa. Et saa itse tehdä omaa ruumistasi koskevia päätöksiä koska pidetään huolta seuraavan veronmaksajan paremmasta syntymästä. Sekä jälkitarkastuksessa, verikokeineen ja tästä psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelusta jäi vain yksi ajatus. Kätilöopiston toiminta on täysin tehdasmaista ihmisten pallottelua. Kukaan ei tiedä mistään mitään tai eivät halua tietää. Todella vaikeisiin kysymyksiin näitä ääliöitä ei ole edes opetettu vastaamaan. Koko Psyykisen puolen hoito tuntui olevan vain ja ainoastaan kädessä pidon asteella. Siis aivan totaalinen vitsi. Huippujuttu oli että paikka fyysisesti sijaitsi lapsivuodeosastolla... siinä käytävällä. Ihan oli loppuunasti mietitty. Siinä vaiheessa repesin kun soitin viimeistä asiaa kättärille: Onko Hcg laskenut vai ei. No ikinä en ole rajoja kuullut vaikka tiesin että nolla pitää olla. Puhelimeen vastannut mies totesi että 3.7 näyttää olevan. Kysyin että mitä se nyt sitten meinaa, ei kai tarvitse enää näytille tulla ? tyyppi sitten toteaa että en minä tiedä eikä edes kuulu mulle. Mistä helvetistä ne näitä ääliöitä palkkaa ???

Voimia kaikille jotka olette keskenmenon kokeneet. Näiden kahden km:n jälkeen meillä on päätetty kokeilla onnea vielä kerran. Jos tämäkin menee kesken meidän yrittäminen loppuu siihen. Ainut mikä on ihan varmaa on, että Kättärille en ikinä jalkaani laita.

 

vuonna 2005 sain keskenmenon. Kätilöopistolla oli ultra 13+3 jossa todettiin sikiö kuolleksi 9+1. en saanut muuta ohjetta kuin kotii ja viikon päästä hakemaan lääkkeet jos ei tule ulos. ei tullut. lääkäri otti vastaan sovittuna pvänä ja sain lääkkeet kotiin. vain käynnistyslääkkeet, enkä minäkään tajunnut mistä kautta ne otetaan. no vetäsin ne suusta alas, lähdin ilta kävelylle. tunnin päästä juuri enne kotiovea jokin "poksahti" kohdussa ja housut kastuivat. pääsin sisään ja kivut alkoivat. minäkin itkin ja vonguin, sattui älyttömästi!
soitin kättärille, en kyennyt olemaan paikallani! sanoivat ; ota panadoolia... p*sk*t mitään auttanut. soitin saanko tulla sairaalaan, eeeiiii, oli vastaus.. menin siitä huolimatta. pääsin osastolle jossa oli Synnyttäneitä naisia, kamalaa minulle!!! oli maata siellä ja samaan huoneeseen änki nainen joka oli saanut juuri lapsen... kidutusta silloin. sain jonkun piikin kahteen kertaan joka pisti pään sekaisin ja suu kuivui sekunneissa. ei tullut sikiö ulos ja tulos aamulla 11 aikaan kaavintaan nukutuksessa jossa seisoi 5 ihmistä harjoittelioina tuijottamassa... olin kaavinnan jälkeen kolme tuntia sairaalassa ja otin äkkilähdön lääkärin kiellosta huolimatta, oli niin kauhean ahdistavaa ja kamala kokemus!!

kuukaus siitä eteenpäin, olin raskaana joka nykyään on jo 4v.!! eli yrittämään vaan heti jos siltä tuntuu, mutta hyvät ja rakkaat kanssasisarret, surkaa rauhassa, itku ja puhuminen tod. tärkeää!! :hug:

 

Uskomattoman rankka kokemus tuo lääkkeellinen kohduntyhjennys. En tiedä uskaltaisinko toiste kotioloissa siihen ryhtyä.

Keskiviikkona ultrassa todettiin sikiöni kehityksen jääneen kahdeksannelle viikolle. Sairaalassa annettiin Mifegyne ja neljä Cytotecia mukaan. Vuoto alkoi jo Mifegynestä ja seuraavana päivänä laitoin Cytotecit. Kivut olivat aivan synnytyskipujen kaltaisia kolmisen tuntia ja vuoto oli niin runsasta että oli pakko ottaa käyttöön pojan xl-Liberot ja siitäkin tuli läpi puolessa tunnissa. Illalla olin jo niin heikossa kunnossa etten meinannut ylös päästä ja mies olisi vienyt sairaalaan, mutta en suostunut. Eilen oli vielä kova huimaus ja heikotus, mutta tänään alkaa olemaan jo vähän vahvempi olo.. fyysisesti. Henkinen puoli onkin toinen juttu.
Lääkäri antoi heti luvan yrittää uudelleen ja niin tehdään, se on ainoa lääke mitä voin kuvitella. Kovin suuria odotuksia ei seuraavankaan raskauden suhteen ole, tämä keskenmeno kun oli jo kolmas peräkkäin. Mutta pakko on yrittää, josko se vauvaonni vielä meidänkin perheeseen saapuisi.

 

Minä hoidin juuri paripäivää sitten neljännen lääkkeellisen tyhjennyksen kotona. Itse en suostuisi sitten millään kaavintaan koska haluan suojella kohtua kaikelta ylimääräiseltä rasitukselta jotta vielä saataisiin lapsia. En myöskään halua tyhjennystä tehdä sairaalassakaan koska oma sänky on paras paikka siihen asiaan. Aina tyhjennykset ovat menneet hyvin. Tällä kerralla olin kuitenkin tosi kipeä 4 tuntia, mutta se kai johtui siitä että odotin kaksosia :'( Todella heikossa kunnossa olen aina ollut kolme päivää tyhjennyksen jälkeen, eli en ole noussut pahemmin sängystä ylös muuta kuin vessaan miehen avustuksella, mutta ei se ole minua koskaan säikäyttänyt.
Ja minulla on muutenkin sellainen elämän asenne että kipu kuuluu elämään. Panacodilla olen pärjännyt jotenkuten. Jos me joskus saadaan vielä toinen lapsi niin haluaisin synnyttää ilman kivunlievitystä. En tiedä olenko jotenkin kummallinen mutta minua ei kipu pelota.

Henkinen puoli onkin sitten se ainut mikä minulla on tällä hetkellä niin äärirajoilla. Tuntuu että pää melkein räjähtää surusta. Ainut mikä lohduttaa on se että meillä on kuitenkin yksi rakas lapsi :heart: Muuten en kyllä enää tätä jaksaisi.

Mutta meillä on varmaan vielä monta menetystä vielä edessäkin. Mutta ensin tehdään tutkimukset, ennen kuin saadaan edes raskautta yrittää.

Voimia paljon teille kaikille tämän kaiken surun jaksamiseen! :hug:

Leinikki joka syvästi kaipaa pientä Onnia ja Murua :'( :'( :'( :'(

 

Hei.

Kysymykseni ei varsinaisesti kuulu tänne, mutta en viitsisi aiheesta uutta avaustakaan tehdä.
Tarina lyhyesti: kp 26-31 tein positiivisia raskaustestejä ja aloin uskoa, että raskaana ollaan. Neuvolassa kävin 5+3, koska pyysivät jostain syystä niin aikaisin. Heti seuraavana päivänä alkoi haalea ruskea vuoto, en säikähtänyt. Tasan 6+0 kävin tämän vuodon takia kuitenkin ultrassa, jossa nähtiin vain 7mmx11mm kokoinen raskausontelo, joka oli vaikea erottaa. Tällöin ei muuta hälyyttävää. Gyne epäili joko myöhäistä hedelmöittymistä tai tuulimunaa. Samana iltana alkoi kipu ja eilen (kp41) sitten vuoto. Vuoto on tummanruskean veristä ja hyytymäistä. Mahan kosku on siedettävää ja Paracetamolilla pärjää. Lääkärille soitin ja hän sanoi, että raskausontelon koon perusteella ja näillä viikoilla ei tarvita suurempia toimenpiteitä, vaan luonto hoitaa hommansa. Jos vuoto tai kivut kovenee paljon niin sitten gynepolille kaavintaan. Kehoitti kuitenkin käymään jälkitarkistuksessa.

Kysymys: Voinko luottaa tähän? Vai onko lääkkeet tai kaavinta aina pakollisia tehdä? Voiko tämä tulla aivan itsestään tuollaisina hyytyminä pois, vaikka suurempaa vuotoa ei olisikaan (kirkasta verta ja kovia kipuja)?

Kiitos.

 

^ Lisäyksenä vielä, että ultrassa tarkistettiin ettei kohdun ulkopuolella ollut elämää.

 

Hei kaikki, olenkin lueskellut tätä ketjua ja muitakin tässä jo aiemmin. Oli helpottavaa lukea kertomuksianne ennen kun menin Kättärille maanantaina. Tämä oli minun toinen perättäinen keskenmenoni, edellinen oli syyskuussa ja tuli spontaani keskenmeno 7+5 ( silloin oli sikiökin ja sydämen sykkeenkin ehdin jo nähdä. Tämä toinen oli sitten tuulimunaraskaus ja sitä kautta jotenkin helpompi ymmärtää. Olen siis ollut koko syksyn raskaana (pahoinvoinnit yms hauskuudet, mutta vauvaa ei ole tulossa). Joka tapauksessa vilmav2 tuo minun ensimmäinen keskenmenoni hoitui ihan luomusti ja kohtu tyhjeni hyvin, jälkitarkastuksessa kaikki oli hyvin poistunut. Sikiökin tuli pois omassa pussissaan ja ihmeen oikealta pieneltä vauvalta näytti.
Nyt sitten maanantaina otin kotona nuo neljä Cytoteciä (muuta en saanut), alle otin kaksi panadolia ja menin nukkumaan. Aamuyöllä sitten heräsin ja vuoto alkoi otin kaksi buranaa ja myöhemmin vielä kaksi panadolia, muita kipulääkkeitä en ole tarvinnut. Hyytymiä on tullut ja tulee ajoittain vieläkin mutta vähemmän kuin aikaisemmalla kerralla (tosin varmaankin tuota raskausmateriaalia tuulimunassa vähemmän onkin...)Hiukan ihmettelin silloin maanantaina kotona että miten nuo lääkkeet tulee ottaa (ei ollut oikein jäänyt muistikuvia ohjeista)...Ne kun oli kahdessa pussissa mutta molemmissa oli sama ottamispäivämäärä...aikani pähkäiltyä otin ne kaikki sitten kerralla...ja tuntuvathan nuo toimivat. Tämä keskenmeno etenee jotenkin rauhallisemmalla temmolla kuin tuo luomu, mutta kyllä tämän kanssa pärjäilee. Tulevaisuus vaan mietityttää, jaksammeko enää yrittää vai tyydymmekö kohtaloomme. Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!