Meidän kolmevuotias tykkäisi pomppia kerrotalossa, mutta kiellämme. Yläkerrasta tömistellään takaisin hyvin pikaiseen, vaikka en tiedä kuinka paljon sitä ääntä sinne kuuluu. Alakerran väki pitää monesti itse niin kovaa melua (ovat ulkomaalaisia), että emme sääli heitä ollenkaan. Nyt on tilauksessa tatamipalat (toivottavasti mies hakee jo ensi viikolla), joiden päälle ohjaamme pojan pomppimaan. Toivottavasti ne vaimentavat riittävästi ääntä. Tuntuu surulliselta, kun lapsi saa melko säännöllisesti aktiivisuuskohtauksia (n. kaksi kertaa illassa) ja haluaisi pomppia sydämensä kyllyydestä, mutta täytyy vaan sanoa "ei". Liikkuminen on kuitenkin lapsen luonto. Monesti lapsi vielä sanoo: "XXX on iloinen, XXX pomppii!" ja siihen sitten pitää sanoa ettei saa pomppia (eikä olla iloinen). Olen yrittänyt ehdottaa jotain korvaavaa liikkuumista, ei se ole auttanut.