Miten teidän 1v6kk-2-vuotias on ottanut uuden tulokkaan vastaan?

Onko ollut mustasukkainen? Miten hän on osoittanut tunteensa uutta tulokasta kohtaan? Meillä tyttö 1v7kk kun toinen vaavi syntyy. Kyllä jännittää mitä tuleman pitää, kun tyttö on nyt jo hyvin mustasukkainen persoona.

 

Samassa veneessä olemme. Hieman huolestuttaa ja vinkkejä olisi kiva kuulla, nimittäin sunnuntaina kun ystäväni oli pienen vauvansa kanssa käymässä, tyttömme välillä silitti vauvaa ja antoi pullosta maitoa hänelle, mutta sitten kun minä otin vauvan syliin alkoi kauhea kiljuminen ja mielenosoitus ja sen jälkeen ei tykännytkään vauvasta enää vaan esim. koetti nukella lyödä vauvaa.... :/

 

Samassa veneessä olemme. Hieman huolestuttaa ja vinkkejä olisi kiva kuulla, nimittäin sunnuntaina kun ystäväni oli pienen vauvansa kanssa käymässä, tyttömme välillä silitti vauvaa ja antoi pullosta maitoa hänelle, mutta sitten kun minä otin vauvan syliin alkoi kauhea kiljuminen ja mielenosoitus ja sen jälkeen ei tykännytkään vauvasta enää vaan esim. koetti nukella lyödä vauvaa.... :/

Tätä minäkin pelkään,että yrittää vauvaa sitten lyödä. Nyt jo mahaa aina välillä nätisti silittelee mutta kun huomaa että isi höpöttelee masulle ja silittelee niin tyttö tulee ja lyö massua.

 

Täällä myös samassa veneessä... Ikäeroa tulee meillä noin 1v5kk!
Tyttö on varsinainen tuittupää ja nipistelee, raapii ja puree meitäkin vähän väliä... Jännittää!!

 

Meidän esikoinen oli 1v7kk kun sai pikkuveljen. Koskaan ei yrittänyt tehdä pahaa vauvalle, mutta protestoi kyllä isälle ja äidille. Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt, kun ei enää edes muistanut, ettei pikkuveljeä ollut aina ollut.
Rankkaa se alku on kahden pienen kanssa, en muista juuri mitään ensimmäisestä vuodesta. Voimia

 

Ikäeroa 1v5kk ja alusta asti kaikki meni loistavasti vaikka uudella tulokkaalla olla 6kk kestävä koliikki. Mutta mein keskimmäinen onkin aina ollut NIIN "kiltti". Ensimmäisellä ja keskimmäisellä ikäeroa reilu 7 vuotta ja enempi esikoinen oli mustissa sukissaan.. Esim. kamppasi "vahingossa" kun vauva osasi jo kävellä jne. :/

 

Ihanaa kuulla että on muitakin samassa veneessä. Mennään luottavaisin mielin eteenpäin ja toivotaan että esikoiset ei niin mustiksia olisikaan kun pikkuinen syntyy

 

Esikoinen oli mustasukkainen mutta mustasukkaisuus näkyi vasta kun kuopus oli 2kk:n ikäinen. Mustasukkaisuus näkyi mm. läpsimisenä.

 

meillä oli tyttö 1v8kk kun vauva syntyi.Alkuun otti hyvin vastaan, mutta kun huomasi vauvan tulleen jäädäkseen alkoi mustasukkaisuus. Jos olin esimerkiksi menossa imettämään, alkoi hirveä huuto ja lahkeessa roikkuminen. Joskus löi ja nipisteli vauvaa Sitä kesti muutaman viikon.
Nopeat refleksit ja paljon syliä myös isommalle sai meillä menemään tuon kauden suht nopeasti ohi.
Tottakai myös kerrottin miksi ei saa vauvaa lyödä, ja kiellettin jo yrityskin.

 

Meillä ikäeroa oli 1 v 10 kk näillä kahella nuorimmalla.
Ja mun kokemus on todella positiivinen.Ei mitään mustasukkaisuutta,tyttö oli kyllä niin huolentuva isosisko että.
Ehkä syynä että meillä oli myös isompia sisaruksia ja vauva syntyi kesän alussa.Koko kesän oli leikittäjiä kotona ja vauva nukkui paljon.

Kun jäimme syksyllä kaksin,ei siltikään mitään ongelmaa.
Ainoat riidat ja huudot on koettu ny kun ovat 2 ja 4 vee...

Meillä oli sisaruspaketit kaikille lapsille,ne annettiin kun vauva tuli kotiin.Oli kaikkea heille tärkeetä.
Uusi nukke esim tai vaunut tms.Ja piirrustuskyniä,kirjoja tms.
Kerää sellasia joista tykkää.

Samoin se että aina kun imettää,lukee esim kirjaa isomman kanssa.
Tai loruleikkejä tms.
Myös titi-nalle oli meillä kova sana.


Se huomioiminen ja kuitenkin se että tottuu vauvaan.Mullakin oli paljon vauva liinassa, silti isompi tyttö pystyi olemaan sylissä vaikka vauvakin oli..
Venymistä itelle se vaatii myös.
Ja kekseliäisyyttä!!

Mutta ihanaa aikaa se oli,ainakin meillä.Muistan lämmöllä. :heart:

 

Meidän likka oli 1v.6kk (ja 1viikko) kun kuopus syntyi. Oltiin tietenkin tytölle puhuttu vauvan tulosta, mutta onhan se rajallista kuinka paljon tuon ikäinen ymmärtää... Ja kyllä mä sanon että ensimmäisten kuukausien aikana sai olla silmät selässä ettei mitään päässyt tapahtumaan! :snotty: Ei tyttö missään nimessä suhtautunut negatiivisesti vauvaan vaan lähinnä mielenkiinnolla. Kovasti olisi halunnut pitää vauvaa sylissä ja taputella ja halailla... Otteet vaan olivat vähän turhan kovia... Kuopus parka sai viettää aikaa lattialla lähinnä sillon kun esikko oli nukkumassa! :xmas:

Asiaa ei tietenkään helpottanut se että kuopus oli koliikkivauva ja huusi ensimmäiset kaksi kuukautta... :'( Sitteri oli aivan ehdoton väline! Vaikka ei vauvaa siinäkään uskaltanut jättää siskon kanssa yksin... Raahasin tuota sitteriä mukanani vessaan ja keittiöön kun tein ruokaa... En sano tätä nyt mitenkään pelotellakseni, meillä vaan oli hieman rankka aloitus...

Niin ja se vielä, että ainoa mistä esikoinen oli oikeasti mustis oli se kun imetin vauvaa! Joka kerta kun nostin vauvan syliin niin esikoinen lähti tyhjentämään keittiön kaappeja... Kyllä siinä oppi imettämään vauhdissa! Ja yksi hyvä oli lukea esikon kanssa samalla kirjaa. Huh, onneksi se aika on ohi... Nyt lapset 2v.5kk ja 11kk ja saan ainoastaan vahtia ettei isosisko paini veikan kanssa liian kovakouraisesti... :xmas:

 

Meillä tuli ikäeroksi 1v5kk. Esikoinen lopetti päiväunien nukkumisen ja alkoi vain vahtia mua ja vauvaa. Ikävöi jo tutuksi tulleeseen päiväkotiin. Siksipä jatkoimme esikoisen hoidossa käyntiä, siellä käyttäytyi ihan niin kuin kotona ei olisi mitään tapahtunutkaan. Pikkuhiljaa lisäsin esikoisen kotihoitopäiviä. Lopulta kuopuskin aloitti samassa hoitoryhmässä 10kk ikäisenä, silloin esikoinen käyttäytyi lähinnä suojelevasti kuopusta kohtaan.