Noniin...nyt on loppuraportin paikka
Eli ihan ensimmäisenä kuorin sen 4,2 kg pottuja. Siinä niitä kuoriessani pohdin kolmeen eri kertaan, että josko olen ansainnut jo tauon ja pienen piipahduksen palstalla, mutten kehdannut niiin tehdä sillä jos olisin tullut vikisemään siitä, miten rankkaa perunoiden kuoriminen on, minut oltaisiin taottu maanrakoon
Eli kuorin ne kaikki putkeen, jonka jälkeen laitoin kattilan hellalle ja siihen veden...levyn iskin kutoselle.
Aloin pilkkomaan pottuja (osa putosi lattialle ja koirat kiittivät kovasti) latoen niitä kattilaan ja varsin pian sain todeta että kuten olin veikannutkin, niin yksi kattila ei riitä. Tarvitsisin sen lisäksi vähintäänkin toisen ja ehkä vielä kolmannenkin kattilan. Kaivoin kaapista sitä toista kattilaa ja tässä kohtaa käteeni osui paistinpannu. Se oli itseasiassa onni onnettomuudessa, koska muuten olisin lyönyt sen toisenkin pottukattilan isolle levylle, enkä olisi sitten saanut sitä jauhelihaa paistettua misään ennen kuin potut olisivat olleet valmiit.
Mutta koska siis tämän hokasin, niin kaivoin sellaisen vähän pienempipohjaisen kattilan, joka mahtuu pikkuliedelle ja täytin sen vedellä. Ladoin siihenkin pottuja ja totesin, että aika tiukille tulee kyllä menemään niiden perunoiden mahtuminen edes kahteen kattilaan :/
Päätin kuitenkin ne sinne laittaa vaikka sitten survomalla, koska se oli lopulta aika pienestä kiinni.
Potut mahtuivat kattilaan lopulta juuri ja juuri...tai ehkä ne eivät sinne käytännössä kovin kauniisti mahtuneet, mutta ne pysyi siellä ja se oli pääasia. Se onkin sitten kokonaan toinen seikka, että pysyikö se vesi siellä :ashamed:
Koitin parhaani mukaan säädellä lieden lämpöä 3 ja 6 välillä ja aika hyvin siinä onnistuinkin sillä molemmat kattilat kiehuivat vain kerran yli...joskin muutaman kerran kävi myös niinkin päin, ettei kumpikaan kattila enää kiehunut koska lämpöä oli lian vähän :headwall: Lopulta kuitenkin sain perunat kunniakkaasti valmiiksi
Samalla, kun kikkailin sen pottuveden lämmön kanssa, pilkoin sipulit. Tein nyt ne kaikki kevätjuhlaliikkeet jotka mulle Lasagne-ketjussa (löytyy profiilista) opetettiin, mutta ei niistä ollut juurikaan hyötyä. Parku siinä taas pääsi. Kokeilin jopa niitä tulitikkuja huulten välissä vaikka alunperinkin epäilin että mua kusetetaan nyt rankasti...ja niin se taisi olla, koska ei niistä tosiaan mitään apua ollut
Lisäksi meinasin päästä eroon sormistani, kun riehuin sen puukon kanssa tiskialtaan yllä siinä toivossa että se kylmä vesi auttaa siihen ettei sipuli sitten itketä kun sen olen kylmän veden alla kuorinut.
Niitä sipuleita pilkkoessani pohdin, että onko 2 isoa ja 1 keskikokoinen sipuli vähän liitoittelua mutta pohdin kuitenkin että ei ole, koska pidän sipulista. Niinpä sitten laitoin sen paistinpannun levylle, pannuun voita ja levy kutoselle. Kun voi alkoi tirisemään, heitin sipulit sekaan. Muistin taas Lasagne-kokkailuni ja tällä kertaa tajusin pienentää lämmön neloselle ennen, kuin sipuleissa rupesi näkymään mustaa. Kuullotin siis sipuleita ja otin jauhelihat esiin. Kaadoin jauhelihat sipulien päälle, nostin levyn lämmön kutoselle ja totesin, että niitä sipuleita on kyllä aikas paljon...ja ehkä kyllä siis vähän liikaakin.
Mutta näillä mentiin, kun vaihtoehtoja ei enää tuossa kohtaa ollut
Ruskistin jauhalihat ja maistoin suolalla, pippurilla ja paprikalla. Ja näin hämmennös oli valmis.
Oli siis aika siirtyä pottujen pariin ja muusintekopuuhiin.
Ensin kaadoin potuista vedet pois ja lämmitin mikrossa litran maitoa. Jouduin laittamaan perunat molemmista kattiloista isoon kulhoon jotta saisin yhdellä kertaa tehtyä koko muusin. Muutama pottu lensi siinä sivussa tiskipöydälle ja lattialle, (koirat kiittivät jälleen) mutta suurin osa pysyi siellä missä pitikin.
Otin muusisurvimen esiin ja aloin muussaamaan. Se kulho jossa potut olivat on iso "salaattikulho" ja totesin sen aika toimimattomaksi ko. hommaan, sillä muusi ikäänkuin nousi koko ajan reunoja pitkin ylös ja siitä se näppärästi sitten putosi pöydälle. Sainkin siis koko ajan olla tökkimässä niitä reunoja. Laitoin sekaan voita, suolaa ja osan maidosta, jolloin se muusin "ylösnousemus" vähän hellitti. Kaadoin maitoa toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran kunnes totesin, että maito on loppu, eikä muusi ole vielä valmista. Eli ei muuta, kuin lämmittämään lisää maitoa. Tällä kertaa lämmitin noin 2-3 dl, sillä ei se paljosta vajaaksi jäänyt jotta siitä tulisi hyvää.
Sekoitin loput maidot muusin joukkoon, edelleen survinta käyttäen, mutta ei ne kaikki paakut sieltä mihkään lähteneet. Niinpä sitten päätin, että me syödään sitten lihaperunasoselaatikkoa kera kokkarien B) Mutta eipähän ainakaan tullut liisteriä!!!
Sitten sekoitin jauhelihan muusin joukkoon ja tässä kohtaa fiksu mieheni tuli selkäni taakse kurkkimaan kokkailujani...ettekä ikinä arvaa mitä mies sanoi. Hän sanoi, että on aika paljon tuota muussia...ja kun kysyin, että mitenkä niin, niin hän sanoi että VERRATTUNA JAUHELIHAAN!!! IHANKO TOTTA??? ONKO SE TOSISSAAN??? Mä NIMENOMAAN olin laittamassa vielä yhtä jauhelihapakettia, mutta herra ihan itse tuli siihen sönkkäämään ja aukomaan naamaansa jonka vuoksi jätin sen sitten laittamatta. JA NYT SITÄ SITTEN OLIKIN LIIAN VÄHÄN |O
Muistutin miestä tästä asiasta ja pyysin nyt hetken pohtimaan kannattaako tästä asiasta sanoa enää sanaakaan :kieh: mies teki fiksun teon ja luikki takavasemmalle. Ja sen jälkeen se on ollut ihan hiljaa tuon ruoan suhteen
Kun olin sörssännyt jauhelihan ja muusin keskenään, oli aika laittaa joukoon ne mielipiteitä jakaneet kananmunat
Hajoitin ensimmäisen (päädyin siis laittamaan 3 munaa) munan kuppiin ja se näytti jotenkin värittömältä. hajoitin siihen samaan kuppiin toisenkin munan ja se näytti normaalilta. En halunnut ottaa MITÄÄN riskejä, joten viskoin molemmat pois ja otin esiin uudet munat. Ne kaikki osoittautuivat onneksi normaalin näköisiksi ja sain ne sitten viskottua sörsselin joukkoon.
Seuraavaksi oli aika laittaa uuni päälle ja voidella uunivuoka. Voitelin sen siten, että heitin vuokaan rasvaa ja levitin sen sinne sillä lailla, että laitoin käteni puhtaaseen pakastuspussiin ja sitten voitelin sen vuoan. Mielestäni olen keksinyt älyttömän fiksun tavan, joten SAA IHAILLA ! Käsi ei ällörasvaannu tuolla tyylillä lainkaan
Sitten kaivoin kaapista kauhan ja aloin latomaan sapuskaa vuokaan. Vuokaan mahtui noin 3/4 sörsselistä, joten jos olisin tehnyt sen 3 pottukilon soseen, olisi se mahtunut sinne kokonaan. Hyvä tietää ensi kertaa varten. Tällä kertaa jouduin voitelemaan vielä toisenkin vuoan ja laittamaan loput siihen. Aika paksuksi tuo sose lopulta jäi, mutta ehkä se maku on pääasia? Lykkäsin isomman vuoan uuniin 200 asteeseen ja aloin odottamaan ruoan valmistumista.
Sain itseasiassa odotella aika kauan, eli se 30 min ei riittänyt. Kurkin uuniin vähän väliä ja lopulta, kun aikaa oli kulunut 50 min, oli pintaan tullut hieman ruskeaa...saattaa olla että tuota olisi voinut vielä 10 min siellä uunissa pitää, mutta koska talossa oli nälkäinen lapsi, otin sen vuoan uunista pois ja laitoin muskulle siitä annoksen. Samalla törkkäsin sen pienemmän vuoan uuniin.
Kysyin likan mielipidettä ruokailun jälkeen ja oli kuulemma "TOSI HYVÄÄ"...tiedä sitten, sillä samaa likka sanoi siitä Lasagnestakin, joka ei tosiaan ollut tosi hyvää, eikä oikeastaan edes hyvää.
Kohta maistan itse ja tulen sitten infoamaan, jotta miten ämmän kävi :saint:
Mä luulen että tällä kertaa mä taisin onnistua...eli ensi kerraksi voin taas ottaa jonkun vähän haastavamman haasteen vastaan. Ideoita kellään, mitä meidän perhe voisi syödä ensi viikolla?
:saint: 
mutta kyllä kai kaupastakin ihan ok saa. Pakastealtaasta.
