Miten te työssäkäyvät löydätte aikaa/jaksatte kiinnostua kaikesta lapsellisesta puuhailusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaikeaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="xxx";24539781]Tätä varten on sisarukset. ;)
Pääsee siis itse asiassa helpommalla kun on leikkikaveri kotona, tuolla nuo majaleikkejä 3- ja 4-vuotiaat puuhastelee.[/QUOTE]

Niin, tietysti näinkin, mutta jos niitä sisaruksia nyt ei ole suunnitelmissa:)
 
Ymmärrän aloittajaa. Ja olen erittäin onnellinen että ei ole pieniä lapsia enää, koska stressaavien töiden jälkeen minusta ei olisi pienten lasten äidiksi.
 
Keksi jotain sellaisia tekemisiä, missä ei niin kamalasti vaadita aikuisen omaa panosta, esim. teette yhdessä palapelejä, kuuntelette satukasetteja, sanot aina lapselle mitä tämän tulisi piirtää jne...
 
Meillä vaihtelee kotona vietetyn ajan aktivisuus aikalailla sen mukaan minkälainen jakso minulla on opinnoissa menossa,oikein kiireen ja näyttötöiden keskellä yhteinen aika viikolla on lähinnä löhöilyä,jutustelua ja lueskelua,koiran kanssa iltakävelyllä käyntiä ja yhdessä syömistä,lapset ovat pihassa/leikkivät keskenään.Viikonloppuisin,lomilla,kevyempinä kouluviikkoina sitten ollaan yhdessä aktiivisemmin ja tehdään mukavia juttuja.En ota ihmeemmin paineita asiasta,elämäntilanteet ja jaksaminen/ehtiminen vaihtelevat ja hyviä aikoja tulee aina jolloin sitten on enemmän mahdollisuuksia.Pääasia että ollaan yhdessä vaikkakin hieman "laiskemmin":)
 
Musta jotenkin tuntuu oudolle se käsite, että lapselle "pitää järjestää" puuhaa. Sillon kun itse olin pieni, niin toki äidin kanssa puuhailtiin, mutta ei se nyt mitenkään joka iltaista ollut, pääasialisesti viikonloppuna. Äiti oli yh. Jotenkin nykymaailmassa tuntuu olevan vallalla sellainen käsite, että koko ajan pitää olla hillitön määrä virikkeitä. Eikö joskus ole ihan hyvä olla vaan tylsää tavallista arkea?
 
Musta jotenkin tuntuu oudolle se käsite, että lapselle "pitää järjestää" puuhaa. Sillon kun itse olin pieni, niin toki äidin kanssa puuhailtiin, mutta ei se nyt mitenkään joka iltaista ollut, pääasialisesti viikonloppuna. Äiti oli yh. Jotenkin nykymaailmassa tuntuu olevan vallalla sellainen käsite, että koko ajan pitää olla hillitön määrä virikkeitä. Eikö joskus ole ihan hyvä olla vaan tylsää tavallista arkea?

Ei voi olla niin normaalia tavallista "tylsää" arkea sen jälkeen kun pieni lapsi on ollut erossa vanhemmistaan koko pitkän päivän. Vaan lapsella on erityisiä tarpeita jotka on täytettävä sinä aikana kun hänen kanssaan ehditään olla. Myös viikolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;24541446:
Ei voi olla niin normaalia tavallista "tylsää" arkea sen jälkeen kun pieni lapsi on ollut erossa vanhemmistaan koko pitkän päivän. Vaan lapsella on erityisiä tarpeita jotka on täytettävä sinä aikana kun hänen kanssaan ehditään olla. Myös viikolla.

No mulla on itelläni kolme lasta ja kyllä ihan normaali arki meille riittää. Laitetaan yhdessä ruokaa ja tehdään arkisia askareita samalla kerraten kuulumisia. Joskus saatetaan pelata joku lautapeli, mutta kyllä tavallinen arki-ilta meillä kuluu ihan tavallisten arkisten asioiden parissa. Viikonloput ovat sitten erikseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;24541446:
Ei voi olla niin normaalia tavallista "tylsää" arkea sen jälkeen kun pieni lapsi on ollut erossa vanhemmistaan koko pitkän päivän. Vaan lapsella on erityisiä tarpeita jotka on täytettävä sinä aikana kun hänen kanssaan ehditään olla. Myös viikolla.

Musta on vähän liioittelua väittää lapsen päivittäistä tyydyttämistä vaativiksi tarpeiksi prinsessamekon ompelua, lastenhuoneen uudelleensisustusta tai edes sitä askartelua. Etenkin, jos lapsi on jo leikkinyt ja askarrellut muiden lasten kanssa koko päivän päiväkodissa.

Lapsi tarvitsee tottakai vanhempaansa ja huomiota oltuaan erossa perheestä koko päivän. Mutta sitä huomiota voi antaa ja yhteistä aikaa viettää muutenkin kuin tekemällä jotain spesiaalia, vaikka laittamalla yhdessä ruokaa tai siivoamalla siinä samalla jutustellen tai juurikin vaikka halaillen ja jutellen. Ei aikuisen tarvitse olla mikään leikkikaveri tai viihdekeskus jos leikkiminen ei tunnu itselle luontevalta, riittää että on ihan oma aikuinen itsensä ja läsnä lapselle.
 
[QUOTE="vieras";24541538]

Lapsi tarvitsee tottakai vanhempaansa ja huomiota oltuaan erossa perheestä koko päivän. Mutta sitä huomiota voi antaa ja yhteistä aikaa viettää muutenkin kuin tekemällä jotain spesiaalia, vaikka laittamalla yhdessä ruokaa tai siivoamalla siinä samalla jutustellen tai juurikin vaikka halaillen ja jutellen. Ei aikuisen tarvitse olla mikään leikkikaveri tai viihdekeskus jos leikkiminen ei tunnu itselle luontevalta, riittää että on ihan oma aikuinen itsensä ja läsnä lapselle.[/QUOTE]

Sitä tarkoitinkin, että lapsi otetaan mukaan kuvioihin tavalla tai toisella. Mutta ei pidetä jotain itselle tärkeää toimintaa etusijalla, jos lapsi ei sillä hetkellä kestä sitä. Ja JOS lapsi ehdottomasti tarvitsee viihdekeskuksena olemista, niin sitten sellaiseenkin on joskus taivuttava. Ei päiväkodin viihteet vastaa oman lapsen kanssa leikkimistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;24541613:
Ei päiväkodin viihteet vastaa oman lapsen kanssa leikkimistä.

Korjaus: Ei päiväkodin viihteet vastaa oman vanhemman kanssa leikkimistä. Ja oman vanhemman kanssa moni tekeminen edistyy paremmin kuin vieraiden kanssa. Tunnetila vaikuttaa niin paljon oppimiseenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;24541613:
Sitä tarkoitinkin, että lapsi otetaan mukaan kuvioihin tavalla tai toisella. Mutta ei pidetä jotain itselle tärkeää toimintaa etusijalla, jos lapsi ei sillä hetkellä kestä sitä. Ja JOS lapsi ehdottomasti tarvitsee viihdekeskuksena olemista, niin sitten sellaiseenkin on joskus taivuttava. Ei päiväkodin viihteet vastaa oman lapsen kanssa leikkimistä.

No mä oon kyllä tästäkin eri mieltä. Kyllä meidän lasten vaan on odotettava, jos mulla on jokin asia, joka on tehtävä. Viihdekeskuksena en suostu olemaan. Olen sitä mieltä, ettei yksikään lapsi TARVITSE sellaista.
 
Me ulkoillaan. Kaiket ajat. Tänään olin tosi väsy töiden jälkeen ja olisin halunnut vaan löhötä sohvalla (satoi vieläpä vettä!) ja sit mun 3v tuli sanomaan, että "pienten lasten pitää päästä ulos!". Mitäs siinä sitten voi. Vähän se kyllä itteäkin piristää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;24541446:
Ei voi olla niin normaalia tavallista "tylsää" arkea sen jälkeen kun pieni lapsi on ollut erossa vanhemmistaan koko pitkän päivän. Vaan lapsella on erityisiä tarpeita jotka on täytettävä sinä aikana kun hänen kanssaan ehditään olla. Myös viikolla.

Ja höpö, höpö. Eikös siitä ole tutkimuksiakin tehty, että lapselle tärkeimpiä asioita on arkinen yhdessäolo vanhemman kanssa. Löhöilta telkun edessä niitä näitä jutellen kuulemma voittaa 6 - 0 "laatuajan", jolloin minuuttiaikataululla tehdään aikuisten mielestä lapselle hauskoja asioita.

No, siinä mielessä olet oikeassa, että lapsella on erityisiätarpeita, mutta ne tarpeet ovat juuri vanhemman läsnäolo vaikka niiden arkisten rutiinien lomassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;24541640:
Korjaus: Ei päiväkodin viihteet vastaa oman vanhemman kanssa leikkimistä. Ja oman vanhemman kanssa moni tekeminen edistyy paremmin kuin vieraiden kanssa. Tunnetila vaikuttaa niin paljon oppimiseenkin.

Lapselle leikkiä voi olla vaikka tuolilla seisominen ja kastikkeen hämentäminen, kun vanhemmat tekee ruokaa. Ei siinä mitää lego, tms. leikkejä tarvita.
 
Hassu juttu, kun mulla on ihan toisin päin. Olen siis välillä työssä ja välillä tyttömänä, jolloin käytännössä kotiäitinä. Sillon kun oon kotona, olen melko laiska leikkimään lapsen kanssa. Aika paljon saa keksiä itsekseen juttuja. Kun taas työpäivän jälkeen on oikeasti KIVAA leikkiä hetki lapsen kanssa!

Aina ei leikkiin tai puuhasteluun tietenkään ole aikaa. Silloin se jää yhteiseen ruokailuun ja iltasatuun lähinnä. 3-vuotias kuitenkin vielä tosi pieni. Sinuna vähentäisin omasta harrastuksesta, ettei sitä monena iltana viikossa ole töiden lisäksi. Jatkat vaikka taas, kun lapsi on jo isompi koululainen eikä enää niin riippuvainen sinusta.
 
Voisiko lapselle ajatella vaikka satujumppaa sun harrastuksen ajaksi, niin ei tarvitsisi protestoida sun menoja vastaan kun on itselläkin joku meno? Töiden jälkeen kannattaa jäädä ulos leikkimään, meillä lapset ainakin keksii ulkona aina puuhaa. Ruuan jälkeen voit vaikka laittaa lapsen kylpyammeeseen leikkimään kylpyleluillaan samalla kun ripustelet pyykkejä, ja ottaa lapsen mukaan tiskikoneen tyhjennykseen ja täyttöön ym. Ehdota lapselle, että hän voisi itse piirtää tauluja lasten huoneeseen, tai suunnitella oikein nätin sisustuksen jonka toteutatte sitten vaikka joku viikonloppu.
 
vanhemmuuden iloja. Hankitaan sisarus että lapsi voi leikkiä tai löhötään viikot telkun edessä. Oletteko te ihan tosissanne?

Ei, aikuisen ei tartte olla viihdekeskus, mutta jo on ankeita vanhempia, jos iltaisin ei saa näemmä mitään muuta huomiota kuin kattilan hämmentämistä ja töllön katsomista. Olisiko aika miettiä mihin oma aikakin menee, jos ainoa tapa olla lapsen kanssa on tehdä kotitöitä? Iltaan kun ehtii mahtua paljon asioita, sitä omaehtoista leikkiä, ruokailua, yhteinen askartelu esim. Miten voi olla yksi tunti näin mahdotonta?
 
[QUOTE="nalkuttava talonmies";24542270]vanhemmuuden iloja. Hankitaan sisarus että lapsi voi leikkiä tai löhötään viikot telkun edessä. Oletteko te ihan tosissanne?

Ei, aikuisen ei tartte olla viihdekeskus, mutta jo on ankeita vanhempia, jos iltaisin ei saa näemmä mitään muuta huomiota kuin kattilan hämmentämistä ja töllön katsomista. Olisiko aika miettiä mihin oma aikakin menee, jos ainoa tapa olla lapsen kanssa on tehdä kotitöitä? Iltaan kun ehtii mahtua paljon asioita, sitä omaehtoista leikkiä, ruokailua, yhteinen askartelu esim. Miten voi olla yksi tunti näin mahdotonta?[/QUOTE]

No voi, voi, kun minun leikki-ikäisten mielipuuhaa nyt sattuu olemaan se ankea ruuanteko äidin kanssa. :D
 
[QUOTE="nalkuttava talonmies";24542270]vanhemmuuden iloja. Hankitaan sisarus että lapsi voi leikkiä tai löhötään viikot telkun edessä. Oletteko te ihan tosissanne?

Ei, aikuisen ei tartte olla viihdekeskus, mutta jo on ankeita vanhempia, jos iltaisin ei saa näemmä mitään muuta huomiota kuin kattilan hämmentämistä ja töllön katsomista. Olisiko aika miettiä mihin oma aikakin menee, jos ainoa tapa olla lapsen kanssa on tehdä kotitöitä? Iltaan kun ehtii mahtua paljon asioita, sitä omaehtoista leikkiä, ruokailua, yhteinen askartelu esim. Miten voi olla yksi tunti näin mahdotonta?[/QUOTE]

No ei mulla ainakaan ole energiaa viikolla mihinkään muuhun kuin telkkarin edessä löhöämiseen, pieneen siivoiluun tai kattilan hämmentämiseen näin lapsettomanakaan. Pakolliset ulkoiluliikunnat suoritan ja siinä se ilta töiden jälkeen menikin. Viikonloppuna sit ehkä vähän jotain muutakin.

Vaikea kuvitella, että synnyttäminen saisi mua muuttumaan yhtään tän energisemmäksi ainakaan, luulis että päinvastoin. Ajattelin silti lapsia hankkia vaikka flegmaattisuuteni tekisikin musta jo lähtökohtaisesti paskan äidin. Tosin tämmöinen nyhjääjä olin jo lapsena. Kivointa mitä tiesin oli istua yksin sisällä jossain nurkassa piirtelemässä tai muuten puuhastelemassa ihan omiani tai sit kun opin lukemaan, nenä kiinni kirjassa. Muistan että kaikki erityinen enemmänkin stressasi kuin ilahdutti, vaikka sinällään hetkellisesti olisi ihan kivaa ollutkin. Kivoihin harrastuksiinkin mua sai oikein maanittelemalla maanitella lähtemään joka ikinen kerta.
 
Mä ratkaisin aikoinaan ongelman antamalla heti töistä palattuani lapsilleni aikaa. Vaihdoin päivällisen "kello viiden teeksi", joten lapset saivat nopeasti pahimman nälkänsä tyydytettyä. Sen jälkeen luin satukirjaa, pelasin, askartelin tai mitä nyt teinkään lasten kanssa noin tunnin verran. Sitten lapset jo menivätkin omiin puuhiinsa tai jatkoivat puuhastelua ilman mua, mä laiskottelin hetken aikaa ja sen jälkeen aloin valmistamaan päivällistä.
 

Yhteistyössä