Miten te teette (lapsen uhmaikä)

[treee]

Miten toimitte, jos esim. 3 -vuotias ei suostu menemään hampaiden pesulle illalla? Meillä tämä on nykyään ihan jokailtaista. Se menee yleensä niin, että jo iltapalalla kerron että syömisen jälkeen sitten käydään pesemässä hampaat, luetaan vähän kirjoja sohvalla ja sitten mennään nukkumaan. Syömisen jälkeen sitten kehoitan häntä menemään kylpyhuoneeseen hampaiden pesulle. Kehoitan toisen kerran. Ja sitten kolmannen kerran. Sitten sanon, että haluatko mennä itse vai vienkö sinut. Ei tehoa. No sitten tilanne päätyy siihen, että joudun kantamaan hänet kylpyhuoneeseen (yleensä rimpuilevana), laitan oven lukkoon (siis menen itsekin sinne sisälle) ja otan vastaan kiukun ja huudon rauhallisesti. Laitan hammasharjaan tahnan ja odotan kunnes hän pesee ne hampaat. Tai sitten otan syliin ja pesen itse. Siinäkin menee joskus aikaa kun pitää odottaa että hän on yhteistyöhaluinen. Vaikka hän huutaa, niin kerron hänelle että pois pääsee vasta kun hampaat on pesty. Yleensä lopulta hampaat saadaan jotenkuten ainakin pestyä. Mutta aikaa tässä koko touhussa menee ihan kauhean paljon. Teenkö jotain väärin? Miksi tämä sama taistelu vaan jatkuu ja jatkuu?

Niin ja sama juttu on monessa muussakin asiassa, esim. pukemisessa. Kaikki vie ihan tuhottomasti aikaa.

 

[Maira]

Teen ihan samallalailla kuin sinäkin, tosin meillä loppu hammaspesuista tappelu siihen kun ostin patterilla toimivan hammasharjan, nyt se ei muuta tekiskään kun pesis hampaita.. Sisälle tulot jne on kamalaa tappelua mut oon ottanu sen periaatteen et sillon kun on tultava sisälle niin sit tullaan, jos ei muuta niin kainalossa kantamalla..Huutamiseks se aina melkein menee mut annan sen pahimman raivon raivota ja kun lapsi vähän tyyntyy, otan syliin ja selitän taas jälleen kerran et nyt oli tultava sisälle syömään tms..

Kyllä kai se joskus helpottaa..Sit viimeistää kun ne muuttaa pois kotoa..

 

["keiu"]

sama tarina täällä. Poju nyt 3v 7kk ja tappelu jatkunut 7kk. Välillä menee jo mukavammin, ja sitten taas lasketaan kolmeen ja kannetaan ja pestään ja huudetaan. Ei kivaa, mutta kai se rutiini rupeaa jo tarttumaan.

 

["vieras"]

Juu asiat tehdään ja voi huutaa jos huvittaa. 7v ei meillä enää huuda kovin usein.

 

["vieras"]

Öö, meidän 2,5-vuotiasta pyydetään kerran tulemaan hammaspesulle ja jos ei tule, lapsi haetaan ja hampaat pestään kerrasta. Ei siinä kulu kuin pari minuuttia koko toimituksessa. Vanhempien pitäisi muuten pestä lapsen hampaat jopa 10-vuotiaaksi saakka, joten sitä ei voi pelkästään lapsen itsensä hoidettavaksi jättää. Meillä on 3 lasta, joten jos jokaisen kanssa alkaisin neuvottelemaan hammaspesulle tulemisesta, niin siinähän menisi koko ilta. Välillä harjataan sovussa, välillä väkisin ja huudon kera. Lapsi saa ihan itse valita kummalla tavalla pestään.

 

["vieras"]

no tun ikäisen hampaathan kuuluu aikuisen pestä. ei riitä motoriikka kunnolliseen hampaanpesuun.
yleensä en ala neuvottelemaan noin itsestäänselvästä asiasta, pyydän kaksi kertaa, jos ei tule niin talutan tai kannan sinne vesaan. voisin myös kertoa että jos viivyttelee hampaanpesussa, ei ehditä enää lukemaan kirjaa/laulamaan laulua vaan joutuu suoraan nukkumaan.

pukeminen viekin aikaa.. tai se jokapäiväinen neuvottelu samoista asioista. pukemisen suhteen toimin niin että laitan vaatteet valmiiksi ja pyydän pukemaan. jos ei tottele niin kerron että ulos lähdetään, jos lähtee ilman vaatteita niin ulkona tulee kylmä, jalat kastuu jne. jos ei vieläkää pue niin kerron että lasken kolmeen ja jos ei ala pukea niin kerään vaatteet pois ja sitten lähdetään. yleensä viimeistään siinä vaiheessa kun alan keräämään vaatteita niin suostuu pukemaan.

näitä asioita pitäisi tietysti ensin yrittää suostuttelemalla mutta aina ei oma mielikuvitus siihen riitä. voit esim ottaa aikaa miten kauan kestää pukea, antaa lapsen itse valita mitä laittaa päälleen, luvata jonkun hauskan hampaiden pesulaulun tai tanssin hampaiden pesun yhteydessä tms

 

[Big Bang Theory]

En neuvottele. Sanon kaksi kertaa ja sitten mennään ( nyt tosin lapset jo isompia, mutta osaa tuo 1v jo pistää vastaan vähän kaikessa )

Hampaat pestään, siitä ei neuvotella. Isommat saa itse pestä ensin ja sitten minä tarkistan kunnolla. Uhmaiässä välillä pestiin väkisin ( tosin se oli tosi helppoa, kun huusi niin suu oli valmiiksi auki )

 

["tintti"]

uhmaikäisen kanssa on vain jaksettava toimia johdonmukaisesti, aina... on asioita, mitkä aikuiset päättää.. kyllä se vihoviimeisinkin jääräpää joskus oppii... lapsen voi antaa valita pienistä, asioista esim kumman näistä pitkähihaisista puet.. itse toimin perhepäivähoitajana ja omia minulla on kolme, ihanaa ja niin jääräpäistä tyttöä, jotka on kyllä koulineet minua.. välillä vaan tuntuu että osa vanhemmista on hukassa näiden pienten enkeleiden kanssa.. kysellään liikaa lapselta haluaistko? mentäiskö? tehtäiskö?... inhoan koko isi-muotoa.. maailmaan mahtuu ääntä ja huutoa, niinkuin aloittaja laittoi että pysyy itse rauhallisena... aina se ei onnistu mutta niinkuin Maira laittoi niin lapselle voi selittää asioita kunhan tilanne on rauhoittunut... jatkakaa vaan samaan malliin, nostan hattua teille... ja minä jatkan "taistelua" oman 5v, 9v ja 13v kanssa.. äitini viisaisiin sanoihin uhma jatkuu läpi elämän mutta muuttaa vaan muotoaan... tsemppiä!

 

[treee]

Mua inhottaa se voimankäyttö lapsen kanssa. Että väkivalloin tehdään jotain. Mutta onhan sitä joutunut joskus esim. pukemaan väkisin ulkovaatteet, jos on tosiaan kauhea kiire jonnekin. Mutta se on vaan kamalaa ja tuntuu jotenkin, että se ei ole ihan oikein. Monesti olen saanut kekseliäisyydellä monta asiaa hoidettua, kun huomio kääntyy kiukuttelusta muuhun (esim. loruttelemalla, puhumalla mukavista jutuista, naurattamalla jne.) mutta aina ei vaan mielikuvitus tai aika riitä.

 

["vieras"]

Mua inhottaa se voimankäyttö lapsen kanssa. Että väkivalloin tehdään jotain. Mutta onhan sitä joutunut joskus esim. pukemaan väkisin ulkovaatteet, jos on tosiaan kauhea kiire jonnekin. Mutta se on vaan kamalaa ja tuntuu jotenkin, että se ei ole ihan oikein. Monesti olen saanut kekseliäisyydellä monta asiaa hoidettua, kun huomio kääntyy kiukuttelusta muuhun (esim. loruttelemalla, puhumalla mukavista jutuista, naurattamalla jne.) mutta aina ei vaan mielikuvitus tai aika riitä.

No mutta lapsihan itse saa päättää, antaako pestä nätisti vai ei. Lapsi on teillä jo oppinut, että hampaidenpesuun liittyy "hauska" rituaali=leikki, ja hän saa vetkuttelullaan isän tai äidin 100% huomion. En kyllä lähtisi tuohon mukaan... Ja sitten kun lapsi tuosta kasvaa ja alkaa vedättäää teitä ihan kunnolla...ei hyvä!

 

[ear]

Meillä taistellaan näköjään samoista asioista, mutta esim hampaiden pesuun autoi se, että pojalla jo alle 3 vuotiaana hankittiin useampi erilainen hammasharja ja hän saa valita, millä harjalla kullakin kerralla pestään. Ainakin meillä tämä lastenpsykologien neuvo toimi hyvin. Joissain muissa, esim pukemisessa, käydään henkien taistoja toisinaan ja uhkaan yleensä legojen panemisella jäähylle. Paras konsti meillä on ollut aloittaa asiat riittävän ajoissa, vaikkapa pukeutuminen 20 minuuttia ennen lähtöä.

 

[Big Bang Theory]

Mua inhottaa se voimankäyttö lapsen kanssa. Että väkivalloin tehdään jotain. Mutta onhan sitä joutunut joskus esim. pukemaan väkisin ulkovaatteet, jos on tosiaan kauhea kiire jonnekin. Mutta se on vaan kamalaa ja tuntuu jotenkin, että se ei ole ihan oikein. Monesti olen saanut kekseliäisyydellä monta asiaa hoidettua, kun huomio kääntyy kiukuttelusta muuhun (esim. loruttelemalla, puhumalla mukavista jutuista, naurattamalla jne.) mutta aina ei vaan mielikuvitus tai aika riitä.

aina ei ole aikaa käyttää iltatoimiin 2 tuntia, eikä se todellakaan ole järkevää. Viimeinen sana on vanhemmalla ja lapsihan saa tosiiaan ihan itse päättää antaako pestä nätisti vai aloittaako itkupotkuraivarit. Ei johdonmukaisuus ole tarpeetonta voimankäyttöä.

 

[treeee]

[QUOTE="vieras";26230373]No mutta lapsihan itse saa päättää, antaako pestä nätisti vai ei. Lapsi on teillä jo oppinut, että hampaidenpesuun liittyy "hauska" rituaali=leikki, ja hän saa vetkuttelullaan isän tai äidin 100% huomion. En kyllä lähtisi tuohon mukaan... Ja sitten kun lapsi tuosta kasvaa ja alkaa vedättäää teitä ihan kunnolla...ei hyvä![/QUOTE]

No ei siinä nyt kauan vetkutella, vaan muutaman kehoituksen jälkeen viedään vessaan. Kyllä hän joskus yllättääkin ja menee itse jo yhdestä kehoituksesta. Vessassa pidän häntä sylissä vaikka rimpuilisi ja sanon että ennen ei mennä ennenkuin hampaat on pesty. Siis eihän sitä hammasharjaa saa edes siine suuhun, ennenkuin hän itse avaa sen suun ihan nätisti. Ei meillä ainakaan. Tai jos saakin suuhun, niin hän heiluttaa sitä päätä niin paljon ettei pesusta tule mitään. Kyllä meillä se pesu sujuu ainakin vasta sitten kun hän on yhteistyössä mukana.

Mutta sitä kyllä olen miettinyt, että pitäiskö jotenkin nopeammin sitten ottaa ohjat käsiinsä esim. pukemisessa. Mutta se väkisin pukeminen on vaan niin kamalaa. Kyllä mä mieluummin puen yhteisymmärryksessä.

 

[teajohanna]

Kyllä se joinain iltoina tuommoista on pienten kanssa.

Tuohon nimenomaiseen hammasongelmaan toki voi yrittää apua tuoda sitä kautta, että seuraavan kerran kun on aika vaihtaa harja, saisi lapsi valita oman harjansa kaupasta, ehkä oman tahnankin. Muistan myös, että jonkun tuttavalapsen kanssa piti tehdä niin että aikuinenkin harjaa hampaat (ja näyttää ettei se harjaaminen ole vaaralllista), mutta tämä lapsi ei ollut mun oma eikä asunut meillä. Omat muistini mukaan ihan sovinnolla suostuivat yleensä hammaspesuun, siis silloin kun ei ollut känkkäränkkäpäivä.

 

[Maira]

Kyllä kai sitä mielummin jokainen pukis ja tekis asiat yhteisymmärryksessä, mut näin kun on taapero ja vauva niin ei mulla ole ainakaan aikaa jatkuvasti sovitella ja selitellä, mä kehotan pariin otteeseen ja sitten ne asiat tehdään, haluttiin tai ei. Vallankin viime päivinä meillä on huutaen tehty taas melkein kaikki, pukemiset, vaipanvaihdot, ulos menemiset, sisään tulemiset jopa syömisestä on saatu niin kamala sota et on jouduttu pariin otteeseen ottaa ruokapöytään uudestaan vauhtia..Eipä niille mitään voi kun toistaa sitä samaa kaavaa ja pysyä samoissa toimintaperiaatteissa.

 

[treeee]

No joo, kyllä tuota väkisin pukemista tosiaan on pakko vaan joskus harrastaa. Mutta se on kyllä myös ihan hirevän vaikeaa ja fyysisesti haastavaakin. Ainakin meillä tuo 15 kiloinen on jo tosi voimakaskin. Housujen laittaminen voi olla melkoinen temppu ja sitten kun ne on väkisin saatu jalkaan niin hän alkaa usein välittömästi kiukuspäissään repiä niitä alas. Se on sitten ihan kamalaa raivoa ja tosiaan väkisin vääntämistä jos tuota alkaa pukea väkisten.

Mutta onneks usein on vähän enempi aikaa. Sen tiedän, että hän on luonteeltaan sellainen että tarvitsee aikaa valmistautumiseen. Siksi kerron aina hyvissä ajoin minne mennään ja mitä tehdään. Ja tosiaan hyvällä mielikuvituksella saan monta tilannetta pelastettua, kun tiedän mistä hän tykkää ja mikä on hänestä hauskaa. Jotenkin yritän pitää sellaista positiivista virettä päivässä niin kaikki sujuu paremmin. Kiukut unohtuu, kun on mukavaa.

Mutta jos tosiaan kaikki on taistelua ja väkisin tekemistä (niinkuin joinakin päivinä), niin tuntuu, että se jää hänellekin jotenkin päälle. Tulee sellainen negatiivinen kierre sitten kaikkeen tekemiseen. Kaikesta pitää taistella. Meillä se on ainakin näin.

 

["..."]

Meillä suussa viipeltää milloin mitäkin ötököitä joita äiti sitten metsästää harjalla. Välillä lapsi sylkäisee lavuaariin ötököitä. Välillä käsken puraista hännästä jne. Ei tarvi tapella hampaiden pesusta. Se on tosiaan hankalaa tehdä väkisin.

Mutta tarvittaessa se tedään myös väkisin. Jos lähdet tollaisen pikku-uhmiksen kanssa neuvottelemaan ja houkuttelemaan, olet muutaman vuoden päästä tosi vaikeuksissa. Käsky tai kaksi ja sitten vanhemmat toteuttaa jos lapsi ei itse tee. Vaatteista voi antaa valita esim kahdesta sopivasta vaatteesta.

Kannattaa välillä lyödä asiat mielummin leikiksi, kun joka asiasta tapella. Mutta kuitenkin niin että vanhempi päättää mitä tehdään.

 

[..]

No joo, kyllä tuota väkisin pukemista tosiaan on pakko vaan joskus harrastaa. Mutta se on kyllä myös ihan hirevän vaikeaa ja fyysisesti haastavaakin. Ainakin meillä tuo 15 kiloinen on jo tosi voimakaskin. Housujen laittaminen voi olla melkoinen temppu ja sitten kun ne on väkisin saatu jalkaan niin hän alkaa usein välittömästi kiukuspäissään repiä niitä alas. Se on sitten ihan kamalaa raivoa ja tosiaan väkisin vääntämistä jos tuota alkaa pukea väkisten.

Mutta onneks usein on vähän enempi aikaa. Sen tiedän, että hän on luonteeltaan sellainen että tarvitsee aikaa valmistautumiseen. Siksi kerron aina hyvissä ajoin minne mennään ja mitä tehdään. Ja tosiaan hyvällä mielikuvituksella saan monta tilannetta pelastettua, kun tiedän mistä hän tykkää ja mikä on hänestä hauskaa. Jotenkin yritän pitää sellaista positiivista virettä päivässä niin kaikki sujuu paremmin. Kiukut unohtuu, kun on mukavaa.

Mutta jos tosiaan kaikki on taistelua ja väkisin tekemistä (niinkuin joinakin päivinä), niin tuntuu, että se jää hänellekin jotenkin päälle. Tulee sellainen negatiivinen kierre sitten kaikkeen tekemiseen. Kaikesta pitää taistella. Meillä se on ainakin näin.

Onko teillä jäähyt käytössä. Ne auttaa yllättävän nopeasti arkeen kun vaan saat ensin ymmärtämään jäähyt. Tekniikka pitää olla oikein, supernannyn tyyliin.

 

[treee]

Onko teillä jäähyt käytössä. Ne auttaa yllättävän nopeasti arkeen kun vaan saat ensin ymmärtämään jäähyt. Tekniikka pitää olla oikein, supernannyn tyyliin.

Ei olla jäähyjä vielä käytetty. Sitä vois kylä kokeilla, tosin tiedän jo etukäteen, että sitkeyttä tarvitaan että hän pysyy siellä. Varmaan takaisinvientikertoja tulee aluksi vähintään 40 - 50. Hän ei kyllä kauheasti muuten ilkeile, ei töni tai muksi ketään, ei riko tahallaan mitään, joten ei noita jäähynpaikkoja niin kauheasti ainakaan nyt edes tulisi. Ainoastaan nämä siirtymätilanteet on tosi hankalia, just kaikki ulos ja sisällemenot, hampaidenpesut, syömään tulemiset jne.

 

[kojootti]

Meillä otetaan aina uhmakautena tarrapalkinnot käyttöön, ne toimii meillä paremmin kuin se jatkuva kieltäminen ja kinastelu. Aina, jos tekee jonkun asian reippaasti ja inttämättä, saa tarran, ja tarran viereen kirjoitan, mistä hyvästä se onkaan saatu. Kun saadaan koko A4 täyteen tarroja, tehdään jotain spesiaalia
Ja jos nyt jostain asiasta jää inttämään, niin jäähyälle vaan niin monta kertaa, että lopulta huomaa sun olevan periksiantamaton.

 

[..]

Meillä jäähyt on kyllä toiminut. Kun oppii lapsi oppii ymmärtämään jäähyt, niin elämä kyllä helpottuu huomattavasti.

Mutta muista toki myös se hauskuus.

 

[leijona76]

mä en neuvottele asioista jotka tehdään,piste. Pyydän kerran tai kaksi ja vien jos ei itse mene. Hampaat myös pestään, ei odotella josko sattus tulemaan se oma halu. Meil ei uhmaajan kanssa kannata neuvotella jos haluaa että se jotain tekee.

 

[nöppäri]

Meillä auttoi niiinkin yksinkertainen asia kuin kysymys, pesetkö itse, vai pesenkö minä?
Ja jos se olin minä, pesu ei ollut se miellyttävin kokemus.

Samoin sisälletuloihin ym, kysyin tuletko itse, vai kannanko?
Ei montaa kertaa tarvinnut minun noita asioita tehdä, kun muksu itse hiffasi, että parempi vaihtoehto on se itse tekeminen.

 

[leijona76]

Mua inhottaa se voimankäyttö lapsen kanssa. Että väkivalloin tehdään jotain. Mutta onhan sitä joutunut joskus esim. pukemaan väkisin ulkovaatteet, jos on tosiaan kauhea kiire jonnekin. Mutta se on vaan kamalaa ja tuntuu jotenkin, että se ei ole ihan oikein. Monesti olen saanut kekseliäisyydellä monta asiaa hoidettua, kun huomio kääntyy kiukuttelusta muuhun (esim. loruttelemalla, puhumalla mukavista jutuista, naurattamalla jne.) mutta aina ei vaan mielikuvitus tai aika riitä.

Ei siinä syliä kummempaa voimankäyttöä tarvi. Lapsi syliin ja vessaan. Kun tuo päättää ni se kestää kanssa. Ei pestäs ikinä jos alettas neuvotella ja jahkata. Monesti lopettaa tujuamisen kun huomaa että sinne vessaan mennään ja tehään mitä on tehtävä.

 

[Nellien]

No kun lapsi vielä teki tuota niin tehtiin näin. Kehoitin kerran. Jos ei tullut sanoin että tulet nyt tai kannan. Ei tullut kannoin siis vessaan.

Pyysin kerran avaamaan suun, ei avannut siten sanoin että pesen silti. Pidin vaan tiukasti sylissä ja pesin hampaat.

Ja aina keskusteltiin jälkikäteen hetki miksi hampaat pestään. Ikää on nyt 3v 6kk ja hammaspesut sujuu loistavasti, avaa itse suun ammolleen, osaa laittaa tahnan itse ja vähän harjoitteleekin itse pesemään hampaita(aikuinen sit pesee perusteellisemmin).