Miten te suhtautuisitte jos saisitte tietää että miehellänne.....

Onpa järkyttävää, vetää hiljaiseksi!

Ollaan mieheni kanssa juteltu sellaisista miehistä, jotka ova "hylänneet" lapsensa, eli eivät ole missään tekemisissä ja uudessa liitossa on sitten ns. oikeat lapset. Miten joku voi hyljätä oman lapsensa, tai ei ymmärrä, että lapsi ansaitsee ja tarvitsee vanhemmat.

Eli, jos minulle paljastuisi jotain tuollaista meille tulisi luultavasti ero. En voisi hyväksyä, että aikuinen mies ei "kanna vastuuta teoistaan" ja viattomat lapset saa kärsiä. Meidän tyttö on vielä niin pieni, että hänen elämäänsä ei järkyttäisi tämä tieto, mutta jos lapset on isompia niin heidänkin elämään vaikuttaa rajusti. Tuttavilla on 3 lasta, jotka eivät tiedä tästä isän ensimmäisestä lapsesta. Varmasti järkyttyvät ja pettyvät rajusti kun sisarus joskus selviää...

Voimia ap.

 

tätähän voisi pitää samana kuin lapsen antaminen adoptioon (paitsi tuo elatusapu); ei silloinkaan yhteyttä pidetä eikä olla hirviöitä. Älkää syyllistäkö turhaan; nyt voi vielä rakentaa suhteen teidän kaikkien kanssa jos niin haluaa. Tsemppiä. Ja puhukaa hyvät ihmiset keskenänne, kun tilanne rauhoittuu.

 

Mä en voisi arvostaa ihmistä joka on valehdellut mulle 15 vuotta ja lapsille myös jos olisin sun asemassas.Huolimatta siitä millainen isä hän on ollut yhteisille lapsille,hän on kuitenkin munaton paska joka on hylännyt lapsistaan yhden.Ei sellaista miestä voi arvostaa.Ero tulis.

 

tätähän voisi pitää samana kuin lapsen antaminen adoptioon (paitsi tuo elatusapu); ei silloinkaan yhteyttä pidetä eikä olla hirviöitä. Älkää syyllistäkö turhaan; nyt voi vielä rakentaa suhteen teidän kaikkien kanssa jos niin haluaa. Tsemppiä. Ja puhukaa hyvät ihmiset keskenänne, kun tilanne rauhoittuu.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että on sama asia vain hyljätä lapsensa tyhjän päälle, kuin antaa hänet viranomaisteitä pitkin rakastaville vanhemmille?

 

miten niin tyhjän päälle? Me ei tiedetä siitä mitää ;lapsella on äiti ja ehkäpä toinen isäkin. Monelta on isä kuollut ja äiti hoidellut ihan hyvin. Malttia ihmiset arvosteluihin.

 

Olisin kyllä erittäin pettynyt -- miehen valehteluun siis.

 

Meillä kävi niin että mies valehteli menneisyyttään suhteen alussa.
Jo silloin hälyytys kellot kilkattivat, mutta 4 vuotta oltiin yhdessä.
Valehteli läpi koko suhteen milloin mistäkin.....Ja lopulta vaan en jaksanut enään!

 

Kyllä mä vähän kieroon katsoisin, kun oli 16 kun alettiin seurustelemaan

 

Olisin ilman muuta erittäin loukkaantunut, raivoissani ja luottamus saisi suuren kolauksen.

MUTTA, toisaalta voin kuvitella, miten AP:n ja hänen miehensä seurustelun alussa mies ei ole tullut maininneeksi lapsesta. Ja mitä pidempi aika on kulunut, sitä vaikeampaa on ruveta noin suurta asiaa kertomaan. Rehellinen ihminen ei olisi voinut salata tuollaista asiaa, ja ilmiselvää on, että AP:n miehellä on todella outo omatunto kun on voinut salata asian. Mutta toisaalta perimmäinen syy voi olla ihan rakkaus ja menettämisen pelko. Ei ole uskaltanut kertoa koska on pelännyt menettävänsä naisensa...
Minä yrittäisin antaa anteeksi.

 

Täällä tuntuu olevan hienoista lynkkausmielialaa havaittavissa.

En nyt suinkaan yritä puolustella ketään mutta en myöskään syyllistä. Yritän vain tuoda toisenlaista valoa tähän ja ehkä yrittää hieman kaivella tuon miehen mielenliikkeitä.

Elämäntilanteita on erilaisia emmekä me kukaan tiedä mikä oli tilanne tai mitkä olivat olosuhteet silloin kun tuo lapsi sai alkunsa. On voinut olla kaikille paras jo silloin että mies ei kuulu lapsen elämään. Syitä emme tiedä.
Jos nyt halutaan jotain teorioita keksiä niin yksi voisi olla vaikka niin että mies on ollut jonkun parisuhteen kolmas pyörä. Naisen syrjähypystä on seurannut raskaus ja kiinni on jääty. On sovittu että mies poistuu kuvioista ja tämä parisuhteen mies antaa anteeksi ja kasvattaa lapsen omanaan.
Tämä siis vain yksi esimerkki miten mies voi "hylätä" lapsensa. Isyys, sen enempää kuin äityiskään, ei ole vain biologiaa.

Miksi sitten mies ei ole lapsestaan kertonut? Suhteen alkuaikoina kun asiasta lienee ollut puhetta, mies on kieltänyt olevansa isä. Jos oletetaan että tuo edellinen esimerkki on edes sinnepäin niin tavallaan mies puhuu totta eli hän ei ole isä. Tietysti jokainen tajuaa että tässä vaiheessa puhuttaisiin biologiasta mutta mies jättää asian kertomatta koska ei katso sillä olevan mitään käytännön merkitystä. Lisäksi mies voi ajatella että tieto hylätystä lapsesta voisi heikentää saumoja edetä parisuhteessa.

Kun suhde etenee niin mies huomaa että tämähän on mukavaa ja tästä tosiaan voi tulla jotain. Nyt olisi aika näyttää kortit mutta mies on ylittänyt rajan. Voiko tässä vaiheessa enää kertoa noin raskauttavaa asiaa jota on kuitenkin salattu jo pitkään? Kestääkö parisuhde sen nyt? Mies ei ota riskiä vaan unohtaa asian ja toivoo ettei se koskaan tule kenenkään tietoon.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin näistä "jätä se sika"-tyyppisistä kommenteista voisi päätellä.

 

Minulla täysin samat ajatukset Triplaisän kanssa! Juuri tuota koetin minäkin sanoa.

Toki AP:llä tunteet kuohuu, mutta en minä ainakaan toimivaa perhe-elämää ja 15 vuoden suhdetta jättäisi tuollaisen asian takia. Ja saa olla vihainen, ja on ymmärrettävää ettei luottamus ole ennallaan, mutta ei minusta ero ja muut palstan neuvot ole ihan järkevää ajattelua...