miten te suhtautuisitte jos oma lapsenne tulisi raskaaksi 18v

Jaa, eiköhän sitä jonkimoisen pienen alkushokin kokisi, mutta enköhän lupaisi olla tukena ja apuna kykyjeni ja voimavarojeni mukaan. Ilman muuta.

peesi.. oma lapseni kun/jos aikanaan saa lapsia niin toivoisin hänen olevan opiskellut ammatin itselleen ja nähneen edes hieman enemmän elämää
en sano että 18-vuotias ei olisi nähnyt/kokenut mutta itseäni kun ajattelin siinä iässä niin tsiisus jos vauva olis tullut niin oisin kyllä ollut enemmän valmis aborttiin kuin äidiksi...

 

17v tyttäreni on raskaana ja poikaystävä 18v. En ottanut asiaa järkytyksenä sillä asioilla on tapana järjestyä. Joten olen täysin tyttären tukena tietysti.

 

Mä itse sain esikoisen 18 vuotiaana, joten... Tottakai olisin apuna ja tukena. Enkä taatusti kauhistelisi ja esittelisi "suruvalitteluja" nuoruuden pilaamisesta ja elämän loppumisesta. Itse sain kuulla niitä ihan tarpeeksi. Onneksi omat vanhemmat suhteutui kuitenkin ihan hyvin uutiseen. =)

 

17v tyttäreni on raskaana ja poikaystävä 18v. En ottanut asiaa järkytyksenä sillä asioilla on tapana järjestyä. Joten olen täysin tyttären tukena tietysti.

Hieno suhtautuminen.Ei ainakaan auta raskaana olevaa nuorta,että vanhemmat saa jonku kohtauksen

 

17v tyttäreni on raskaana ja poikaystävä 18v. En ottanut asiaa järkytyksenä sillä asioilla on tapana järjestyä. Joten olen täysin tyttären tukena tietysti.

Hieno suhtautuminen.Ei ainakaan auta raskaana olevaa nuorta,että vanhemmat saa jonku kohtauksen

Niin no,mielestäni äiti on se joka ei missään tilanteessa käännä selkäänsä omalle lapselle,oli tilanne mikä tahansa.

 

17v tyttäreni on raskaana ja poikaystävä 18v. En ottanut asiaa järkytyksenä sillä asioilla on tapana järjestyä. Joten olen täysin tyttären tukena tietysti.

Hieno suhtautuminen.Ei ainakaan auta raskaana olevaa nuorta,että vanhemmat saa jonku kohtauksen

Niin no,mielestäni äiti on se joka ei missään tilanteessa käännä selkäänsä omalle lapselle,oli tilanne mikä tahansa.

Mutta totuushan toi ei ole silti;vaikka näin luulis

 

No voivoi. 18-v on vielä ihan liian nuori, mutta on kumminkin täysi-ikäinen. Olis vaan kivempi, että oltais ensin täyspäisiä ennen kuin aletaan lapsia tekemään. (Itse tulin järkiini (=aikuiseksi) noin 26-vuotiaana)

V-ttu mikä idiootti!

 

Ei onneksi mahdollista.
Tytär jo 20v ja seuraavat kaksi ovat poikia.

 

No, kysyisin ekaksi mitä hän haluaa tehdä itse ja kunnioittaisin hänen päätöstään, oli se sitten abortti tai lapsen pitäminen. Jos hän haluaisi pitää lapsen, osallistuisin vauvan hoitoon mahdollisimman paljon ja tukisin tytärtäni kaikin tavoin, jotta hän voisi käydä koulut loppuun, opiskella itselleen minkä tahansa tutkinnon itse haluaakin ja muutenkin elää normaalia nuoren naisen elämää. Itselleni lapsenlapsi olisi varmasti vain ihana asia. =)

 

Olisin tukena.

Oma äitini alkoi odottaa mua 18-vuotiaana ja ihan suunniteltu raskaus oli

 

Iloisesti ja tukien.
Se on oman lapseni elämää, mitäpä minulla olisi 18v vastaankaan sanottavaa.

 

No voivoi. 18-v on vielä ihan liian nuori, mutta on kumminkin täysi-ikäinen. Olis vaan kivempi, että oltais ensin täyspäisiä ennen kuin aletaan lapsia tekemään. (Itse tulin järkiini (=aikuiseksi) noin 26-vuotiaana)

Jos sinä olet ollut kehitykseltäsi (henkiseltä ) hitaanlainen, niin ei se sitä meinaa, että kaikki muut olisivat sitä myös :saint:

 

Kyllä minä vähän katuisin, etten ole pitänyt ehkaisyvälineitä vapaasti saatavissa ja otettavissa kylppärissä.

Paitsi jos lapseni olisi hankkiutunut siunattuun tilaan suunnitelmansa mukaisesti, sittenhän siinä pitäisi ensin kannustaa ja onnitella ja sitten alkaa harkita kiikkustuolin ja sukkapuikkojen ostoa.

Minä tilasin tyttärelle ajan ehkäisyneuvolaan ja maksoin pillerit, silti sai lapsen hinttiä vaille 18v isä oli kyllä vanhempi.
Hyvin pärjäsivät ja tytär jatkoi opiskelua äityisloman jälkeen.

 

Olisin varmaan aluksi näin

 

mikäs siinä. En sitä missään nimessä toivo mutta jos noin kävisi niin kaikki tuki olisi annettavissa. eli jos sitten vaikka haluaa opiskella, rahat on tiukilla tai muuta niin mamma auttaa...tosin niin että toivon että pikkuhiljaa pääsee omille jaloilleen. mulle se tuleva isä on ihan se ja sama, hoitelee sitten omat asiansamiten hoitelee mutta tytön ja vauvan asiat olis hoidettu ja jos isukki pyörii kuvioissa niin se tulee siinä sivussa eli en mitään kapuloita ala rattaisiin lyömään....

 

Tukisin ja autaisin tottakai. En silti voi sanoa, että olisin tyytyväinen tilanteeseen.

 

No voivoi. 18-v on vielä ihan liian nuori, mutta on kumminkin täysi-ikäinen. Olis vaan kivempi, että oltais ensin täyspäisiä ennen kuin aletaan lapsia tekemään. (Itse tulin järkiini (=aikuiseksi) noin 26-vuotiaana)

Jos sinä olet ollut kehitykseltäsi (henkiseltä ) hitaanlainen, niin ei se sitä meinaa, että kaikki muut olisivat sitä myös :saint:

Niinpä. Mun äiti oli 18v. kun mut sai ja täysjärkinen ihminen hän silloin jo oli. Itte sain lapsen 24-vuotiaana, olisin ollut siihen valmis aiemminkin.

 

En olis mieleissäni, mutta mitäs siinä sitten vois tehdä, jos pitää sen aikoisi. Täytyis vaan niellä pettymys ja tottua ajatukseen.

 

Olisin tukena ja auttaisin kaikin mahdollisin tavoin niin kuin äitini ja anoppi olivat aikoinaan kun sain esikoisen 16-vuotiaana.

 

Minä itsekkin tulin 18-vuotiaana raskaaksi, lapsi oli suunniteltu ja haluttu :heart: Vanhemmat oli iloisia ja kannustavaisia.. Kun poika syntyi olin jo kyllä täyttänyt 19-vuotta ja äitini on 43-vuotias ja isäni 46v. ja innoissaan ovat melkein puolivuotiaasta lapsenlapsestaan Ovat jopa sanoneet pojan synnyttyä että hyvähän ne lapset on nuorena tehdä..

 

Ei onneksi mahdollista.
Tytär jo 20v ja seuraavat kaksi ovat poikia.

jep.ja minulla on poika.

 

Olisin vähän järkyttynyt, ja voisin ehdotella vaivihkaa keskeytystä.
Jos nyt kuitenkin sen meinaisi pitää, niin siinä sitten tukena kuten nyt äidit ovat.

 

Onnittelisin ja olisin iloinen. Itse olin juuri täyttänyt 19 kun tulin raskaaksi. Häitä oli jo suunniteltu tuossa vaiheessa ja lapsi oli täysin toivottu. tietysti toivon että lapseni eläisi myös vakaasssa parisuhteessa siinä vaiheessa kun raskaaksi tulee. mielestäni ikä ei ole mittari vanhemmuuteen. Toinen voi olla valmiimpi 18 vuotiaana kuin toinen 30 vuotiaana..

 

Olisin ihan iki onnellinen jos tyttö tekisi minusta mummin jo 36 vuotiaana Itse sain lapsen 18 vuotiaana ja ihan odotettu ja rakastettu lapsi oli, ei mikään vahinko ja katumus...

 

No tukisin tietenkin, päätti tytär sitten mitä tahansa! Eiköhän tuo ole ihan selviö!