Miten te selviätte vaikeista päivistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja D
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kun on tullut tarpeeksi vanhaksi, muistaa koko ajan, että on sitä elänyt vittumaisempiakin päiviä. Ja sitten vaan pitää oppia tekemään säännöllisesti mukavia asioita ja olemaan itselleen armollinen.

Siinä sitä kyllä on suomalaisnaisen kasvattamalla suomalaistytöllä oppimista.
 
Soitan jollekulle ystävälle, syön jotain herkkua, katson jonkun hyvän leffan tai tv-ohjelman, kuuntelen lempparimusiikkiani, luen jotain hyvää kirjaa, menen hikilenkille. Yritän löytää sen tuntemuksen, että elämässä on jotain ihanaa. Ei aina onnistu, mutta seuraavana päivänä voi yrittää uudestaan.
 
Mulla ei oo vielä edessä ollu (lasten kanssa) semmosta päivää, et tuntuu aivan ylivoimaselta. Pahoja ja kamalia päiviä on kyllä ollu paljonkin. Mä ajattelen, et kyllä se kohta helpottaa ja niin on aina käyny. :)
 
Jotenkin ne vaan ryven, eihän se yksi päivä loputtomiin kestä. Jos ei muuta niin musiikilla pää täyteen niin hiljenee ajatuspirut...

Tänään esim yritin ottaa päikyt mutten saanut nukuttua. Ei välttämättä jaksaisi olla viestinviejänä miehen ja yhden tahon välisissä asioissa, ei jaksaisi kuljettaa tyttöä iltaharratuksiin mutta tiedän että kuljetan kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Soitan jollekulle ystävälle, syön jotain herkkua, katson jonkun hyvän leffan tai tv-ohjelman, kuuntelen lempparimusiikkiani, luen jotain hyvää kirjaa, menen hikilenkille. Yritän löytää sen tuntemuksen, että elämässä on jotain ihanaa. Ei aina onnistu, mutta seuraavana päivänä voi yrittää uudestaan.

Ihanan positiivista. Itkettääkö sua koskaan?

Mua jos itkettää, niin itken, ja noina pahoina päivinä on itku herkässä. En pidä itkua kovinkaan ihmeellisenä asiana.

=)
 
Tänää tuli postissa yli tuhannen euron lasku, ja kaapissa oottaa ainaki toinen mokoma laskuja. minä jäin lomautuksen jalkoihin, enkä tiiä koska rahaa tulee. mies myyntityössä provikalla, eikä sieltäkään sitte saada nii hyvin ku kuviteltiin. perkele, tää rahattomuus on kyllä niin v'ttua!! Sitä luulee että kaikki muuttuu paremmaksi, ja ehkä ne vähäksi aikaa muuttuuki, mut sitte taas tiputaan alas oikein rytinällä! :( Prkele periksi antaisin jo jos ei lapsia ois.
Myisin kaiken ja alottaisin alusta. Vaan mikä estää nyt tekemästä niin...
 
Lakkasin haluamasta uutta roinaa, vaatteita tai rikastua ja olen nykyään tyytyväinen pelkkään luonnon ihmeellisyyteen. Aloin auttaa heikompiani. Sillain pääsin v***tuksesta täysin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Soitan jollekulle ystävälle, syön jotain herkkua, katson jonkun hyvän leffan tai tv-ohjelman, kuuntelen lempparimusiikkiani, luen jotain hyvää kirjaa, menen hikilenkille. Yritän löytää sen tuntemuksen, että elämässä on jotain ihanaa. Ei aina onnistu, mutta seuraavana päivänä voi yrittää uudestaan.

Ihanan positiivista. Itkettääkö sua koskaan?

Mua jos itkettää, niin itken, ja noina pahoina päivinä on itku herkässä. En pidä itkua kovinkaan ihmeellisenä asiana.

=)

Itken aika paljonkin. Viime viikolla viimeksi makasin lattialla sanoen, ettei elämässä ole mitään järkeä. Äidilleni siis valitin. Mä en vaan pysy siinä matalassa mielentilassa kovinkaan kauaa, onneksi. Kaksi kertaa olen ollut syvästi masentunut, nykyään yritän vältellä moista oloa.

Itsensä hyväksyminen, toisten auttaminen sekä hyväntahtoinen nauru auttavat jaksamaan ja estävät masennusta, ainakin omalla kohdallani. Hyvä olo itsellä, hyvä olo toisilla; nämä ovat käsi kädessä, en ole onnellinen, jos toisilla paha olo, josta olen aktiivisen tietoinen. Toisten avustaminen, vaikka olisikin hankalaa, tuo hyvän mielen.

Itkeminen ei mulla kovinkaan usein liity pahaan mieleen tai suruun. Se on vaan niin, että joskus tulee iso tunnekuohu, jota ei oikein voi muuten käsitellä. Olen myös huomannut, että asioilla on tapana järjestyä. Sekin auttaa. Ei kovinkaan usein juuri niin kuin olisi itse halunnut, mutta lopulta kuitenkin ihan hyvin. Tai edes kohtuullisesti.

Itsensä huomioiminen on tärkeää. Itsestään kannattaa pitää huolta, jokaisella vastuu itsestään. Kukaan ei kärsi sen pahemmin, jos ei pesekään pyykkiä tänä iltana vaan meneekin kylpyyn, laittaa muutaman kynttilän palamaan kylvyn jälkeen ja nauttii kupillisen kuumaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Itken aika paljonkin. Viime viikolla viimeksi makasin lattialla sanoen, ettei elämässä ole mitään järkeä. Äidilleni siis valitin. Mä en vaan pysy siinä matalassa mielentilassa kovinkaan kauaa, onneksi. Kaksi kertaa olen ollut syvästi masentunut, nykyään yritän vältellä moista oloa.

Itsensä hyväksyminen, toisten auttaminen sekä hyväntahtoinen nauru auttavat jaksamaan ja estävät masennusta, ainakin omalla kohdallani. Hyvä olo itsellä, hyvä olo toisilla; nämä ovat käsi kädessä, en ole onnellinen, jos toisilla paha olo, josta olen aktiivisen tietoinen. Toisten avustaminen, vaikka olisikin hankalaa, tuo hyvän mielen.

Itkeminen ei mulla kovinkaan usein liity pahaan mieleen tai suruun. Se on vaan niin, että joskus tulee iso tunnekuohu, jota ei oikein voi muuten käsitellä. Olen myös huomannut, että asioilla on tapana järjestyä. Sekin auttaa. Ei kovinkaan usein juuri niin kuin olisi itse halunnut, mutta lopulta kuitenkin ihan hyvin. Tai edes kohtuullisesti.

Itsensä huomioiminen on tärkeää. Itsestään kannattaa pitää huolta, jokaisella vastuu itsestään. Kukaan ei kärsi sen pahemmin, jos ei pesekään pyykkiä tänä iltana vaan meneekin kylpyyn, laittaa muutaman kynttilän palamaan kylvyn jälkeen ja nauttii kupillisen kuumaa.


Joo, mä tiedostan hyvinkin ton itsensä hoitamisen nykyään, itsensä kuuntelemisen, kuulemisen merkityksen. Ja usein jos en kuuntele "sisäistä ääntä" jossain valinnassa, se on kostautunut. Toisaalta, ei se aina kerro oikeaa ratkaisuakaan...

Mä oon sellanen erittäin tunteellinen ihminen. Esim. lapseni saa lähes joka päivä mut kyyneliin, onnen sellaisiin.

Mites sulla noi hormonit vaikuttaa? Mä osaan tulkita aika hyvinkin mun viikottaisia fiiliksiä, ne menee niin järjestelmällisesti tuttuja kuvioita joka ikinen kuukausi. Imetyksen lopettaminen oli kyllä sellanen sekasotku, hormonitasot oli ihan sikin sokin pitkään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Joo, mä tiedostan hyvinkin ton itsensä hoitamisen nykyään, itsensä kuuntelemisen, kuulemisen merkityksen. Ja usein jos en kuuntele "sisäistä ääntä" jossain valinnassa, se on kostautunut. Toisaalta, ei se aina kerro oikeaa ratkaisuakaan...

Mä oon sellanen erittäin tunteellinen ihminen. Esim. lapseni saa lähes joka päivä mut kyyneliin, onnen sellaisiin.

Mites sulla noi hormonit vaikuttaa? Mä osaan tulkita aika hyvinkin mun viikottaisia fiiliksiä, ne menee niin järjestelmällisesti tuttuja kuvioita joka ikinen kuukausi. Imetyksen lopettaminen oli kyllä sellanen sekasotku, hormonitasot oli ihan sikin sokin pitkään.

Joo, PMS on olemassa, olen sen itse kokenut. Eniten mulla vaikuttaa kuitenkin Hb. Kun pudotaan sataseen tai sen alle, olen väsynyt ja apaattinen. 130 tuntumassa olen voittamaton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja möykky sisällä:
Tänää tuli postissa yli tuhannen euron lasku, ja kaapissa oottaa ainaki toinen mokoma laskuja. minä jäin lomautuksen jalkoihin, enkä tiiä koska rahaa tulee. mies myyntityössä provikalla, eikä sieltäkään sitte saada nii hyvin ku kuviteltiin. perkele, tää rahattomuus on kyllä niin v'ttua!! Sitä luulee että kaikki muuttuu paremmaksi, ja ehkä ne vähäksi aikaa muuttuuki, mut sitte taas tiputaan alas oikein rytinällä! :( Prkele periksi antaisin jo jos ei lapsia ois.
Myisin kaiken ja alottaisin alusta. Vaan mikä estää nyt tekemästä niin...

- ota excel eteen johon listaat menot ja tulot ja katso mistä voi karsia
- soita laskuihin uusi eräpäivä niin pitkälle kuin pystyy ja useampaan erään jos mahdollista
- katsele ympärillesi ja listaa myytävät
- ota selville mitä kaikkia tukia voitte saada
 
Alkuperäinen kirjoittaja zzz:
Alkuperäinen kirjoittaja möykky sisällä:
Tänää tuli postissa yli tuhannen euron lasku, ja kaapissa oottaa ainaki toinen mokoma laskuja. minä jäin lomautuksen jalkoihin, enkä tiiä koska rahaa tulee. mies myyntityössä provikalla, eikä sieltäkään sitte saada nii hyvin ku kuviteltiin. perkele, tää rahattomuus on kyllä niin v'ttua!! Sitä luulee että kaikki muuttuu paremmaksi, ja ehkä ne vähäksi aikaa muuttuuki, mut sitte taas tiputaan alas oikein rytinällä! :( Prkele periksi antaisin jo jos ei lapsia ois.
Myisin kaiken ja alottaisin alusta. Vaan mikä estää nyt tekemästä niin...

- ota excel eteen johon listaat menot ja tulot ja katso mistä voi karsia
- soita laskuihin uusi eräpäivä niin pitkälle kuin pystyy ja useampaan erään jos mahdollista
- katsele ympärillesi ja listaa myytävät
- ota selville mitä kaikkia tukia voitte saada
Näin se täytyy tehä, että kartottaa kaikki laskut ja tulot nyt alkuun. Sitte sovitella laskuttajien kans pidemmälle maksuja. Myytäviä juttuja oon jo hieman listannu. Ite kyllä alottelen pientämuotoista yrittämistä, mutta sen varaan ei voi kyllä tässä vaiheessa mitään laskea. Parin kk päästä alkaa tulla rahaa hieman että päästäs vähä helpommille vesille...

Saakeli me ei mitään tuhlareita/shoppailijoita olla mutta silti pelkkä eläminen maksaa täällä nii paljo että jos tyyliin vaatekerran ostaa muksuille ja itelle nii het on talous persiillään! Aaargh!



 

Yhteistyössä