Miten te selviätte siitä että omia lapsia näkee vain muutaman tunnin (arki)päivässä?

Lapsi on aloittamassa hoidossa ja oon jo valmiiksi aivan hajalla. Mun työpaikka on n. 45 minuutin matkan päässä kotoa ovelta ovelle mitattuna, joten lasta ehdin nähdä hereillä hetken aamuisin (ja sekin menee lähtötohinoissa) ja iltaisin hetken ennen nukkumaanmenoa. Miten maailmassa mun pää kestää sellaisen eron? Siis joo tiedän että niin se vaan menee ja pitää kestää, mut oikeesti repii sielusta.

En siis lapselle tietenkään näytä fiiliksiä ja oon koittanu puhua hoitoon menosta niin iloisena kuin osaan. Ja hän on siis kolme, joten sinällään varmaan pärjää ihan hyvin. Minä ehkä en. Lähempänä olevaa työpaikkaa etsin koko ajan. Lähemmäs ei voi muuttaa, koska siihen miehen työmatka pitenis, asutaan nyt puolessa välissä.

Luotan siihen että tältä palstalta löytyy paljon ilkeitä ihmisiä lyömään mua vyön alle, että ehkä sillä voimin saa muuta ajateltavaa.

 

Hyväksy se, että sinua ahdistaa olla erossa lapsestasi ja lakkaa syyllistämästä itseäsi siitä tai siitä, että menet töihin. Teet parhaasi, yrität etsiä työpaikkaa lähempää. Juuri nyt et voi muuta.
Hyväksy tunteesi.

 

Eikö ole mahdollista tehdä lyhyempää työpäivää?

 

Hyväksy se, että sinua ahdistaa olla erossa lapsestasi ja lakkaa syyllistämästä itseäsi siitä tai siitä, että menet töihin. Teet parhaasi, yrität etsiä työpaikkaa lähempää. Juuri nyt et voi muuta.
Hyväksy tunteesi.

Hyväksy hyväksy hyväksy. Mitenhän se konkreettisesti tapahtuu?

 

Kyl sä selviit ku huomaat et penikallas on paljon kivempaa hoidossa ja hups vaan se on kohta vidduja vieljelevä murkku ni toivot vaa et ei tarvis edes sitä kolmee tuntia nähdä...

 

Kyl sä selviit ku huomaat et penikallas on paljon kivempaa hoidossa ja hups vaan se on kohta vidduja vieljelevä murkku ni toivot vaa et ei tarvis edes sitä kolmee tuntia nähdä...

Jos sun lapses viljelee kirosanoja, niin sehän johtuu vain siitä, että itse oot sen sallinut ja hyväksynyt. Kyllä murkkuikäisenkin käytöstapoihin tai niiden puuttumiseen vaikuttaa suuresti kavereiden lisäksi vanhempien oma esimerkki.

 

Jos sun lapses viljelee kirosanoja, niin sehän johtuu vain siitä, että itse oot sen sallinut ja hyväksynyt. Kyllä murkkuikäisenkin käytöstapoihin tai niiden puuttumiseen vaikuttaa suuresti kavereiden lisäksi vanhempien oma esimerkki.

Ihanan naivia ajattelua

 

Hoidon aloituksessa on se hyvä puoli, että yleensä tulee pehmeä lasku. 2 päivää hoidossa, 3 kipeänä, viikonloppu, 3 päivää hoidossa, 2 kipeänä, viikonloppu, 1 päivä hoidossa, 3 kipeänä, 1 päivä hoidossa, viikonloppu jne jne... Me kysyttiin leikillämme ekan puolen vuoden jälkeen, että onko joulukuusta maksettava hoitomaksu kun vekara ei ollut päivääkään hoidossa...

 

tuttu tunne varsinkin äideille. lohduttaudu sillä että on vapaa päivät ja että lapsi saa kavereita, tuon ikäinen tarvii jo ikäistään seuraa.

 

Se oli raskasta aikaa. Lapsi joutui olemaan hoidossa 11h.

 

Tuo on ihan hirveää. Jos mahdollista, niin vaihtoehtona on jäädä säästöjen ja pihistelyn kautta kotiin. Tai sitten ainakin niin (jos mahdollista) että toinen vanhempi vitkuttaa aamuista töihin menoa ja toinen tulee aikaisemmin kotiin.
Mutta ylipäänsä Suomessa on todella huonosti hoidettu tuo homma. Pitäisi enemmän suosia erilaisia osa-aikaisia työkuvioita pienten lasten vanhemmille.

 

Hyväksy hyväksy hyväksy. Mitenhän se konkreettisesti tapahtuu?

Hyväksymällä, että juuri nyt et voi muuttaa tilannetta toisenlaiseksi ja sinun tulee tehdä tästä sitä parasta mahdollista.

 

Hyvin sen kestää. Alussa pari viikkoa on hankalaa, mutta sitten löytyy rutiini. Sanotaanko nyt vaikka näin, että ihminen sopeutuu huomattavasti vaikeisiimpiinkin asioihin.

 

Kyllä sen vaan kestää. Viikonloput ja lomat jää kuitenkin. Persiistähän tuo on, sitä en kiistä. Aikaisin aamulla lapsi on kiukkuinen ja pitää riidellä pukemisesta. Iltaisin väsynyt ja kiukkuinen.

 

Hyväksymällä, että juuri nyt et voi muuttaa tilannetta toisenlaiseksi ja sinun tulee tehdä tästä sitä parasta mahdollista.

Lässytilässyn.

 

....tee valmiiksi ruokia pakkaseen, kinkkukiusauksia, keittoja, makaroonilaatikoita jne. Kun ruokaa on valmiina, niin se säästää sulta 1-1,5h illasta yhteiselle ajalle. Samasta syystä suunnittele kauppakäynnit tarkkaan, kauppaan vain kerran-kaks viikossa, ja jos mahdollista, niin käytä kauppakassipalveluita, eli haet vaan valmiit kassit kaupasta, tai toimitettuna kotia.
Suosittelen ensimmäisen puoli vuotta pyhittämään illat lapselle. Pikkukakkostakin voi ihan hyvällä omalla tunnolla katsoa lapsen kanssa. Harrastukset voi huoletta jättää tauolle, tai jos harrastaa jotain, niin käykää yhdessä.

Kaiken jaksamisen ja hyvän mielen A&O on illalla rauhottuminen, ajoissa iltatoimiin, kunnollinen iltasatu ja ajoissa nukkumaan(myös vanhemmat.)

 

Ja suosittelen, että kun haet lasta hoidosta, niin varaa siihen aikaa. Jää/mene hetkeksi hänen kanssaan jatkamaan sitä leikkiä mikä hänellä oli kesken, tee hiekkalaatikolla niitä kakkuja, ajele pikkuautolla, mitä lapsi nyt olikaan tekemässä. Tutustut siinä samalla vähän hänen ryhmäläisiin, kuulet mitä tänään on tehty - pääset osaksi lapsen kulunutta päivää, jolloin hänen päivänsä ei ole sulle kuin musta-aukko, tiedät mitä lapsesi on tänään tehnyt ja millä mielin hän on ollut, niin sun on paljon helpompi olla "erossa". Ja senkin vuoksi jää hetkeksi leikkimään hänen kanssaan, ettei hänestä tule se portinpielessä roikkuja...vaan että hän tietää että hän voi rauhassa leikkiä, ja että kohta äiti tulee leikkimään minun kanssa ja vie kotiin (ja tarkoitan siis ihan lyhyttä aikaa....tai kuinka vaan haluat..mutta tarkoitan että ne muutamat hiekkakakut kannattaa siinä tehdä ihan rauhassa).

Ja aina tervehdi ensin lasta, ja sitten vasta hoitotädit. Jo muutaman poikkeuksen jälkeen se lapsi ei enää heti juoksekaan sun syliin..sitä kannattaa vaalia. Ja kyllä jo muutaman kerran jälkeen vähän tyhmempikin täti tajuaa jäädä ensin sivummalle kun tulet hakemaan lasta, ja tädille ihan täytyy joskus sanoakin ihan suoraan, että anteeks sää sun moikkaat ensin lapsen kun hän sieltä juoksee niin onnellisena vastaan.


Ja iltatoimet, iltasadut nukkumaan menot, heräämiset, aamut, nekin kaikki on sitä yhteistä aikaa. Kannattaa vaan muistaa se rauhottuminen, ajoissa yhdessä iltatoimiin, pitkät mukavat iltasadut, hyvät unet, ja näin ollen onnelliset aamutkin, niin kaikki hyvin.

 

Itse olen yksinhuoltaja (yhteishuoltajuus kuiten) niin näen lapsia toki aamulla mutta lyhkäseksi mennee, illalla/iltapäivällä sitten muutama tunti.
Parempi kuin tuo normi miesten vaihtoehto että kaks kertaa kuukauessa kaks päivää.

 

Ajattelin että en kommentoi, mutta kommentoimpa silti!
Lapsi on pieni hyvin, hyvin, pienen aikaa.

Se, että muut kiikuttavat lapsensa liian aikaisin päiväkotiin, ei tarkoita sitä, että sinun tulisi toimia lampaan lailla ja tehdä samoin.

Olisiko sun mahdollista priorisoida?

 

Ajattelin että en kommentoi, mutta kommentoimpa silti!
Lapsi on pieni hyvin, hyvin, pienen aikaa.

Se, että muut kiikuttavat lapsensa liian aikaisin päiväkotiin, ei tarkoita sitä, että sinun tulisi toimia lampaan lailla ja tehdä samoin.

Olisiko sun mahdollista priorisoida?

Eipä se oo kaikille mahdollista maata vuosikausia kotona mammailemassa.

 

Piätisin lapsen mahdollisimman kauan kotona hoidossa.

mutta pidemmän päällehän tuo on vain sopeuttamista puolin ja toisin.

Kas kun sit kun tulevat teini-ikään, vilahtavat kotona vain ruoka-aikaan ja täysi-ikäisyttyään niitä näkyy ehkä lomilla tai jouluna.