aivan
Minä toistan myös. Ikiköyhyyden voi saavuttaa myös työtä tekemällä ja yrittämällä. Yhteiskunnan armoille en uskaltaisi jättäytyä, koska se ei loputtomiin kanna väestön huoltosuhteen muuttuessa ja sitä kautta myös sosiaaliturvajärjestelmän muuttuessa. Käsittääkseni yhteiskunta ei kyllä tällä hetkelläkään ole mikään maksuautomaatti, josta noin vain saisi rahat tai maksusitoumuksen silmälaseihin tai pesukoneeseen. Enemmän pitäisin näitä tällaisia käsityksiä urbaanilegendana ja yksittäistapauksiin perustuvana yleistämisenä.Toistelen jo vähän itseänikin. Mutta tälle elämiselle on myös Suomessa vaihtoehto ja se on ikiköyhyys. Eli jos ei jaksa enään yrittää, niin voi jättäytyä yheiskunnan armoille ja silloin ei enään tarvitse harmitella hajonneita silmälaseja tai pesukoneita, koska yhteiskunta ne maksaa.