Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat pärjäätte henkisesti? Kun joutuu kaupassa miettimään, ostaako

vessapaperia vai pari purkkia maitoa, onko välttämätöntä ostaa konetiskiainetta vai pystyykö tiskaamaan jonkin aikaa käsin, riittääkö raha koulun uimareissuun lapselle..?

Onneksi tää on tilapäistä, mutta kamalaa silti Vaikka kuinka ostais halvinta mahdollista ruokaa, tekis itse, pakastais, säästäis senttejä siinä ja tässä, yksikin ylimääräinen meno kaataa koko jutun. Nytkin se kaatui ihan pikkujuttuun (entisessä elämässä..) ja sinnitellään varmaan joulun yli jotenkuten. Eron aikaan jouduin käyttämään kaikki säästöni poismuuttoon ja siitä aiheutuneisiin kuluihin sekä pariin välttämättömään hankintaan (sänky, kahvinkeitin jne.). Kädestä suuhun eläminen on kamalaa!!

Henkisesti tekee tiukkaa, kun olen aina tottunut pärjäämään omillani, mutta nyt tekis mieli luovuttaa ja jättää opiskelut sikseen ja mennä töihin. Opiskelua ei olis paljoa jäljellä ja sehän on se keino nostaa elintasoa, mutta palkaton työharjoittelu tulee tosi kalliiksi.

Miten te muut jaksatte?

 

En muista, että olenko ollut tuollaisessa tilanteessa. Mutta jos joudun, niin juoksen mammani lompakolle, enkä jää miettimään
Mutta toivottavasti kestät köyhäillä opiskelusi loppuun, lopussa kiitos seisoo!

 

hankalaa. Meillä kaikki rahat menee asumiseen ja miehen työmatkoihin ja 2 autoon. Rahaa joutuu laskemaan riittääkö ruokaan. Mitään ylimääräistä ei voi ostaa. Meillä ei edes tilapäinen ongelma vaan helpotusta ei ole luvassa. Paitsi kun lapset kasvaa ja ei mene enää tarha-ip-kerho maksuja. Kyllä hiertää hermoja ja mies ei edes stressaa samalla tavalla asiasta. Hänen mielestään vaatteita ei tarvii ostaa ja joka päivä voi syödä tonnikalaa. =(

 

Eihän ne tietenkään yhtä hyviä ole. Tahtoisin kuitenkin pehmoisen sängyn.

Tuota runkopatjasänkyostostani (!) kadun. Ei se kyllä paljon maksanutkaan, mutta tämän lopun elämäni haluaisin nukkua hyvin, ettei aina olis selkä kipeä aamulla.

 

[QUOTE="vieras";25108323]Eihän ne tietenkään yhtä hyviä ole. Tahtoisin kuitenkin pehmoisen sängyn.

Tuota runkopatjasänkyostostani (!) kadun. Ei se kyllä paljon maksanutkaan, mutta tämän lopun elämäni haluaisin nukkua hyvin, ettei aina olis selkä kipeä aamulla.[/QUOTE]
Uups. Anteeksi. Piti olla uusi aloitus

 

hankalaa. Meillä kaikki rahat menee asumiseen ja miehen työmatkoihin ja 2 autoon. Rahaa joutuu laskemaan riittääkö ruokaan. Mitään ylimääräistä ei voi ostaa. Meillä ei edes tilapäinen ongelma vaan helpotusta ei ole luvassa. Paitsi kun lapset kasvaa ja ei mene enää tarha-ip-kerho maksuja. Kyllä hiertää hermoja ja mies ei edes stressaa samalla tavalla asiasta. Hänen mielestään vaatteita ei tarvii ostaa ja joka päivä voi syödä tonnikalaa. =(

Onko pakko olla kaksi autoa? Tonnikala on muuten kallista! Oletko kokeillut tehdä "jauheliharuokia" niin että käytät jauhelihan tilalla soijaa?

Sitten kun lapset kasvaa, myös menot valitettavasti kasvaa Olisiko mahdollista vaihtaa työpaikkaa, muttaa niin ettei olisi pitkiä työmatkoja tai vaihtaa edullisempaan asuntoon? Tosi kurja tilanne kyllä teillä

 

Oletko nostanut opintolainaa? Voisitko saada sossusta jotain? Viimeisenä vaihtoehtona parin tonnin kulutusluotto pankista.

Opiskella kannattaa loppuun! Tulevat ansiot nousevat. Tai sitten pidät yhden välivuoden ja laitat rahaa suurella kädellä säästöön ja menet sitten jatkamaan opinnot loppuun?

On se kyllä helkkarin rankkaa tuo kitkuttaminen, mutta onneksi yleensä vain väliaikaista.

 

Huumorilla

Ja minä ajettelen niinkin, että jokaisella ihmisellä on matkansa aikana vaikeampia aikoja. Mutta niistä selviää, jos jaksaa uskoa huomiseen.

 

eipä se aut kun ajatell että loppuu se joskus. Itsekin vasta keräilen itseäni ja tavoite olis olla omilal jaloillani ensi vuoden puolella.. yritetään nyt eka selvitä joulusta jotenkin..
Erosta puolisen vuotta..

 

Ajattelen aina seuraavaa positiivista asiaa, rahapäivää, juhlia, lomaa. Ja se helpottaa, että tiedän minkä takia kitkutellaan: paremman tulevaisuuden ja haaveiden takia. Meillä kuitenkin on kaikkea tarpeellista, vaikka joudunkin miettimään tarkkaan mitä ruokaa laitan. Opinnoissani näen paljon huonompiosaisia, joten en osaa tuntea tästä kovin pahaa mieltä, vaikka toisinaan kyllä tekisi iskeä hanskat tiskiin.

Itsellänikin piti olla ammatti jo valmiina, kun lapset syntyivät, mutta kun terveys ei kestänytkään, opiskelen vielä 2,5v tästä eteenpäin uudelle alalle.

 

[QUOTE="vieras";25108381]Onko pakko olla kaksi autoa? Tonnikala on muuten kallista! Oletko kokeillut tehdä "jauheliharuokia" niin että käytät jauhelihan tilalla soijaa?

Sitten kun lapset kasvaa, myös menot valitettavasti kasvaa Olisiko mahdollista vaihtaa työpaikkaa, muttaa niin ettei olisi pitkiä työmatkoja tai vaihtaa edullisempaan asuntoon? Tosi kurja tilanne kyllä teillä [/QUOTE]


Niin itsellä työmatka 8km suuntaan. Joudun 2 linja-autolla menemään töihin jos menen linja-autolla. Myös kaupassa tarvii käydä ja kauppaan joku 2km suuntaan. Mies vie lapset aamulla tarhaan ja itse haen iltapäivällä. Mies tulee vasta illalla 20 aikaan. Minulla myös masennusta eli teen nyt 6h päiviä. Olen anonut sitä ensi syksyyn asti. Täytyy katsoa jos sitten tekisi taas 8h päiviä. Silti se raha ei vielä ihan riitä. Olen alalla johon olen kouluttautunut ja jos vaihdan alaa niin pitää uudelleen kouluttautua. En voi tästä vaihtaa muuhun varmaan tosta noin vaan?
Täällä paikkakunnalla minulla on vanhempani lähellä apuna lastenhoitoapuun ym. Esim. käyn masennuksen takia juttelemassa ja tarviin silloin lastenhoitoapua. Olemme asuneet miehen työpaikkakunnalla ja silloin mies meni töihin vasta myöhään ja tuli myöhään töistä. Joutuisin tosi pulaan varmaan jos mies ei taaskaan noudattaisi "yhteisiä sopimuksia" Olisin paikkakunnalla ihan yksin ja miehen armoilla. En välttämättä eron takia saisi lapsia itselleni jos haluisin muuttaa toiselle paikkakunnalle, jos lasten koulut olisi siellä. Tämä ahdistaa todella paljon ja aiheuttaa masennusta. Kukaan ei ymmärrä. En tajua miksi minun tämä pitäisi ratkaista?

 

Jaksan kun ajattelen sen haasteena, enkä nujertavina ulkopuolisina voimina. Pelinä tai leikkinä, niin lapselliselta kuin se kuulostaakin.

Olen aina nauttinut haasteista joten se helpottaa asiaa. Toki niiden haasteiden pitää olla mahdollisia toteuttaa ("keksi herkullinen ruoka viidellä eurolla") eikä sellaisia joista ei voi muuta kuin ahdistua ja lamaantua ("mistä saada ylimääräinen tonni laskuja varten ensi viikkoon mennessä").

Tsemppiä...

 

Niin itsellä työmatka 8km suuntaan. Joudun 2 linja-autolla menemään töihin jos menen linja-autolla. Myös kaupassa tarvii käydä ja kauppaan joku 2km suuntaan. Mies vie lapset aamulla tarhaan ja itse haen iltapäivällä. Mies tulee vasta illalla 20 aikaan. Minulla myös masennusta eli teen nyt 6h päiviä. Olen anonut sitä ensi syksyyn asti. Täytyy katsoa jos sitten tekisi taas 8h päiviä. Silti se raha ei vielä ihan riitä. Olen alalla johon olen kouluttautunut ja jos vaihdan alaa niin pitää uudelleen kouluttautua. En voi tästä vaihtaa muuhun varmaan tosta noin vaan?
Täällä paikkakunnalla minulla on vanhempani lähellä apuna lastenhoitoapuun ym. Esim. käyn masennuksen takia juttelemassa ja tarviin silloin lastenhoitoapua. Olemme asuneet miehen työpaikkakunnalla ja silloin mies meni töihin vasta myöhään ja tuli myöhään töistä. Joutuisin tosi pulaan varmaan jos mies ei taaskaan noudattaisi "yhteisiä sopimuksia" Olisin paikkakunnalla ihan yksin ja miehen armoilla. En välttämättä eron takia saisi lapsia itselleni jos haluisin muuttaa toiselle paikkakunnalle, jos lasten koulut olisi siellä. Tämä ahdistaa todella paljon ja aiheuttaa masennusta. Kukaan ei ymmärrä. En tajua miksi minun tämä pitäisi ratkaista?

En halua kuulostaa ikävältä ihmiseltä, mutta minun mielestä 8 km työmatka (suuntaansa) ei ole niin pitkä, että siihen tarvittaisiin auto. Sen matkan ajaa polkupyörällä aika nopeasti.
Kävellen tuohon matkaan menee reilu tunti, joten polkupyörällä sen varmasti taittaa paljon nopeammin.

Ja kauppaan 2 km ei ole kummoinen matka. Kävellen siihen menee 15-20 min.

Liikunta ja raitis ulkoilma tekevät hyvää ihmiselle. Eikä sillä pelkästään ole vaikutuksia fyysiseen puoleen vaan myös juuri tuohon henkiseen puoleen sillä on suuri vaikutus.

Myymällä toisen auton pois saatte ensinnäkin sen toisen auton hinnan + säästö vakuutusmaksuissa + säästö polttoainekustannuksissa jne.

Entäs tuo 6h päivien tekeminen? Entä jos anoisit, että tekisit 4 kertaa 8 h päivän ja pitäisit yhden päivän pidemmän viikonlopun?
Siitäkin tulee jo säästö, kun ei mene bensoja yms kulkemiseen..

tsemppiä sinulle ja aloittajalle myös!

 

Niin itsellä työmatka 8km suuntaan. Joudun 2 linja-autolla menemään töihin jos menen linja-autolla. Myös kaupassa tarvii käydä ja kauppaan joku 2km suuntaan. Mies vie lapset aamulla tarhaan ja itse haen iltapäivällä. Mies tulee vasta illalla 20 aikaan. Minulla myös masennusta eli teen nyt 6h päiviä. Olen anonut sitä ensi syksyyn asti. Täytyy katsoa jos sitten tekisi taas 8h päiviä. Silti se raha ei vielä ihan riitä. Olen alalla johon olen kouluttautunut ja jos vaihdan alaa niin pitää uudelleen kouluttautua. En voi tästä vaihtaa muuhun varmaan tosta noin vaan?
Täällä paikkakunnalla minulla on vanhempani lähellä apuna lastenhoitoapuun ym. Esim. käyn masennuksen takia juttelemassa ja tarviin silloin lastenhoitoapua. Olemme asuneet miehen työpaikkakunnalla ja silloin mies meni töihin vasta myöhään ja tuli myöhään töistä. Joutuisin tosi pulaan varmaan jos mies ei taaskaan noudattaisi "yhteisiä sopimuksia" Olisin paikkakunnalla ihan yksin ja miehen armoilla. En välttämättä eron takia saisi lapsia itselleni jos haluisin muuttaa toiselle paikkakunnalle, jos lasten koulut olisi siellä. Tämä ahdistaa todella paljon ja aiheuttaa masennusta. Kukaan ei ymmärrä. En tajua miksi minun tämä pitäisi ratkaista?

Mukava että teillä on sentään vanhemmat apuna, se on ihan mieletön rikkaus nykypäivänä! Ajattelin alan vaihtoa yhtenä ratkaisuna jos nykyinen on esimerkiksi huonosti palkattu, mutta toisaalta opiskelu voi vielä entisestään hankaloittaa rahatilannetta. Jos voimia ja kiinnostusta olisi opiskella jokin muu ammatti, ottaisin selvää kaikista tuista mitä opiskeluaikana voisitte saada ja laskeskelisin, miten opiskelu vaikuttaisi rahatilanteeseen ja olisiko mahdollista opiskella esim. oppisopimuksella tai tehdä joskus muutama tunti ilta-tai viioknlopputöitä koulun ohella. Tai jos mies on matalapalkkaisella alalla, voisiko hän harkita ammatinvaihtoa? Onhan se raskasta, mutta paremmin palkatulla ja hyvin työllistävällä ammatilla tilanne kohenisi sitten opiskelujen päätyttyä. Ymmärrän kyllä senkin, jos ei ole voimia lähteä opiskelemaan varsinkin kun sairastaa masennustakin

Itse olen kulkenut 7km työmatkan pyörällä tai kävellen jos teillä oli niin paljon lunta, ettei pyörä kulkenut, ja kauppareissunkin voi tehdä ilman autoa. Jos teille jäisi kuitenkin vielä toinen auto, isommat ostokset voisi tehdä kerralla autolla. Lapsen tarhasta haku voi tietysti olla vielä hankala tuon työmatkan päälle, jos pk ei ole matkan varrella, voisivatko isovanhemmat auttaa kuljetuksissa?

Autosta ei tietenkään heti kannata hankkiutua eroon jos tuntuu että olisi liian hankalaa ilman sitä, mutta ehkä voisitte kokeilla pärjätä ilman, jos se ei tunnu ihan järjettömältä vaihtoehdolta? Ja vaikka auton pitäisitte, ainakin lumettomaan/jäättömään vuodenaikaan kannattaa kulkea mahdollisimman paljon pyörällä tai kävellen niin säästää bensakuluja. Meillä parin-kolmen kilometrin päähän kauppareissut on tehty useimmiten ilman autoa vaikka auto olisikin Nykyään on pakko mennä autolla kun matkaa lähimpään pikkukauppaankin on 10km ja kunnolliset valikoimat on 35km päässä.

 

Ei meillä maksa mitään koulun uimareissut.

 

kaikkeen tottuu.

 

Niin pyörällä jos kulkisin niin en tiedä millainen pyörä pitäisi olla, paljon se maksaisi? Millaiset työmatkavaatteet? Talvella kävelyyn menisi kyllä todella paljon aikaa. Esim. talvella menee ainakin sen 20min kauppareissuun jo 20min. En oikein tiedä miten meiltä pääsisi pyörällä/kävellen töihin, kun osa matkasta on moottoritietä. Kyllähän siinä laihtuisi ainakin liikakilot. Nytkin vaan hankala nousta aamuisin kun väsyttää joten jos joutuu vielä aikaisemmin nousemaan niin miten se onnistuu? Tietty jos liikunta auttaisi sitten masennukseen.
Omat vanhemmat asuu 30km päässä joten joka päivä ei voi lapsia hakea tarhasta. Jos joudun autostani luopumaan niin en voi olla varma antaako mies omaa autoaan lainaksi jos haluan lähteä vk-lopuksi lasten kanssa mummolaan tai joskus pitkän matkan päässä asuvalle kaverilleni. Tietty bussilla pääsisi sitten. Tuota 4päivän tekemistä voisi harkita. En muista kysyinkö sitä ja oliko siinä joku hankaluus silloin. Olen vasta 6kk tehnyt 6h päiviä.

Alaa jos vaihtaisin niin en tiedä mihin? Pitäisi olla paremmin palkattu eli nyt saan 1300 käteen 6h päivistä ja normaali bruttopalkka 2200euroa/kk. Eli missä olisi paremmin palkattu ala. Amk, kaupallinen ala? Yliopistokouluihin vaikea päästä. Mikä oppisopimuskoulutus olisi paremmin palkattu? Ja taloudellinen tilanne todella vaikeutuisi jos opiskelisin. Koska vaikka myisimme asuntomme ja menisimme vuokralle niin silti olisi vuokrat+miehen työmatkat ja autot ym. Todella vaikea tietää mikä ala olisi hyvä minulle ja saisi ihan hyvää palkkaa. En ole sosiaalisimmasta päästä. Niin ja olisi vielä töitäkin.

 

Olemme aloittaneet tyhjästä ja olimme tosi onnellisia, kun saamassamme vuokra-asunnossa oli verhot. Ei olisi tullut mieleenkään edes ajatella kahvinkeitintä tai sänkyä. Meillä oli muovinen suodatin ja patjat lattialla. Nyt olemme vaurastuneet, mutta ei meillä ole kuin yksi lapsi ja totta on, ettei olisi varaa kuin tähän yhteen, mutta onneksi ei enmepää tulekaan.

 

En jättäisi opintoja kesken, vaan hakisin esim. seurakunnalta ym. paikoista apua. Jos uskaltaa ottaa opintolainaa, niin sekin mahdollisuus on. Jos otat jo, niin saisitko lisäksi mahdollisesti toimeentulotukea? Miten läheiset? Voisivatko auttaa?

 

Mieheni tuossa kommentoi viestiäni, että olisin voinut lisätä vielä, että olemme tiskanneet 32 v. käsin.

 

Mä myöskin suosittelen ap:lle että opiskelut suoritat loppuun "vaikka henki menis". Ota selvää kaikista mahdollisista tahoista jotka voisivat sua auttaa raha- ja muissa asioissa. Toimiiko siellä teilläpäin hope-yhdistys? Meidän kaupungissa on ja sieltä saa vähävaraiset lapsiperheet esim talvivaatteita, urheiluvälineitä yms. Helluntaiseurakunta jakaa täällä meillä joka arkipäivä ilmaista ruokaa (leipää, pullaa, joskus maitotaloustuotteita jne), eivät oo mitään homeisia ja huonoja, ihan ok ruokaa. MYös kannattaa mietiä voisko sosku auttaa tms.

 

Mieheni tuossa kommentoi viestiäni, että olisin voinut lisätä vielä, että olemme tiskanneet 32 v. käsin.

Niin, se olisikin helpompaa jos siinä voisi vuorotella Mutta kas kun pääsee työarjoittelusta joskus ennen puoli kuutta kotiin, laittaa ruoan ja tiskaa sitten aamiais- ja päivällisastiat, siivoaa keittiön jne. kello onkin jo kahdeksan. Lisäksi jatkuva seisominen aiheuttaa supistuksia, eikä ikävä kyllä ole sitä miestä joka välillä tiskaisi,, kuten sulla ilm. on
Ostin tiskikoneen silloin edellisessä elämässä mutta se oli rikki 2,5kk, en antais enää pois nyt kun se on korjattu!

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuet on haettu, mutta nyt esim. jouduin maksamaan 200e sellaista menoa jota sosiaalitoimisto ei katso menoksi (en erittele enempää, etteivät tutut tunnista ) mutta joka oli pakko maksaa. Siinä meni monen viikon ruokaraha ja harmitti pirusti. Sellaisina hetkinä melkein kaduttaa, että on alkanut opiskelemaan eikä istu töissä jossain kaupan kassalla. Opiskelua ois alle vuosi jäljellä.

Omaa autoa en kyllä uskaltais edes harkita, tiedä sitten tulisko se halvemmaksi, kävellen me mennään joka paikkaan ja sitten kavereiden kyydillä toisinaan.. Ei kulje linkkuja. Onneksi, onneksi tämä ei kestä ikuisesti.

 

voi vattu mitä luusereita taas sääliä kerjäämässä...
OIKEESTI jos elämässä ei oo tuon isompia ongelmia ni on joillain helppoo.

 

Niin, se olisikin helpompaa jos siinä voisi vuorotella Mutta kas kun pääsee työarjoittelusta joskus ennen puoli kuutta kotiin, laittaa ruoan ja tiskaa sitten aamiais- ja päivällisastiat, siivoaa keittiön jne. kello onkin jo kahdeksan. Lisäksi jatkuva seisominen aiheuttaa supistuksia, eikä ikävä kyllä ole sitä miestä joka välillä tiskaisi,, kuten sulla ilm. on
Ostin tiskikoneen silloin edellisessä elämässä mutta se oli rikki 2,5kk, en antais enää pois nyt kun se on korjattu!

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuet on haettu, mutta nyt esim. jouduin maksamaan 200e sellaista menoa jota sosiaalitoimisto ei katso menoksi (en erittele enempää, etteivät tutut tunnista ) mutta joka oli pakko maksaa. Siinä meni monen viikon ruokaraha ja harmitti pirusti. Sellaisina hetkinä melkein kaduttaa, että on alkanut opiskelemaan eikä istu töissä jossain kaupan kassalla. Opiskelua ois alle vuosi jäljellä.

Omaa autoa en kyllä uskaltais edes harkita, tiedä sitten tulisko se halvemmaksi, kävellen me mennään joka paikkaan ja sitten kavereiden kyydillä toisinaan.. Ei kulje linkkuja. Onneksi, onneksi tämä ei kestä ikuisesti.

:hug:

Yritä sinnitellä, kyllä se kannattaa. KUn valmistut ammattiin niin saat sitte kunnollisen työpaikan ja tilanne varmasti muuttuu. Onko sulla jouluasiat järjestyksessä, saatko lapsille joululahjat ja jouluruokaa?

 

voi vattu mitä luusereita taas sääliä kerjäämässä...
OIKEESTI jos elämässä ei oo tuon isompia ongelmia ni on joillain helppoo.

Ja mistä sinä tiedät, mitä ongelmia kenelläkin on? Ehkä kaikista ei vain huudella juuri tässä ketjussa?