Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat pärjäätte henkisesti? Kun joutuu kaupassa miettimään, ostaako

:hug:

Yritä sinnitellä, kyllä se kannattaa. KUn valmistut ammattiin niin saat sitte kunnollisen työpaikan ja tilanne varmasti muuttuu. Onko sulla jouluasiat järjestyksessä, saatko lapsille joululahjat ja jouluruokaa?

En oo ehtinyt edes miettiä koko joulua, kunhan saisin taas ens viikoksi lapsille ruokaa Naurattaa jo itseänikin, kun kaverit kyselee, mitä ostan lapsille joululahjaksi ja vastaan puoliksi huumorilla, että "joulukinkkua ja perunoita". Joulu tulee, vaikka ei ois senttiäkään rahaa, en viitsi vielä stressata sitä.

Ja sinniteltävä on, onneksi on sentään nuo lapset, jaksaa itsekin paremmin kun on ilonaiheita elämässä

 

En oo ehtinyt edes miettiä koko joulua, kunhan saisin taas ens viikoksi lapsille ruokaa Naurattaa jo itseänikin, kun kaverit kyselee, mitä ostan lapsille joululahjaksi ja vastaan puoliksi huumorilla, että "joulukinkkua ja perunoita". Joulu tulee, vaikka ei ois senttiäkään rahaa, en viitsi vielä stressata sitä.

Ja sinniteltävä on, onneksi on sentään nuo lapset, jaksaa itsekin paremmin kun on ilonaiheita elämässä

Kato tuolta hyvä joulumieli-ketjusta voisko joku auttaa. Minä esim oon ilmoittautunut avustamaan joululahjahankinnoissa sellaista perhettä jolla oikeasti ei oo varaa ostaa itse, vielä ei oo kukaan laittanu yv:tä. Vink vink

 

Niin pyörällä jos kulkisin niin en tiedä millainen pyörä pitäisi olla, paljon se maksaisi? Millaiset työmatkavaatteet? Talvella kävelyyn menisi kyllä todella paljon aikaa. Esim. talvella menee ainakin sen 20min kauppareissuun jo 20min. En oikein tiedä miten meiltä pääsisi pyörällä/kävellen töihin, kun osa matkasta on moottoritietä. Kyllähän siinä laihtuisi ainakin liikakilot. Nytkin vaan hankala nousta aamuisin kun väsyttää joten jos joutuu vielä aikaisemmin nousemaan niin miten se onnistuu? Tietty jos liikunta auttaisi sitten masennukseen.
Omat vanhemmat asuu 30km päässä joten joka päivä ei voi lapsia hakea tarhasta. Jos joudun autostani luopumaan niin en voi olla varma antaako mies omaa autoaan lainaksi jos haluan lähteä vk-lopuksi lasten kanssa mummolaan tai joskus pitkän matkan päässä asuvalle kaverilleni. Tietty bussilla pääsisi sitten. Tuota 4päivän tekemistä voisi harkita. En muista kysyinkö sitä ja oliko siinä joku hankaluus silloin. Olen vasta 6kk tehnyt 6h päiviä.

Alaa jos vaihtaisin niin en tiedä mihin? Pitäisi olla paremmin palkattu eli nyt saan 1300 käteen 6h päivistä ja normaali bruttopalkka 2200euroa/kk. Eli missä olisi paremmin palkattu ala. Amk, kaupallinen ala? Yliopistokouluihin vaikea päästä. Mikä oppisopimuskoulutus olisi paremmin palkattu? Ja taloudellinen tilanne todella vaikeutuisi jos opiskelisin. Koska vaikka myisimme asuntomme ja menisimme vuokralle niin silti olisi vuokrat+miehen työmatkat ja autot ym. Todella vaikea tietää mikä ala olisi hyvä minulle ja saisi ihan hyvää palkkaa. En ole sosiaalisimmasta päästä. Niin ja olisi vielä töitäkin.

Hyvin voisit tuon 8 km työmatkan pyöräillä ainakin huhti-marraskuun ajan. Onhan sulla netti, niin sen avulla suunnittelet turvallisen ja järkevän matkareitin. Ajallisesti tuo pyöräily on varmasti nopeampaa kuin kahdella bussilla kulkeminen. Talvellakin voi halutessaan pyöräillä, mutta jos se tuntuu liian kovaltamuutokselta, niin sitten ehdotaan juurikin tuota huhti-marraskuuta pyöräilyajaksi. Siinä säästää todella paljon, vaikka auto olisikin "seisomassa".

8 km pyöräilyyn ei todellakaan tarvi mitään erityistä polkupyörää vaan mikä tahansa toimiva peli käy. Kannattaa tietty ostaa pyörä käytettynä, jos rahat on tiukalla. Satasella selviät varmasti, halvemmallakin jos lykästää.

Et tarvi mitään ihmeellisiä työmatkavaatteita. Kannattaa varata matkaan niin paljon aikaa, että saat polkea rauhallisesti etkä hikoa. Eihän sekään vaarallista ole, mutta jos olet asiakaspalvelutyössä tms, niin on kivempi ettei ole tukka märkänä. Märillä keleillä kumisaappaat ja sadeviitta on pop, hätätilassa voit käyttää euron maksavaa kertakäyttösadetakkia moneen kertaan.

Yhdellä autolla eläessä käytte kerran viikossa ruokakaupassa isoilla ostoksilla auton kanssa. Tarvittaessa sitten voi hakea fillarillakin pientä täydennystä. Ehkä voit hakea täydennyksiä jostain työpaikan lähellä olevasta kaupasta tai muuten yhdistää sen työstäpaluumatkaan.

 

Joo kiitos ystävällisistä neuvoista. Otetaan harkintaan. Ensin pitää tuo pyöräreitti selvittää. Niin itse säästäisin bensakuluissa sen 80 euroa kuukaudessa jos auto seisonnassa kesäajan. Autovakuutuksien säästöä en tiedä. Pitää ottaa selvää. Suurin yksittäinen kulu on juuri asuntolaina ja asumiskulut ja miehen työmatkat.

 

ja tietty 2 vuoden päästä autolaina itselläni maksettu. Joten säästän sitten sen 150euroa lisää kuukaudessa. Mihinkään kalliisen pyörään ei olisi kyllä varaa. Eli juuri joku 100euron pyörä.

 

Meillä on kanssa aina silloin tällöin todella tiukkaa. Silloin me miehen kanssa otetaan tietynlainen "köyhäilyvaihde" päälle ja se on oikeastaan ihan hauskaakin. Mistä kumpikin millonkin taikoo muutaman euron, missä jompikumpi sattuu saamaan ilmaiset ruuat tai mitä ruokaa keksii milloinkin todella halvalla.

Muutaman viikon sitä "peliä" aina jaksaa, mutta en tiedä miten jaksaisimme jos tilanne olisi aina päällä.

 

Vessapaperia ei tartte, pesee takamuksen vessankäynnin jälkeen.
Konetiskiaine ei todellakaan ole välttämätön, tiskata käsin kykenee "kaikki".
Kahvin pystyy keittämään vaikka kattilassa.
Monessa asiassa missä tottuu pakkotavaroihin pystyy jättämään ne hetkellisesti pois ja pärjäämään ilman niitä.

 

voi jee elämä ei mene aina niinkuin elokuvissa. Meillä kans köyhäillään. vuokrat ja tärkeät laskut jää rästiin tässä ja ensi kuussa. Mieluummin niin kuin lapset nälissään tai joulu ilman lahjoja. mies työkyvytön, työtapaturman vuoksi mutta ei pääse sairaseläkkeelle eikä sellaisia töitä tahdo löytyä mitä vielä terveyden puolesta voi tehdä. Pakko sinnitellä laskujen kans. Kunhan saan tämän vauvan ulos voin alkaa etsiä töitä. Raskausaikana oma fysiikkani ei kestä kuin vuodelepoa. Joskus tekisi mieli itkeä kun ahdistaa köyhyys mutta onhan tämä onneksi tilapäistä. Kunhan pääsen itse töitä etsimään, talous kohenee. Ja hyvä vaan että lapset oppii että kaikkea ei saa. Ja että työnteko kannattaa, elämänasenne ei ole se että äiti tai isä maksaa kaiken.

 

Vessapaperia ei tartte, pesee takamuksen vessankäynnin jälkeen.
Konetiskiaine ei todellakaan ole välttämätön, tiskata käsin kykenee "kaikki".
Kahvin pystyy keittämään vaikka kattilassa.
Monessa asiassa missä tottuu pakkotavaroihin pystyy jättämään ne hetkellisesti pois ja pärjäämään ilman niitä.

Kahvinkin pystyy jättää ostamatta. Kahvipaketin hinnalla saa jo hyvästi ruokaa

 

[QUOTE="kolmas tulossa";25109646]voi jee elämä ei mene aina niinkuin elokuvissa. Meillä kans köyhäillään. vuokrat ja tärkeät laskut jää rästiin tässä ja ensi kuussa. Mieluummin niin kuin lapset nälissään tai joulu ilman lahjoja. mies työkyvytön, työtapaturman vuoksi mutta ei pääse sairaseläkkeelle eikä sellaisia töitä tahdo löytyä mitä vielä terveyden puolesta voi tehdä. Pakko sinnitellä laskujen kans. Kunhan saan tämän vauvan ulos voin alkaa etsiä töitä. Raskausaikana oma fysiikkani ei kestä kuin vuodelepoa. Joskus tekisi mieli itkeä kun ahdistaa köyhyys mutta onhan tämä onneksi tilapäistä. Kunhan pääsen itse töitä etsimään, talous kohenee. Ja hyvä vaan että lapset oppii että kaikkea ei saa. Ja että työnteko kannattaa, elämänasenne ei ole se että äiti tai isä maksaa kaiken.[/QUOTE]

Kaikkea ei voi suunnitella - mutta lasten lukumäärän kai kuitenkin jotenkin? Ok, voi olla vahinko, niitä tuntuu sattuvan kovin paljon. Mä ymmärrän kyllä elämän yllättävyyden - mutta miksi niitä lapsia tehdään tilanteeseen jossa jo muutenkin mennään kädestä suuhun? Muutaman vuoden kun odottas ja pistäs asioita taas kuntoon ni sit voisi sitä perheenlisäystäkin taas harkita.

Ajatus on hieno, menet töihin. Hemmetin hyvä, osa jää laakereilleen. Mutta koheneeko teidän talous? Kuluthan lasten kasvamisen myötäkin nousee. Eikä miehesi varmaankaan parannu - ja edessä on vielä heikommat ajat jolloin työn löytäminen vieläkin hankalampaa.

 

no mä oon aina elellyt pienillä rahoilla(saman verran mitä perustoimeentulotuki olisi) että no jos ois 100e enemmän niin ois helppoa mut en mä osaa tätä pitää niin kauheena kun ei oo mitään uutta

 

hankalaa. Meillä kaikki rahat menee asumiseen ja miehen työmatkoihin ja 2 autoon. Rahaa joutuu laskemaan riittääkö ruokaan. Mitään ylimääräistä ei voi ostaa. Meillä ei edes tilapäinen ongelma vaan helpotusta ei ole luvassa. Paitsi kun lapset kasvaa ja ei mene enää tarha-ip-kerho maksuja. Kyllä hiertää hermoja ja mies ei edes stressaa samalla tavalla asiasta. Hänen mielestään vaatteita ei tarvii ostaa ja joka päivä voi syödä tonnikalaa. =(

Ikävä masentaa sinua, mutta vaikka tarha ja ip maksut loppuvat niin muut menot alkavat kasvaa. Kun lapsi/nuori kasvaa 15-25 cm vuodessa ostat monet vaatteet ja kengätkin. Sitten tulee kalliimat harrastukset ( ei toki pakollisia) ja merkkivaatteet joita voit olla ostamatta, mutta tarkkoja ovat silti vaatteistaan. Ja sitten lukio- tai ammattikoulukirjat, materiaalimaksut yms. Ja siinähän sitten sopivasti loppuu lapsilisäkin. Opintotuella saa juuri ja juuri bussilipun opiskelijalle.

 

Mulla muuttui elämä täysin myös, vaikka sen piti olla hyvin taloudellisesti. Käyn töissä, mutta siitä huolimatta joudun hakemaan tukea/tukia. Minusta me pärjätään suhteellisen hyvin, vaikka monesta asiasta joutuukin tinkimään. En aja autoa, kuljen melkein kaikkialle kävellen/julkisilla, saan autokyydin isommille kauppareissuille veljeltä, joten siinäkin säästää vähän kun ei tule tehtyä heräte-ostoksia.
Jouluun olen jo valmistautunut ostelemalla vähän lahjoja pitkin syksyä ja muutama paketti on itse neulottuja. Jouluruokiinhan ei sinällään paljoa enempää kustannuksia tule, kuin normaalistikaan, kalat toki ja kinkku ovat ne hintavimmat mutta äkkiäkös ne lapsilisillä kustannetaan.:kieh: